Lukupiirikirjana Suvi Vaarlan Westend

Suvi Vaarla: Westend. 2019. WSOY. Kansi: Maria Ahonen. 334 sivua.

”Kun muistelen sitä päivää, ensimmäisenä mieleeni tulevat tuoksut: vastaleikattu heinä, hiekkatien varrella kasvavat villikukat, aurinkoa saanut iho. Muistan jokaisen yksityiskohdan, ne ovat mielessäni edelleen teräviä ja kirkkaita, kuin kaikki olisi tapahtunut eilen. Juuri yksityiskohdat vetävät mielessäni rajan: mitä oli ennen, mitä tuli sen jälkeen.” (s. 287)

 Olipa kertakaikkisen mukava kokoontua lukupiiriporukan kanssa. Edellisestä tapaamisesta olikin jo aikaa, se taisi olla maaliskuussa. Nyt meitä oli paikalla kahdeksan innokasta lukijaa. 

1980-luvulla uskottiin tulevaisuuteen.

Suvi Vaarlan Westendin päähenkilö ja minäkertoja on 7-vuotias Elina, perheen ainoa lapsi. Vuosi on 1986. Suomessa eletään vahvaa nousukautta, työtä on tarjolla, asuntoja rakennetaan, kulutuskulttuurin vauhti kiihtyy, lainansaanti on helppoa. Suomessa kaikki on hyvin. Elinan isällä on rakennusliike PL-Invest Oy, joka nousukauden myötä menestyy, uusia työntekijöitä palkataan, uusia työmaita syntyy. Suunnitelmissa on rakentaa Lapin Taika -mökkikylä Lappiin. Nousukiidon myötä perhe muuttaa Tapiolan puutarhakaupunginosasta Westendiin, isoon valkoiseen taloon, ei tosin ihan meren äärellä, pikemminkin Westendin ja Haukilahden rajalla. ”Mutta se oli Westendissä”. (s. 27) Venäjänkielen taitoisella äidillä riittää töitä Neuvostoliiton kaupassa.

Sitten siirrytään 1990-luvulle. On vuosi 1991. ”Sinä keväänä ei ollut enää epäselvää, mikä talouden tila oli. Niin meidän perheemme kuin koko Suomen. Mutta se ei ollut vielä toivoton. Isä sanoi, että asiat järjestyisivät.” (s. 139) Mutta niin ei käy.

Meillä kaikilla lukupiiriläisillä on sen verran ikää, että muistamme hyvin 90-luvun. Mieleemme tulee lama-ajan tapahtumia, jotka ovat satuttaneet joitakin meistä henkilökohtaisesti tai ainakin joitakin tuttaviamme. Toiset selvisivät lamasta, toiset taas eivät. On perheitä ja on sukuja, joiden elämässä 1990-luvun lama jatkuu edelleen. Lainoja tarjottiin tuolloin auliisti, ja monet haksahtivatkin tuttujen ihmisten lainojen takaajiksi. Niitä velkoja maksetaan vielä tänäkin päivänä. Eräs opettaja kuvasi opiskelijoiden vaikeaa tilannetta teknillisessä oppilaitoksessa 90-luvulla, kun valmistuneet eivät saaneet mistään työpaikkaa. Eräs lukupiiriläisistämme oli puolestaan perustamassa 90-luvulla tilitoimistoa. Pankinjohtaja suorastaan loukkaantui, kun yrityksen perustaja ei ottanut lainaa, vaikka kuinka sitä hänelle tyrkytettiin. Vaarla kuvaa elävästi ja todentuntuisesti lamatilannetta ja sen mukanaan tuomia ahdistavia tilanteita ja myös sitä, mihin laman vaikutukset saattavat johtaa. Epäonnistuminen aiheuttaa häpeää, jota on vaikea kantaa. Lopputuloksena saattaa olla mielen järkkyminen tai jopa itsemurha.

Kirja on oivallista lähihistorian kuvausta 90-luvun lamavuosista. Mutta ei kirja kerro pelkästään lamasta, samalla se on nuoren tytön kasvukertomus ja kuvaus nuorten ystävyyssuhteista. 

Sama sävy läpi kirjan

Pidimme Vaarlan kirjasta, pidimme hänen kirjoitustyylistään ja tavasta, kuinka hän oli rakentanut kirjan. Tekstissä säilyy läpi kirjan tosikertomusta muistuttava harmaan sävy. Suurin osa meistä koki, että kirjaa oli helppo lukea, vaikka tapahtumat liikkuivatkin kahdessa aikatasossa. Maria Ahoselle suuri kiitos kirjan onnistuneesta kansikuvasta, joka hyvin peilaa kirjan tapahtumia.

Kaikkien olisi hyvä lukea tämä kirja.

Vaarla on kirjoittanut tärkeän kirjan. Tapahtumat sijoittuvat 90-luvun lamatilanteeseen. 90-luvun lamaa ei ole paljoa kuvattu kaunokirjallisuudessa. Ehkä 90-luku on vielä liian lähellä. Eräs lukijoistamme toi esille, että olisi kiinnostavaa lukea kuvausta siitä, miten tavalliset kansalaiset ovat kokeneet lamavuodet. Kirjan aihe on todella ajankohtainen myös tämän päivän pandemiatilanteessa. Toisin kuin 90-luvulla, tänä päivänä voimme nimetä konkurssien ja elämän laadun huononemisen konkreettisen syyn, mutta jää nähtäväksi, tuoneeko sekään helpotusta ihmisten ahdinkoon. Toivoisimme, että ahdingossa olevilla olisi rohkeutta hakea vertaistukea ja ammattiauttajien tukea.  

Harvinaisen hyvä kirja

Kirjasta virisi kiinnostava keskustelu. Olimme kaikki samaa mieltä siitä, että kirja on hyvä terapiakirja, joka tarjoaa yhtymäkohtia lukijoiden omiin elämäntilanteisiin. Kiitämme Suvi Vaarlaa tästä mieleen jäävästä lukukokemuksesta.