Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan perijä

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan perijä. Gummerus. 2022. 368 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"S/S Helmi oli koristeltu lipuin ja juhannuskoivuin, ja työväenyhdistyksen torvisoittokunta otti matkustajat vastaan soittamalla kannella Merikannon Kesäillan valssia. Väki tervehti iloisina toisiaan ja toivotteli hyvää mittumaaria. Martta vilkuili Juhoa hattunsa alta, mutta käänsi päänsä, kun mies huomasi hänen tarkastelunsa. Juhon vieressä olisi ollut vapaa paikka, mutta Martta meni istumaan toiseen penkkiriviin mahdollisimman kauas miehestä." (s. 217)

Pidin paljon Antellin esikoisteoksesta Puuvillatehtaan varjossa (Gummerus 2020) (linkki). Kirja oli sujuvasti kirjoitettu ja siinä oli vahvaa ajankuvaa, kiinnostavia henkilöhahmoja ja sopivasti myös romantiikkaa. Tällainen on mielestäni juuri oikeanlainen konsepti historialliselle viihderomaanille. Tiesin heti, että haluan ehdottomasti lukea kirjan jatko-osan. 

"Tervetuloo vaa takasi ja mää ole kauhia ilone, et te tulitte." (s. 14)

Samaa vahvaa historiallisen viihteen linjaa jatkaa Puuvillatehtaan perijä. Jatko-osan myötä tuntui hyvältä uppoutua 1900-luvun alkupuolen tunnelmiin pois pahoista sotauutisista. Aivan kuten sarjan ensimmäinen osa, toinenkin vei minut täysin mukanaan. Jatko-osan päähenkilö on Martta, Jennyn adoptiotytär. Martta on palannut Turkuun Matti-veljensä kanssa. Matti aloittaa Turussa lukion ja Martalle löytyy osa-aikaista työtä patruuna von Rettigin perustamasta Turun kansankirjastosta. Martta on viehättävä ja aikaansaava nuori nainen. Marttaan tuntee ihastusta kaksi erilaista miestä, rikas tehtaanomistaja pikkuserkku Robert Barker ja työväenliikkeen voimaan uskova entinen lapsuudenystävä Juho. Robert tunnetaan "levottomana sieluna ja aikamoisena keikarina", kun taas juro ja ujo Juho on täysin hänen vastakohtansa.

"Ensi yönä saapuu Helsingin junalla laatikollinen Vapaita Lehtisiä." (s. 198)

Kirjassa kuvattu ajanjakso on kiinnostava. Venäjän sortovuodet antavat hyvän lähtökohdan yhteiskunnallisten jännitteiden kuvaamiseen. Juho edustaa nousevaa työväenluokan voimaa. Matti ja yllätyksellisesti myös Martta osallistuvat vastarintatoimiin. Mattia kuljettaa vastarintatoimiin nuoren valveutuneen miehen tietoisuus, kun taas Martan saa toimimaan vaistonvarainen halu edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Yhteiskunnallista epätasa-arvoa Martta saa nähdä Barkerin puuvillatehtaassa, jossa naistyöläiset tekevät pitkää päivää surkeissa työoloissa. Tehtaanjohtaja Robert Barkerin kautta avautuu ihan erilainen näkemys työntekijöiden työolosuhteista. Robert pyrkii ohjaamaan Marttaa oikealle tielle. "Martta hyvä, älä lähde tuolle tielle. Työväenyhdistykset ovat osoittautuneet epäisänmaallisiksi radikaaleiksi. Sosialistit repivät sivistyksen hajalle, eivät kunnioita lakeja ja isänmaata." (s. 167)

Lukija arvaakin, että tulee hetki, jolloin Martan on tehtävä valintansa. Valitseeko hän rikkaan Robertin vai työväenluokkaisen Juhon? Vaikuttaako Martan perhetausta, jota hän on salaillut, hänen valintaansa?

Kiitos Antellille kertakaikkisen kiinnostavasta teoksesta. Pidin Martasta, hänen uteliaisuudestaan, tiedonhalustaan ja positiivisuudestaan. Ehkä vielä enemmän viehätyin Matista, Martan veljestä. Matti oli kuin kala vedessä ympäristössä kuin ympäristössä, aina kohtelias ja niin taitava hoitamaan diplomatialla hankalimmatkin tilanteet.  

Kirjailija piirtää vahvaa ajankuvaa 1900-luvun alun Turusta yhdistäen taitavasti fiktiota ja faktaa. Henkilöiden käyttämä kieli, pukeutuminen, ruokailut ja arkipäivän elämä pienine yksityiskohtineen antavat uskottavuutta ajankuvaukselle. Kaikesta huomaa, että taustojen kartoittamiseen on todella panostettu, kuten voi päätellä kirjan lopussa olevasta laajasta lähdeluettelosta. Tärkeitä yhteiskunnallisia teemoja nousee kirjassa hyvin esille, mm. kielikysymys, äänioikeus ja kirjastolaitoksen synty. Turun kartasta oli kiva seurata tapahtumien kulkua.  

Jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa. 

Kirja on luettu myös mm. Tuijata.Kulttuuripohdintoja ja Kirjahilla -blogeissa.