keskiviikko 27. lokakuuta 2021

Antti Tuomainen: Hirvikaava

 

Antti Tuomainen: Hirvikaava. Otava. 2021. 303 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Mansikkalabyrintti tömisee. Kilpikonnakilpa-autot kiertävät rataa, Varaanijuna puksuttaa eteenpäin polkijoidensa voimin. Liukuvuorella kiljutaan ja lasketaan, Käyrätorviampumaradalla töräytetään polkaisutorvia, jotka lähettävät palloja matkaan. Käyrästä Kakusta kantautuu yhä päivän ruokien tuoksuja: Hupsupulla ja Omenapommi, Trapetsileike ja Pellemuusi." (s. 248)

Minulle Hirvikaava oli ihan ensimmäinen Tuomaisen kirja. En oikein itsekään tiedä, miten näin on päässyt käymään. Olen kyllä ilokseni huomannut, miten tämä suomalaisen kirjallisuuden vientimies niittää dekkareillaan maailman mainetta. Jäniskertoimesta ollaan tekemässä Hollywood-elokuvaa ja Mies joka kuoli -dekkarista tulee kuusiosainen tv-sarja. Tuomaisen kirjoja on käännetty useille kielille. Turun Kirjamessujen sessiossa Tuomainen kertoi, että hän oli juuri palannut parin viikon Euroopan kiertueelta, jolloin hän kävi Englannissa, Skotlannissa ja Saksassa markkinoimassa kirjojaan. Jäniskerroin ilmestyy muutaman viikon päästä Englannissa ja siksi Tuomainen kävi signeeraamassa 1000 kpl kyseistä kirjaa.  
Antti Tuomainen Turun Kirjamessuilla
Minun tarvitsi lukea vain muutama kymmenen sivua Hirvikaavasta, kun huomasin olevani koukussa vakuutusvirkailija, matemaatikko Henri Koskisen persoonaan. Niin hillittömän analyyttistä miestä harvoin tapaa dekkareissa tai tuskinpa muuallakaan. Tuomainen kertoi messuilla, että Koskinen on tullut hänelle hyvin eläväksi ja läheiseksi. Useassa tilanteessa Tuomainen huomaa miettivänsä, mitä Koskinen tässä tilanteessa mahtaisi tuumia, esimerkiksi kirjamessuilla Koskinen varmaan pohtisi, paljonko ihmisiä osallistuu messuille ja minkä suuruinen on messubudjetti. 

Yllättävän hyvin pääsin juoneen mukaan, vaikka en ollut lukenut Jäniskerrointa. Uskon kyllä, että ensimmäisen osan lukeminen olisi antanut syvempää valaistusta henkilökuviin. Juhani-veljen kuoltua seikkailupuisto SunMunFunin vetäminen jää Henrin huoleksi. Kaikenlaisia ongelmia on, eikä vähiten rahaongelmia. Mutta matemaatikko näkee kokonaisuuden ja tietää, mistä rahahanoja voi kiristää. Tarvittiin "vanhaa kunnon laskemista, asioiden ja yhteyksien selkeyttämistä ja kirkastamista." (s. 10) Niinpä nyt näyttää jo siltä, että ahdingosta saatettaisiin selvitä. 

"Minä tuotan ihmisille iloa ja elämyksiä." (s. 62)

Sitten Juhani, tuo kuollut veli, tulee takaisin. Hän haluaa takaisin johtajan paikalle ja haluaa tähdätä korkealle, räväyttää kunnolla ja jättää ihmisille muistijälkiä, kun taas Henrin tavoitteena oli ollut saada huvipuisto taloudellisesti hyvään kuntoon. 

Henrin asema on tukala. Ensinnäkin, hänen on vaikea saada puistoa toimimaan, koska veli on puhunut puistotyöntekijät - Johannan, Sampan, Kristianin, Esan ja Minttu K:n - puolelleen katteettomilla lupauksillaan. Mm. Sampalle on kehitetty uusi terapiamuoto "leikkimällä aikuiseksi". Työntekijät antavat Henrin ymmärtää, että tämä on ollut esteenä kaikelle puistotoimintojen kehittämiselle. Toinen ongelma on Suomen Leikki Oy uusine johtajineen. Toista johtajista Jeppe Sauvosta kirjailija kuvaa kertakaikkisen herkullisesti. "Jeppe Sauvonen on hänen (Kari Liitokankaan) vierellään kuin lyhyt jykevä tolppa, jonka tummat, yhdistyneet kulmakarvat ovat kuin pitkäksi vedetty kyy silmien yläpuolella ja jonka paidanrintamuksessa lukee FOLLOW ME. En ainakaan heti keksi mitä hän yrittää tekstipaidoillaan sanoa, kehen vedota, ketä vakuuttaa." (s. 235)  Suomen Leikki ei suostu myymään Hirvihyppy-laitetta, joka Henrin kaavailujen mukaan vetäisi paljon tulijoita puistoon. Sen sijaan Henrin pitäisi ostaa surkea ylihinnoiteltu Krotiilijuoksu. 

