Riitta Jalonen: Omat kuvat

Riitta Jalonen: Omat kuvat. Tammi 2022. Kansi Laura Lyytinen. 164 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta

"Olen onnellinen, jos näkyville kirjoitetut todelliset ja fiktiiviset muistot koskettavat lukijaa preesensin lailla ja vaikuttavat lukijassa eletyiltä - niin ne vaikuttavat minussa. Ainakin yritin antaa kirjoille niin paljon itsestäni kuin kykenin. En haluaisi, että jälkeenpäin sanottaisiin: hän kirjoitti yli kolme vuosikymmentä mutta ei antanut itsestään mitään."

Riitta Jalonen (s. 1954) on tuottelias kirjailija. Häneltä on runsaan kolmenkymmenen vuoden aikana ilmestynyt useita aikuisten ja lasten kirjoja. Teoksia on käännetty useille kielille. Omat kuvat on Jalosen neljästoista romaani. Onko tämä jäähyväisteos, kuten kirja antaa ymmärtää, jää nähtäväksi.

Omat kuvat -kirjassa on valtava tunnelataus - rakkautta, eroamisia, sairautta, kuolemaa ja kirjoittamista. Kirja lienee omaelämäkerrallinen, niin paljon opiskelija Ahon elämän vaiheilla on yhtäläisyyksiä Riitta Jalosen elämään. Opiskelija Aho kohtaa aviomiehensä Ollin yliopiston tutor-tapaamisessa. Riitta tiesi välittömästi, että "edessä on yhteinen elämä". Näin tapahtuikin, tapaaminen johti Riitan ja Ollin avioliittoon. Mutta elämä on arvaamatonta, se tuo mukanaan iloa, mutta myös surua ja epätoivoa. Isän kuolema oli Riitalle vaikea elämän vaihe. Riitta tiesi, että hän kantaisi isänsä muistoa elämänsä loppuun asti. Isä oli aina niin hyvä ja jaksoi pitää huumorintajunsa vielä kuolinvuoteellakin. Kirjailijan kuvaus isän kuolemasta on hyvin kaunis.

Käänteentekevä muutos Riitan elämään tuli, kun hän oli 19-vuotias. Hän sairastui tuberkuloosiin. Tuberkuloositoimistossa otettiin keuhkokuva. "Lääkäri näytti keuhkokuvaa. Sain katsoa pieniä arpia. Ne olivat tärkeitä. Yritin painaa mieleeni miltä sisäpuolellani näytti." Riitta lähetettiin Kinkomaan keuhkotautiparantolaan. Mukaansa hän otti ylioppilaslahjaksi saadun Adler-kirjoituskoneen. Thomas Mannin Taikavuori kulkee mukana Riitan ajatuksissa. Myös Taikavuoren Karen sairastui tuberkuloosiin yhdeksäntoistavuotiaana. Taikavuoressa Davosin tuberkuloosiparantola Sveitsissä tunnettiin taianomaisena parantavana sairaalana. Maineikas parantola se oli todellisessakin elämässä. Siellä on ollut hoidettavana useampikin suomalainen kulttuurihenkilö, mm. Edith Södergran, Eine Laine ja Uuno Kailas.

"Näin muistot pysyvät; mieli vain siirtelee niitä paikasta toiseen."

Punaisena lankana opiskelija Ahon elämän läpi kulkee kirjoittaminen. Mikä mahti kirjoittamisella ja sanoilla onkaan. Kirjoittaminen on ollut Riitta Jaloselle tärkeää, niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Kirjailija pohtii kirjojensa päähenkilöitä. Kaikki ovat naisia. Kuinka tärkeitä ne ovatkaan hänelle. Niihin hahmoihin hän on siirtänyt muistojaan ja muistikuviaan. Vuosien mittaan naiset ovat saaneet voimaa toisistaan. Uusi päähenkilö on jo syntynyt vielä edellistä kirjoitettaessa. "Ensin jokainen heistä etsi minua samalla tavalla kuin itse etsin heitä. Ilman heitä olisin eksynyt; olen tarvinnut heidät kaikki tullakseni itselleni näkyväksi. Nimillä voi tehdä itsestään toisen."

Tässä omaelämäkerrallisessa teoksessa kirjailija avaa elämäänsä avoimesti ja rehellisesti. Pidän paljon Jalosen kirjoitustyylistä. Teksti on hallittua ja tiivistä. Lopputuloksena on hyvin kaunis teos.