Vesa Vares: Nuori Ben Zyskowicz - Suomettumisen vuodet

 

Vesa Vares: Nuori Ben Zyskowicz. Suomettumisen vuodet. Otava. 2023. Kannen suunnittelu: Tommi Tukiainen. 458 sivua.

Olin kuuntelemassa Ben Zyskowicziä hänen vieraillessaan Raumalla 14.1.2024. Samalla ostin Vesa Vareksen kirjoittaman kirjan Nuori Ben Zyskowicz - Suomettumisen vuodet.

Mielenkiinnolla tartuin kirjaan. Ben Zyskowicz (s. 1954)  on kiinnostava persoona, jolla on todella pitkä poliittinen kokemus. Hän on ollut eduskunnassa vuodesta 1979 alkaen. Tämän vaalikauden jälkeen hän on istunut eduskunnassa yhtäjaksoisesti huikeat 48 vuotta. Näin Zyskowics hakkaa Ilkka Kanervan, jonka yhtäjaksoinen eduskuntakausi kesti liki 47 vuotta. Zyskowicz toimi Helsingin kaupunginvaltuutettuna vuosina 1977 - 1980 ja 1993 - 2008. Vuoden 1978 presidentin valitsijamiesvaalissa Zyskowicz oli nuorin valitsijamiehistä. Zyskowiczillä on ollut ja on lukuisia luottamustoimia kokoomuksen eduskuntaryhmässä.  

Kirjan Ben Zyskowiczistä on kirjoittanut Turun yliopiston poliittisen historian professori Vesa Vares. Hän on ollut hyvä valinta kirjan kirjoittajaksi, sillä hänen asiantuntemuksensa kokoomuksen historiasta on kiistatonta. On huomionarvoista, että kirja ei perustu pelkästään Zyskowiczin haastatteluihin ja kirjoituksiin, vaan kirjassa hyödynnetty tausta-aineisto on laaja, kuten perusteellinen lähdeluettelo osoittaa. Lisäksi Vares on tehnyt runsaat parikymmentä henkilöhaastattelua.  

Kirjan nimen mukaisesti kirja kattaa Zyskowiczin nuoruusvuodet. Kerronta alkaa hänen lapsuusvuosistaan ja ulottuu 1980-luvulle asti. Ehkä jatkoa on luvassa, luulisin. Zyskowiczin isä Abram oli Puolan juutalaisia. Isä oli ainoa suvustaan, joka selvisi natsien keskitysleireiltä. Isä ei kokemuksistaan puhunut, mutta äidin muistiinpanoista selviää, että Abram vapautettiin Sachsenhausenin leiriltä vuonna 1945. Abram siirtyi Ruotsiin, meni naimisiin suomalaisen Esterin kanssa ja muutti Suomeen. Perheen kotikieli oli ruotsi ja vanhemmilla keskenään jiddish. Suomen kielen Zyskowicz oppi pihapiirin kavereilta sekä juutalaisen koulun oppilailta. Isä Abram kuoli vuonna 1960 pojan ollessa 6-vuotias.

Lapsuuden jälkeen siirrytään politiikan puolelle. Zyskowicz toimi aktiivisesti Teiniliitossa ja kokoomuusnuorissa (KNL). Jo pelkästään ärhäköillä mielipiteillään hän jäi ihmisten mieliin. Lisäksi hänet tunnistettiin hippityylisestä olemuksesta. Pitkä hartioille ulottuva paksu tukka, parta ja sormuksia joka sormessa. Ja kaiken lisäksi vielä juutalainen, jolla oli käsittämättömän vaikea sukunimi.

Siinä sivussa hoituivat opiskelut. Zyskowicz valmistui oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1978. Mutta politiikka kiinnosti yhä enemmän ja 25-vuotiaasta Zyskowiczistä tuli kansanedustaja vuonna 1979.

Tämän jälkeen alkaa kirjassa varsinainen poliittinen osuus. Sen painopiste on kirjan nimen mukaisesti suomettumisessa. Suomettumista on kirjassa käsitelty hyvin laajasti ja monista näkökulmista, ei pelkästään Zyskowiczin näkemänä ja kokemana. Zyskowicz lanseerasi kehittämänsä termin itsesuomettuminen. Hän näki, että suomettuminen ei ollut pelkästään ulkopolitiikkaa, vaan aivan yhtä lailla suomettumisella oli vaikutuksensa sisä- ja yhteiskuntapolitiikkaan.

Suomettumisen ilmiöön Zyskowicz liittää myös taistolaiset ja Rauhanpuolustajat, jotka molemmat järjestöt saivat ankaraa kritiikkiä Zyskowicziltä ja saavat yhä edelleen. Taistolaisten varsinainen kannatus ei Zyskowiczin mukaan ollut kovin merkittävää, mutta heidän poliittista painoarvoaan lisäsi se, että he samaistuivat Neuvostoliiton ääneksi, ja siksi heitä tuli pokkuroida. Suomen Rauhanpuolustajat -järjestö tulee lukijalle tutuksi pahuuden pesänä. Maltillisen oikeiston silmissä "kyseinen järjestö oli erityisen selvä esimerkki taistolaisten dominoimasta järjestöstä, joka kulki kylmässä sodassa täysin Neuvostoliiton eikä rauhan asialla." Käytiin taistoa, tulisiko KNL:n olla Rauhanpuolustajien jäsen. Zyskowicz vastusti henkeen ja vereen jäsenyyttä. Tämä ei miellyttänyt Ilkka Suomista eikä Ilkka Kanervaa, pahinta suomettajaa.

Kirja tuo esille Zyskowiczin merkittävän poliittisen uran. Se, että kirja on selkeästi ja ammattitaidolla kirjoitettu ja tukeutuu runsaaseen taustamateriaaliin antaa oikeutta Zyskowiczin merkittävälle uralle. Mielenkiinnolla luin kuvauksia Zyskowiczin lapsuuden vuosista. Suomettumista on jo vuosien mittaan laajalti käsitelty kirjallisuudessa, mutta ehkä osuus antaa uutta tietoa nuorille lukijoille. Rauhanpuolustajien ja taistolaisten pahuudet olisin kyllä uskonut vähemmälläkin. Valokuvaliite oli kiinnostava.