lauantai 30. toukokuuta 2020

Marie Benedict: Rouva Einstein




Marie Benedict: Rouva Einstein. Sitruuna kustannus. 2020. Englanninkielinen alkuteos The Other Einstein. Suomentanut Kaisa Haatanen. 351 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta


"Kävin koko kirjan nopeasti läpi, ja löysin lopulta sivun 891. Siinä se nyt oli: tuon artikkelin nimi, jonka eteen olin tehnyt niin paljon työtä. Artikkeli näytti upealta painettuna, vielä paremmalta kuin olin uskaltanut toivoa. Mutta missä oli minun nimeni? Tutkin huolellisesti artikkelin jokaisen sanan, mutta missään ei mainittu minun nimeäni. Mileva Marić Einsteinia ei mainittu edes alaviitteissä.Otsikon alla oli vain yksi nimi: Albert Einstein."(s. 263)

Juuri ilmestynyt Marie Benedictin Rouva Einstein kertoo Mileva Marićin, siis rouva Einsteinin, ja suhteellisuusteorian luoneen ja Nobel-palkitun Albert Einsteinin avioliitosta. Avioliitosta, jossa elettiin tunteiden vuoristorataa, syvästä rakkaudesta alkaen aina syvään epätoivoon saakka.

Eletään 1800-luvun loppua. Serbiassa asuva Mileva Marić  on varsin epätavallinen nuori nainen. Pienestä pitäen hän  on ollut kiinnostunut matematiikasta ja erilaisista kekseliäisyyttä vaativista tehtävistä. Tähän ilmiöiden maailmaan Milevan on johdattanut isä, joka ei todellakaan kasvattanut tytärtään perinteisten kasvatusperiaatteiden mukaisesti. Kouluvuosistaan alkaen Mileva on ollut eristäytynyt muista ikäisistään. Hän kokee, että häntä ei hyväksytä, koska hän on raajarikko. Hän ontuu toista jalkaansa. Mutta eristäytyminen ei Milevaa haittaa. Lohtua hänelle antavat opiskelu ja isän älylliset leikit.

"Tahtoisin varastaa noita hymyjänne enemmänkin vakavilta pikku huuliltanne." (s. 46 ) 

Tyttöjen opiskelumahdollisuudet 1800-luvun loppupuolella eivät ole itsestäänselvyys. Laki kieltää tytöiltä lukio-opiskelun. Milevan isä saa kuin saakin anotuksi viranomaisilta poikkeusluvan ja niin Milevalle järjestyy opiskelupaikka miehille tarkoitetussa Zagrebin Kuninkaallisessa Klassisessa lyseossa. Sitä myötä Mileva hyväksytään Zürichin yliopistoon opiskelemaan fysiikkaa. Opiskelu on Milevasta kiinnostavaa, suorastaan intohimoista, mutta ainoalle naisopiskelijalle haastavaa. Alinomaisen aliarvioinnin kohteena oleminen pitää aistit herkkinä. Pitää osata ja pärjätä paremmin kuin miesopiskelijat. Eräs opiskelukavereista on Albert Einstein, joka herättää huomiota sekä valtavalla hiuspehkollaan että myös estottomalla käyttäytymisellään. Niin vain aivan yllättäen Albert ilmestyy viuluineen Engelbrechtin pensionaattiin tyttöjen soittoiltaan. Samalla estottomuudellaan Albert saa Milevan sydämen sykkimään. Mutta Mileva vastustelee. 

"Herra Einstein, en voi väittää, ettenkö vastaisi tunteisiinne. En kuitenkaan voi sallia minkään vievän minua pois polultani. Olen tehnyt uhrauksia ja paljon töitä, tulevaisuuteni suhteen. Romanssi ja ammatti eivät sovi yhteen. Ainakaan naiselle." (s. 98) 

"Rakastettu viettelijätär, pikku paholainen, murunen" (s. 147) 

Mutta ei Mileva voi vastustaa Albertia. Nyt Dolly ja Johnny - kuten he toisiaan hellyttelevät - seurustelevat, kävelevät rakastuneina kaupungilla ja käyvät kahviloissa nauttimassa Milchkaffeeta ja Sardegnatortenia. Opiskelut jatkuvat, mutta Albert ei laiskuuttaan viitsi käydä luennoilla. Hän opiskelee asiat Milevan luentomuistiinpanoista, selviää tenteistä ja saa tutkinnon suoritetuksi. Mutta Albertin yllätykseksi työpaikan saaminen on vaikeaa. Pitäisi olla hyviä suosituksia, mutta sellaisia Albertilla ei ole, koska professorit eivät pitäneet hänen välinpitämättömästä asenteestaan. Vai eikö töitä löydy siksi, että olen juutalainen, miettii Albert. 