Vielä kuvioihin tulee pääomasijoittajaksi esittäytyvä Kuisma Lohi, joka tavoittelee yhtiökumppanuutta. Poliisia edustaa Helsingin poliisin järjestäytyneen rikollisuuden ja talousrikosyksikön välisen yhteistoimintajaoston vanhempi rikostutkija Pentti Osmala, joka "pyörähtää pienissä, ruskeissa kengissään, vavisuttaa lastaussiltaa kuin balettitossuihinsa vielä totutteleva hirvi, laskostaa itsensä sähköautoonsa ja ajaa pois." (s. 150)  Näistä elementeistä syntyy soppa, josta ei puutu jännitystä eikä myöskään huumoria. Turhaan ei the Times ole nimennyt Tuomaista Euroopan hauskimmaksi kirjoittajaksi.

Hirvikaava ei ole pelkästään dekkari, se on myös rakkausromaani. On kiinnostavaa seurata Henrin ja Lauran romanssia. Kun pari miettii tiiviimpää seurustelusuhdetta, Koskinen pohtii: "Minun puolestani voimme ajatella vaikkapa kolmekymmentävuotista asuntolainaa, tietysti käänteisesti korkomielessä, mutta sillä tavoin verrannollisesti, että myös alkuperäisen pääoman määrän voi odottaa kasvavan koronkertymisen lisäksi. Kun sanon että haluan kasvattaa sinun osuuttasi minun elämässäni, tarkoitan sitä erityisesti asian kumulatiivisessa merkityksessä." (s. 130) Voiko sitä sen selvemmin sanoa?

Upeasti Tuomainen kasaa kaiken yhteen ja kirja saa arvoisensa päätöksen. Tästä on hyvä jatkaa trilogian viimeiseen osaan. Kirjan lopettuani voin vain todeta, että tämän kirjan seurassa todella viihdyin. 

Messuilla Tuomainen kertoi pitävänsä crazy-jutuista. Siksipä hänelle on ollut ilo suunnitella SunMunFunin seikkailupuistoa. Vieläkin hän työmatkoja kävellessään pohtii, millaisia laitehankintoja hän seuraavaksi tekee puistoon.

8 kommenttia:

  1. Ilahduin kovasti, kun huomasin että täkäläisestä kirjastosta saa tuon Tuomaisen Jäniskertoimen (eli siis The Rabbit Factorin). Yleensä käännösuutuuksia saa odotella kirjastoon eikä kaikki sinne edes koskaan päädy. Vaikuttaa niin hyvältä, että pitää se lukea vaikka sitten enkuksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla, että The Rabbit Factor löytyy sieltäkin. Lue ihmeessä, todella herkullista ilottelua tässä kirjassa.

      Poista
  2. Juuri palautin Jäniskertoimen lukemattomana kirjastoon ja nyt vähän harmittaa. Tykkäsin Palm Beach Finlandista. Jotenkin vain tähän hetkeen tämä seikkailu ei tuntunut sopivan. Ehkä vielä joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäniskerroin olisi ollut hyvä lukea ennen tätä Hirvikaavaa. Otan varmaankin Jäniskertoimen lukulistalleni jossakin vaiheessa. Tuo Palm Beach Finland kiinnostaa myös.

      Poista
  3. Minäkin tykästyin Henriin. Vaikka hän oli erikoisempi tyyppi, hänessä oli paljon huumoria. Olen lukenut vasta Jäniskertoimen ja Hirvikaava on varauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minunkin pitää lukea tuo Jäniskerroin vaikka vähän väärä järjestys tuleekin.

      Poista
  4. Tätä en ole lukenut, mutta pitänyt Tuomaisen dekkareista Palm Beach Finland, Kaivos ja Pikku Siperia.

    VastaaPoista