maanantai 6. toukokuuta 2019

Patricia Posner: Auschwitzin apteekkari



Patricia Posner: Auschwitzin apteekkari. Victor Capesius, Mengelen proviisori. Englanninkielinen alkuperäisteos The Pharmacist of Auschwitz. The Untold Story. Käännös Niko Jääskeläinen. 315 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Minä olen Capesius Transilvaniasta", hän huusi vangeille. "Saatte vielä nähdä, että paholainenkin kalpenee minun rinnallani!" (s. 80)

Hitlerille oli ehdottoman tärkeää, että Saksalla oli omavaraista raaka-ainetuotantoa sodan aikana. IG Farbenista, maailman neljänneksi suurimmasta teollisuuskonsernista, tuli Hitlerin liittolainen. IG Farben rakensi Monowitziksi nimetyn pakkotyöleirin Auschwitzin keskitysleirin läheisyyteen, jotta se voisi hyödyntää läheisen keskitysleirin pakkotyövoimaa. Natsit kutsuivat Monowitzia nimellä Auschwitz III. 

 "Tuore sopimuksemme SS:n kanssa vaikuttaisi äärimmäisen tuottoisalta." (s. 30)

Himmlerin määräyksestä Farbenin palvelukseen lähetettiin 12 000 keskitysleirivankia. Farbenin maksama päiväkorvaus oli neljä valtakunnanmarkkaa (n. 20 euroa nykyvaluutassa) jokaista pätevää vankia kohden. Farbenin velvollisuutena oli ruokkia palveluksessaan olevat vangit. Vankien päiväannos oli 1200 kilokaloria. "Vankityöntekijä laihtui keskimäärin 4 kiloa viikossa, kunnes riutui lopulta pelkäksi luuksi ja nahkaksi." (s. 33) Benjamin Ferencz, amerikkalaisten pääsyyttäjä sodan jälkeisissä sotatuomioistuimissa totesi:

"Juutalaiset keskitysleirivangit olivat orjiakin vähäisempiä. Orjan omistajat yrittivät sentään pitää huolta omaisuudestaan ja pitää orjansa toimintakunnossa, mutta natsien suunnitelma oli yksinkertaisesti hyötykäyttää juutalaiset loppuun saakka ja sitten polttaa heidät." (s. 33)

Vankeja pakkotyössä IG Farbenin tehtaalla (Wikipedia)
Romanialainen Capesius oli 35-vuotias Bayerin lääketehtaan myyntiedustaja, kun hän vuonna 1943 liittyi natsien SS-järjestöön. Hän piti itseään onnekkaana, kun hänet hyväksyttiin Waffen-SS:n kuusiviikkoiselle harjoitusleirille, jonka jälkeen hänet ylennettiin kapteeniksi ja "hänelle tehtiin pieni, veriryhmän ilmaiseva tatuointi kainalon lähettyville pysyväksi merkiksi hänen SS-jäsenyydestään." (s. 45)
Victor Capesius (kirjan kuvaliitteestä)

 "Capesius otti päättäväisesti kaiken hyödyn irti komennuksestaan natsien kuolemanleirillä." (s. 58)

Marraskuussa 1943 Capesius sai siirron Auschwitzin keskitysleirille. Hänestä tuli Auschwitzin vastaava apteekkari, Mengelen apulainen. Tästä tehtävästä Capesius oli äärettömän ylpeä. Capesiuksen tehtävänä oli tilata SS-henkilöstön ja vankien tarvitsemat lääketarvikkeet. Leirin johtajat huomasivat, että Capesius suoritti kaikki velvollisuutensa "kylmänviileästi osoittamatta minkäänlaisia tunnontuskia". Kiitokseksi tästä, hänen toimenkuvaansa laajennettiin. Yhdessä Mengelen kanssa he valikoivat ratapihalle tulleista junista ne, jotka menivät suoraan kaasutettaviksi ja ne, jotka joutuivat pakkotyöhön. "Vain he tekivät valintoja", muistelee eräs Capesiuksen tunnistanut vanki. Capesiuksen tehtävänä oli myös vastata Zyklon B:stä, kaasukammioiden tappavasta myrkystä. Kuolemanleirillä Capesius päätti hankkia itselleen suuren omaisuuden tulevaisuutta varten. Ja sehän onnistui juutalaisten kultahampailla. 

Kaksi päivää ennen sodan loppumista brittijoukot pidättivät Capesiuksen. Päivämäärä oli 5.5.1945. Runsaan vuoden kuluttua hänet vapautettiin. Amerikkalaiset vangitsivat hänet pian uudelleen. Täyttäessään lomakkeita hän jätti paljon kertomatta, mm Auschwitzin komennon kokonaan, luottaen siihen, ettei kenelläkään ollut aikaa tarkistaa tietoja. Hänet vapautettiin kahden vuoden pidätyksen jälkeen elokuussa 1947. 