Milevan hälytyskellojen pitäisi soida, kun hän tulee raskaaksi ja synnyttää Lieserl-tytön. Mutta Mileva on rakastunut ja haluaa ennen kaikkea Albertin parasta. Elämää eletään Albertin ehdoilla ja myös Albertin rakkauden ehdoilla. Milevalle lohtua antavat pariskunnan yhteiset fysiikkaan liittyvät pohdinnat, tutkimukset ja tieteellisten artikkeleiden laatimiset. Milevan matemaattiset taidot täydentävät Albertin osaamista. Sitten tulee käänteentekevä vuosi 1905, jolloin Albertin kirjoittama merkittävä suhteellisuusteoriaa enteilevä tieteellinen artikkeli julkaistaan Annalen der Physikissa. Mileva ja Albert olivat kirjoittaneet sen yhdessä, mutta mitä tapahtui, miksi Milevan nimi artikkelin toisena kirjoittajana oli jätetty pois? Jälkipolville jää mietittäväksi, mikä Milevan osuus oli suhteellisuusteorian luomisessa. 

"Katsoin kämmeniäni. Ne olivat punaiset omasta verestäni." (s. 311)

Nyt vihdoinkin Milevan silmät alkavat avautua. Ei ole epäilystäkään, mikä on Milevan paikka, se on kotona, palvelemassa Albertia ja hoitamassa lapsia ja kotia. Albertin maine kasvaa ja hän saa hyviä työpaikkoja, jotka kuljettavat perhettä eri puolille Eurooppaa. Mileva ihailee Marie Curieta ja tapaakin hänet. Curie sanoo: "Mutta ihmettelen, miksi ette ole palannut töihin. Teidän mielenne on varmasti täynnä ajatuksia, täynnä tiedettä. Kuinka olette pystynyt haaskaamaan kaiken jäämällä kotiin?" (s. 325)  Mutta Mileva kokee, että hänen tehtävänään on toimia Albertin palvelijana. Vielä menee aikaa, kunnes Milevan mitta on täysi. Onneksi se aika koittaa.  


Tunnustan, että ennen tämän kirjan lukemista minulla ei ollut mitään tietoa Einsteinin Mileva-vaimosta. On kiinnostavaa tutustua suurmiesten taustalla vaikuttaneisiin naisiin. Useimmiten faktojen juottaminen fiktioon antaa kirjalle uskottavuutta, kuten tämänkin kirjan kohdalla. Suurmiesten taustalla vaikuttaneista naisista on lähiaikoina kirjoitettu useitakin kirjoja. Tutuiksi ovat tulleet mm. Sylvi Kekkonen, Aino Sibelius ja Michelle Obama. 

Benedictin kuvauksen myötä eteeni hahmottuu hyvin elävä ja tarkkanäköinen kuva Mileva Marićista, naisesta, joka oli hyvä ihminen, joka oli aidosti kiinnostunut matematiikasta ja fysiikasta ja joka oli aidosti rakastunut. Hänelle olisi suonut toisenlaisen aviomiehen, ei piittaamatonta, jopa narsistisista Albertia. Tällaisiäkö ne suurmiehet ovat, täynnä itseään ja täynnä omaa erinomaisuuttaan? Vai ovatko he vaan niin täynnä omia maailmaa muuttavia ajatuksiaan, etteivät pysty näkemään mitään muuta? 

Kirja on hyvää 1900-luvun alun ajankuvaa. Zürich avautuu kiinnostavana ja merkittävänä kulttuurisena yliopistokaupunkina. Naisen asemaa vuosisadan alussa on kuvattu uskottavasti. Kun mietimme naisen asemaa opiskelijana, tieteen tekijänä ja vaimona, sananlasku "ennen kaikki oli paremmin" ei todellakaan pidä paikkaansa. 

Benedict kirjoittaa kiinnostavasti ja sujuvasti. Kirjaa on helppo lukea traumaattisista tapahtumista huolimatta. Kirjailija ei sorru mässäilyyn voimakkaiden tunteiden purkautuessa avioliitossa. Mileva tulee lukijalle tutuksi, ja niin tulee myös Albert, tuo yksi historian merkittävimmistä suurmiehistä.     
Mileva ja Albert Einstein (Wikipedia)

4 kommenttia:

  1. Kiinnostava kirja. Kiitos hienosta esittelystä. Tuo aika oli vielä miesten aikaa, valitettavasti.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Mai. Kirja on hyvää ajankuvaa. Naisen asema mm tiedenaisena vaati poikkeuksellista rohkeutta ja periksiantamattomuutta.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Anneli tästä ajankuvauksesta. Suosittelin Martalle. Hän kiinnostui ja mieluiten lukisi englanninkielisenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun Martta kiinnostui. Kirjastoon voisi vaikka tehdä esityksen englanninkielisestä versiosta.

      Poista