Tapio Koivukari: Poltetun miehen tytär

Tapio Koivukari: Poltetun miehen tytär. Johnny Kniga. 2018. 282 sivua. 

Omasta hyllystä

"Enkä voinut olla ajattelematta sitäkään, että olisiko isä, oma isäni, tehnyt jotain, mikä olisi sitonut hänet Paholaisen valtaan, saanut hänet lankeamaan pois armosta ja kristikunnan piiristä? Sellainen ajatus oli kauhistava, oli kuin Helvetin kuilu olisi auennut jalkojeni juureen, ei, tullut omaan sisimpääni, saanut minut pelon ja kauhistuksen valtaan vaikken ollut mitään tehnytkään. Vaikka järjelläni ymmärsin, että isä oli niiden riimujensa ja sanojensa kanssa touhunnut, en jotenkin enkä loppuun saakka voinut käsittää, että hän olisi tehnyt jotain niin peruuttamattoman pahaa, että tämä olisi nyt ansaittua." (s. 141)

En tiedä, miten tämä kirja Poltetun miehen tytär oli ilmestyttyään vilahtanut minulta täysin ohi. Nyt muutettuamme Raumalle halusin tutustua paikallisiin kirjailijoihin. Vanhan Rauman Kirjakaupassa minulle suositeltiin tätä Koivukarin kirjaa. Eikä syyttä! Tässä faktaan perustuvassa fiktiivisessä historiallisessa teoksessa lukija tutustuu Islannin 1600-luvun noitavainoihin.

Tapahtumat sijoittuvat Rantojen kihlakuntaan Islannissa. Eletään 1600-luvun puoliväliä. Hyväniemen Thórdur on tarmokas mies. Hän on kalastaja, hän tekee paljon työtä ja saa myös paljon aikaiseksi. Maagiset riimut auttavat kalastuksessa, huomaa Thórdur, turskaa tulee merestä entistä enemmän. Siis noituuden voimalla Thórdur kalastaa, sanovat kyläläiset. Thórdurilla on kolme lasta, joista nuorin Gunnlaugur on loukannut päänsä pudotessaan kalliolta. Aivovamman seurauksena Gunnlaugurin toiminnot hidastuvat, mutta yhden asian hän taitaa. Hän pystyy varmuudella ennustamaan rajuilmat. Näin isä tietää, milloin ei voi lähteä merelle. Tämäkin on selvää noituutta, tietävät kyläläiset. Kun vielä neitokainen toisensa perään saa kirkossa jumalanpalveluksen aikaan epilepsiatyyppisen kohtauksen, niin kuvio on selvääkin selvempi. Thórdurilla on taito pahojen lähettämiseen. Thórdur saa noituussyytteen ja lopputulemana on roviolla polttaminen. 

Kun isä on noita, niin miten on tyttären laita? Thórdurilla oli yksi tytär, kaunis Margrét eli Manga. Kun syytökset kohdistuvat isän jälkeen tyttäreen, Manga lähtee pakoon syytteitä. Lopulta hän päätyy Tómas-papin piiaksi Lumivaaranrannan pappilaan. Tómasin vaimon kuoltua he avioituvat.  Mutta kun kerran on joutunut epäilysten alaiseksi, paluuta ei ole. Noituussyytteet seuraavat Mangaa pappilaan asti. 

Koulutukseltaan Koivukari on teologian maisteri. Uskonnonopettajana toimiessaan Aronahteen peruskoulussa Raumalla Koivukari on opettanut mm. minun raumalaista vävyäni. Tapio Koivukari on Islannin kielen ja kulttuurin asiantuntija. Hän on asunut Islannissa v. 1989-1993 ja on kääntänyt islantilaisten kirjailijoiden teoksia suomeksi. Islannin tuntemus näkyy kirjassa. Poltetun miehen tyttären tarina kiehtoo autenttisuudella, historiallisella asiantuntemuksella ja vanhalla kielellä. Elämä karussa islantilaisessa kylässä on tiukkaa. Ankarat luonnonolosuhteet määrittävät vuoden kulun. Esimerkiksi Tómasin ja Mangan häät järjestettiin kesällä Johanneksen päivänä, "mikä sopi hyvin, koska karitsat oli silloin vieroitettu ja saarelaiset olivat saaneet haahkanuntuvatkin kerättyä".  (s. 170) Merta lähdettiin soutamaan, "kun oli ensimmäinen neljännes mennyt uudesta kuusta ja laskettiin alkavaksi góa, vanhan kuukalenterin mukainen kuukausi, joka tuli thorrin jälkeen ja Februarius-kuukauden lopulla". (s 43)

Taidokkaasti Koivukari kuvaa kyläläisten arkielämää valaan- ja hainpyynteineen. Pidin paljon myös kauniista luonnonkuvauksista. Kirjan vahvuutena on tapahtumien todellisuuspohja. Islantilaisessa yhteiskunnassa vallitsi 1600-luvulla muutosvaihe. Vanhojen uskomusten mukaan ihmisten oli tärkeää pitää yllä hyviä suhteita piiloväkeen. Esimerkiksi tiettyjä niittyjä ei saanut niittää, koska niiden katsottiin kuuluvan piiloväelle. Sen Hyväniemen Thórdur tiesi ja toimi niin, että suhteet piiloväkeen pysyivät hyvinä. Mutta sitten kaikki se, mikä vast'ikään oli ollut luonnollista ja normaalia arjen toimintaa, saikin yht'äkkiä piirteitä noituudesta. Viattomilta vaikuttavat teot tuomittiin jumalanpilkkana tai peräti noituutena. Jälkisanoissa käy ilmi, että Islannissa teloitettiin noitina 1600-luvulla kaikkiaan kaksikymmentä miestä ja yksi nainen. Myös noitaoikeudenkäynteihin liittyvät lautamiehet ja kahdentoista miehen tai naisen vala olivat todellisuutta vainojen aikaan. 

Poltetun miehen tytär tarjosi minulle kiehtovan ja intensiivisen lukukokemuksen. Hyvän tarinan ohella sain paljon uutta tietoa Islannin noitavainoista.