Uuden elämän aloitus

Capesius aloitteli uutta elämää Stuttgartissa. Hän sai apteekkioikeudet ja piti yllä hyvää elintasoa juutalaisten kultahammasrahojen turvin. Elämä oli mallillaan. Natsirikollisia koskeva juridinen tuomiovalta siirtyi ammerikkalaisilta ja briteiltä takaisin saksalaisille vuonna 1955. Saksalaisten asenteet sotarikollisia vastaan olivat pehmentyneet. Vapaana olleet natsirikolliset tunsivatkin olonsa turvatuiksi, mutta vain muutaman vuoden ajan. Capesius pidätettiin uudelleen kesällä 1959. Pääsyyttäjä Bauer halusi näyttävän ja suuren oikeudenkäynnin, jossa syytettyinä olisi korkeitakin SS-miehiä. Oikeudenkäynti, josta muodostui yksi Saksan pitkäkestoisimmista oikeudenkäynneistä, päättyi vasta vuonna 1965, jolloin oli kuultu 359 todistajaa 19 eri maasta. Capesius kiisti kaikki syytteet. "En syyllistynyt Auschwitzissa minkäänlaisiin rikoksiin. Pyydän, että syytteet minua vastaan kumotaan." (s. 237) Capesius tuomittiin yhdeksän vuoden vankeuteen.

Hän ei koskaan katunut

Capesius ei koskaan katunut tekojaan Auschwitzissa. Hän katsoi, että hänen tuomionsa oli vääryys oikeutta kohtaan. Capesius eli ja kuoli myöntämättä rikoksiaan, osoittamatta vähäisintäkään katumusta. Hän ei pyytänyt anteeksi uhreilta eikä heidän sukulaisiltaan, hän ei yksinkertaisesti tuntenut minkäänlaista syyllisyyttä. Näin toimivat lähes kaikki natsirikolliset. Obersturmbannführer Adolf Eichmann, joka hirtettiin 31.5.1962, ei myöskään koskaan katunut rikoksiaan.

Olen lukenut Gerald L. Posnerin & John Waren kirjan Josef Mengele. Elämä ja teot. (Minerva, 2017). Tämä kirja Auschwitzin apteekkarista täydentää hyvin Mengele-kirjaa ja antaa lisäksi uusia näkökulmia natsien epäinhimillisistä hirmuteoista Auschwitzissa. Sain tästä kirjasta paljon uutta tietoa, vaikka Auschwitzin olosuhteet ja natsien hirmuteot ovat tulleet tutuiksi monissa kirjoissa. Olen myös käynyt Auschwitzissä. Voin taata, että jokainen, joka on käynyt tuolla kärsimyksen näyttämöllä, ei koskaan unohda näkemäänsä. Auschwitzin apteekkari -kirjasta sain tietoa IG Farbenin toiminnasta sekä myös Auschwitz-oikeudenkäynnistä, joka on jäänyt Nürnbergin oikeudenkäynnin varjoon jo siitäkin syystä, että Nürnbergissa tuomittiin korkeampiarvoisia natsijohtajia ja myös siksi, että Nürnbergin oikeudenkäynnit tapahtuivat heti sodan päättymisen jälkeen. 

Kirjailija on tehnyt ison ja merkittävän työn hankkiessaan ja kootessaan tietoa tätä kirjaa varten. Kirjailija toteaa: "Ei ollut helppo tehtävä tutkia miestä, joka käytti puolet elämästään rikostensa peittelyyn, unohtamiseen ja totuuden vääristelyyn." (s. 259) Kirjassa on mukana myös aiemmin julkaisematonta materiaalia. Plussana on laajuudessaan vaikuttava lähdeluettelo sekä kirjan kuvaliite. Mietin, miksi käännöksessä ei ole huomioitu alkuperäiskirjan nimiotsikkoa: The Untold Story. Siitähän tässä on kysymys. 

Ettemme unohtaisi, ettei se toistuisi

Kiitos Patricia Posner tästä kirjasta. Kaikki uusi tieto liittyen natsien hirmutekoihin ja tähän historian synkkään aikaan on tärkeää ja arvokasta. Kiitos Minerva, että kirja on käännetty suomeksi. 



10 kommenttia:

  1. Kuulostaa niin järkyttävältä, etten varmaan jaksaisi lukea. Kuten en Mengelestäkään. Viime keväänä luin kyllä Gerald Posnerin kirjan Isäni oli natsi. Ehkä se riittää natsinäkökulmasta vähäksi aikaa... Se sinun lukemasi Elämäni kahdeksas päivä odottaa kyllä tuolla edelleen lukuvuoroaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Kirjarakkautta. Kyllä tämänteemaisista kirjoista pitää välillä pitää taukoa. Liian raskaaksi käy muuten. Mutta tarpeellisia ovat.

