keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Jussi Kokkonen: Murtopallo - Liikkuuko Joensuussa sarjamurhaaja?



Jussi Kokkonen: Murtopallo. 2018. Reuna Kustantamo. 2. osa Patrik Nora -sarjaan. Kansi: Gravisio. 302 sivua.


Arvostelukappale kustantajalta

Murtopallon tapahtumat alkavat Joensuun poliisilaitokselta, siitä vanhasta homeisesta rakennuksesta, jota ei enää ole olemassakaan. Nyttemmin poliisit ovat saaneet uuden, upean poliisilaitoksen, jota ei vielä kirjan kirjoittamisen aikaan vuonna 2011 ollut. Poliisilaitokselle tulee lahjapaketti, jonka päällä on teksti: "Poliisilaitoksen komeimmalle prinssille." (s. 26) Äänin neljä nolla paketti päätetään antaa Patrik Noralle, koska "Päättelimme, että meidän täytyi valita laitoksemme uljain poikamies." (s. 26) Paketissa on satukirja. Kannessa oleva nimi Valotar ja seitsemän pientä kalastajaukkoa viittaa vanhaan tuttuun Grimmin veljesten Lumikki-satuun.

Kirja alkaa mielestäni varsin mielenkiintoisella tavalla. Satukirjasta alkaa tapahtumien vyöry. Ensimmäiseksi Malmikadun asunnosta löytyy ruumis - mies puku päällä. Pian käy ilmi, että kysymyksessä ei ole luonnollinen kuolema. Vainaja Huugo Hopeakuru on myrkytetty.  Ruumiin viereen on asetettu satukirjaan viittaava Älypää-kääpiönukke päiväyksen kera.  Varakas ja naimaton Hopeakuru oli elänyt lähes erakon tavoin. Joensuuhun hänet oli tuonut yliopistoura. Miksi hänet oli surmattu? Kuka oli murhaaja? Kuka on Valotar?

"Satu jatkuu... -Valotar-" (s. 74) 

Jutun selvittäminen alkaa. Asialla on poliisien ryhmä Porkka johtajanaan. Mukana ovat Harva, Koivisto, Pernilla, Elli ja Nora. Valotar osoittautuu äärimmäisen älykkääksi murhaajaksi ja ajaa koko poliisijoukon suoranaiseen umpikujaan. Kirjan päähenkilö on konstaapeli Patrik Nora, Savosta Joensuuhun muuttanut, työstään innostunut komea nuori mies. Kirjassa puhutaan koko ajan Norasta ja pitkään luulinkin, että kysymys on naisesta, koska mielessäni luin nimen Nooraksi. Mietin, minkä takia kirjailija on käyttänyt päähenkilöstä sukunimeä läpi kirjan, varsinkin kun tämä ei ole käytäntö kaikkien muiden henkilöiden kohdalla. Nora elää avoliitossa Mariannen kanssa. Mariannesta käytetään etunimeä, hänen sukunimensä selviää vasta viidenneksi viimeisellä sivulla. Mariannella on takanaan keskenmeno, josta on seurauksena vaikea masennus. Nora puolestaan taiteilee avoliiton ongelmien ja rikostutkinnan välillä.

"Satumurha  selvisi Joensuussa" (s. 292)

Kirjan aloitus oli mielestäni loistava satukirja-avauksineen. Valitettavasti rikosten selvitysvaihe jäi takkuamaan ja olisin halunnut rikostutkinnan edistyvän nopeammin. Mutta niin kai se todellisuudessa on, aina ei kaikki selviä ihan suitsait. Lukemisen jälkeen jäi tunne, että en päässyt oikein tutustumaan Patrik Noraan. En saanut hänestä otetta niin millään tavalla. Karjalaisen haastattelussa kirjailija itse kuvaa Noraa nössöksi ja liian kiltiksi. Tällaista vaikutelmaa minä en saanut, minulle jäi päällimmäisenä mieleen Noran komea ulkonäkö. Avopari Nora ja Marianne oli varmasti näyttävä pari; niin täydellisen hyvännäköisiksi kirjailija heidät kuvaa. Muutenkin kirjailijalla tuntuu olevan silmää naiskauneudelle, niin viehättäviä ja kauniita naisia ovat mm työtoveri Elli ja Kimmelin receptionisti Sanna.

"Jokiaseman terassi kuhisi asiakkaista." (s. 201) 

Kirjaa lukiessa tuli varsin kotoinen olo. Tapahtumat sijoittuvat Joensuuhun ja pienin osin myös Pieksämäelle. Mukava oli liikkua tutuilla kaduilla ja rannoilla. Kaikesta kaupungin kuvailusta huomasi, että kyllä kirjailija kaupunkinsa tuntee. Loppuhuipennukseen kuuluu rautatiesilta, jonka kuva on kirjan kannessa. Rautatiesilta on minulle kovin tuttu paikka, sitä pitkin pyöräilin töihin monet vuodet ja nykyisin käyn siellä kuvaamassa.  
 
Joensuun rautatiesilta
 "...hotelli Kimmelistä oli löydetty ruumis." (s. 84)


Joissakin hotelleissa on hotellihuoneessa tarjolla jonkun paikallisen kirjailijan kirja. Jos kirja jää kesken, kirjan saa ostaa hotellista. Tämä on mielestäni erinomainen markkinointi-idea. Annetaan hotelli Kimmelille vinkki tästä käytänteestä. Ensimmäinen kirjavinkkikin on jo tarjolla: Kokkosen Murtopallo. Ruumiiden määrä tässä kirjassa ei nimittäin jää Huugo Hopeakuruun. Toinen murha tehdään hotelli Kimmelissä. Dekkareiden postauksissa ei ole viisasta paljastaa liikaa kirjan juonesta, mutta tämä oli ihan pakko kertoa. 
 
Hotelli Kimmel

"Olihan se melkoinen satu." (s. 286)

Patrik Nora -sarjan ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 2006. Mikä lienee ollut syynä, että jatko-osa tuli vasta yli kymmenen vuoden jälkeen. Toivottavasti jatko-osia tulee jatkossa hieman nopeammassa tahdissa. Mielelläni liittyisin edelleen Noran seuraan, ehkä hänelle tulee luonnetta ikävuosien myötä. Pidän nimittäin Kokkosen selkeästä ja sujuvasta kirjoitustyylistä. Kokkosen ilmaisuvoimainen kirjoitustyyli ja koukuttava juonenkuljetus sopivat hyvin dekkareiden maailmaan. Kirjan nimi Murtopallo vaati googletusta. Termi viittaa Noran harrastukseen eli tennikseen. 

Jussi Kokkonen on joensuulainen kirjailija, varatuomari ja ristikoiden laatija. Kokkonen pitää suvun kesäpaikkaa Rautalammilla kirjailijan kammionaan. Karjalaisen haastattelussa hän toteaa: "Toiset kirjoittavat pimeissä kellareissa, minä katselen savolaista järvimaisemaa." Ristikoiden laatimisessa Kokkonen on ammattilainen, hän on laatinut yli 8000 ristikkoa.




1 kommentti:

  1. Tämä Jussi Kokkonen tuntuu olevan teille vähän samanlainen "naapurin poika", joka kirjoittaa tutuista paikoista, kuin meille Lahden lähellä asuville on dekkaristi Timo Sandberg.
    Kiinnostava kirja. Kiitos sen esittelystä!

    VastaaPoista