      Poista
  2. Kiitos tästä kattavasta arviosta! Luin juuri Auscwitzin tatuoijan, joten en tiedä, venynkö apteekkariin, mutta jo arviosi kautta sain hyvän kuvan tyypistä ja hänen motiiveistaan. Isot firmat,kansainvälinen tiedeosaaminen ja tuhokapitalismihan tässä taustalla, enkä lukisi ulos mahdollisuutta, että joku päivä tällaista tapahtuu taas (valitettavasti). Hyvä kirjallisuus saa ihmiset ei pelkästään pohtimaan, mutta myös toimimaan ihmiskuntaa tuhoavaa kehitystä vastaan.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Anu hyvistä näkökulmista liittyen niihin teemoihin, joita apteekkarissa käsiteltiin. Varmasti tatuoijassa myöskin. Toivotaan, että ihmiskunta ei enää tee samoja virheitä. Kuten sanot oivallisesti, hyvällä kirjallisuudessa on tärkeä roolinsa tässäkin asiassa.

    VastaaPoista
  4. Anneli, mielettömän hyvä yhteenveto kirjasta, joka heti herätti kiinnostukseni. Tämä olisi ollut erinomainen jatkumo Mengele elämäkerralle, joka vei minut kauas...Et tiedäkään. Lähdin nimittäin vähän googlaamaan, kuuntelin haastatteluja, eniten tietysti koskien viatonta Rolfia, mutta sitten se kauhea klaani, joka turvasi murhaajan elämän: Olen vieraillut heidän firmajuhlissaan netin kautta. Siellä ne vain hymyilevät kuin ei mitään. Yksi toimittaja eksyi kylään ja kysyi Mengelen taloa: Hänet hakattiin. Kylä suojelee ja pitää yhtä. Onneksi olemme ajaneet sivuitte...sillä voisin olla liian utelias kun näkisin, miten maatalouskoneissa edelleen seisoo nimi Mengele. Onneksi Rolf vaihtoi nimensä. Seurailin myös jälkiä latinalaiseen amerikkaan ja yllättäen sieltä alkoi tulla lukijoita ja....Tiedäthän, tämä aihe ei jätä minua. Hienoa, että teit tämän Anneli♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Leena. Meillä on selvästikin samoja kiinnostuksen kohteita. Minäkin olen tutustunut Mengeleen ja hänen pakoretkeensä. Sinä olet mennyt vielä pitemmällä ja tutustunut Rolfiin googlen välityksellä. Huh, Mengele-nimi vielä maatalouskoneissa! - Mutta arvaahan mitä Leena, pääsen tutustumaan minulle uuteen natsismin pääpaikkaan kesäkuun alussa. Menemme Itävaltaan ja sieltä teemme päivän matkan Kotkanpesälle. Tämä on kiinnostanut minua jo vuosia.

      Poista
    2. Anneli, selvästi. Googlasin eilen klaania ja siellä se Mengele vain loistaa maatalouskoneissa ja sukua ja firman työntekijöitä valokuvissa. Minä en ole ollut Kotkanpesällä, mutta lankoni on, sisareni ei sinne halunnut vaan jäi odottamaan. Hitler vietti paljon aikaansa Berghofissa, joka oli hänelle mieluisin. Jotkut ystävämme ovatkin siksi majoittuneet Berschtesgadeniin, mutta se on niin liki Salzburgia, että ihan sama. Sinun pitäisikin vielä lukea vaikka Herraskansaa Elämäni natsieliitin sisäpiirissä, josta pariskunta Schirachin pako aamuviideltä lähtee juuri alas kohti Salzburgia: Hirveän kiinnostava kirja!

      ♥♥

      Poista
  5. Rankasta sisällöstään lukemisen arvoinen kirja. Taidanpa hankkia niin Mengele-kirjan kuin tämän apteekkarinkin, sillä yleensä tietokirjoja lukiessa tiedonjano vain lisääntyy. Joululomalla kävimme Auschwitzissä, eikä se käynti milloinkaan ole unohdu. Eikä pidäkään unohtua, vaan toimia ihmisten muistina, jotta vastaavaa ei enää tapahtuisi.
    Kävimme vuosia sitten Eurooppaan suuntautuneella asuntoautomatkalla Kotkanpesässä. Se oli paikkana hieno, vaikka se ei entisellään olekaan.

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommentista Between. Suosittelen molempia kirjoja, sekä apteekkaria että Mengele-kirjaa. Onpa kiva kuulla, että olet käynyt Kotkanpesässä. Mekin suuntamme sinne kesäkuun alussa.

    VastaaPoista
  7. Olen lukenut paljon leireiltä pelastuneiden tarinoita. Apteekkari ja Mengelestä kertovat olivat mielenkiintoisia ja sisälsivät paljon uutta asiaa holokaustista. Suosittelen todella luettavaksi.

    VastaaPoista