Naja Marie Aidt: Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin. Carlin kirja.

Naja Marie Aidt: Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin – Carlin kirja. Har døden taget noget fra digså giv det  - Carls bog. Suom. Katriina Huttunen. S&S 2018. 160 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

On olemassa ennen.

Ja jälkeen.    
                                                                                   

Kirjailija palaa maaliskuun 14. päivään v. 2015, päivään jota hän ei unohda koskaan. On tavanomainen lauantai-ilta. 

Kohotan lasiani ja nostan maljan vanhimman poikani kanssa. Yläkerrassa nukkuvat hänen raskaana oleva vaimonsa ja tyttärensä. Maaliskuun yö on ulkona kylmä ja kirkas. Elämälle! sanon kun lasit kohtaavat hauraasti helähtäen. Äitini sanoo jotakin koiralle. Silloin soi puhelin. Emme vastaa siihen. Kuka meille soittaisi niin myöhään lauantai-iltana? 

Soitto tulee sairaalasta. Perheen poika, 25-vuotias Carl, on hypännyt kerrostalon viidennestä kerroksesta. Hypätessään hän oli alasti. Todettiin, että hän oli psykoosissa ja että hän oli nauttinut huumeita. Kaksi päivää myöhemmin hän kuolee.

sinä lensit kuolemaan
olit alasti silloin kun
lensit kuolemaan
oli 14. maaliskuuta kello oli 23.13.

Tästä alkaa äidin surutyö. Hän ei puhu surutyöstä, hän puhuu selviytymisestä. Hän  muistelee Carlin elämää syntymästä alkaen päätyen Carlin kuolemaan. Muistot alkavat raskaudesta, etenevät kouluvuosiin ja nuoruuteen. Ylioppilaaksi päästyään Carl jää Tanskaan perheen muuttaessa New Yorkiin. Carl kouluttautuu kokiksi. Hänen rakas harrastuksensa on elokuvat. Vapaa-aikanaan hän leikkaa elokuvia ja haaveilee elokuvakouluun pääsystä. Keskusteluissa Carlin ystävien kanssa käy ilmi, että Carlilla oli ollut homoseksualistisia piirteitä.

Runoilijana äiti purkaa suruaan runojen kautta. Hän on valinnut mm Walt Whitmanin, Mallarmen, Inger Christensenin sekä myös omia runojaan kuvastamaan surua.  Hän kirjaa ylös näkemiään  unia. Välillä hänellä on tarve turvautua parantajaan ja välillä kreikkalaiseen mytologiaan. Hän tutkii kaiken mahdollisen tiedon huumeista ja homoudesta. Hän nostaa oikeusjutun toisensa jälkeen poliiseja vastaan. Äiti olettaa, että poliisi ei tullut apuun riittävän nopeasti, koska poliisi tiesi, että tapaukseen liittyi huumeita ja homoutta. Läheiset ja ystävät auttavat, ovat lähellä ja turvana.

Äiti tuntee syyllisyyttä. 

SYYLLISYYS
Ei ollut koskaan aikaa
Miksi en järjestänyt aikaa?
Hän ei pitänyt paljon melua itsestään.

Aikaa kuluu, äiti huomaa, että hän ei tarvitse ystäviä tuekseen kaiken aikaa. Hän haluaa olla myös yksin, hän tarvitsee omaa aikaa. Omaa aikaa myös suremiseen. Hän  huomaa asioista tärkeimmän: 

Rakkaus pitää minut

hengissä. Lapset pitävät minut hengissä. 

Meidän on ymmärrettävä. Mutta me emme ymmärrä.

Kirja on herkkä tilitys Carlin elämästä. Tilitys koostuu pienistä palasista, muistoista ja teksteistä. Hienona tehokeinona kirjailija käyttää toistoa: Carlin kuoleman kohtaaminen alkaa pienestä ja laajenee läpi kirjan. Kirja on koskettava omakohtainen surukirja. Carlin kuolemasta kirjoittaminen on varmaankin ollut kirjailijalle tärkeä tai jopa välttämätön kokemus. Kirja on vahva kokemus myös lukijalle. 

Walt Whitman: Minä surin, ja suren yhä jokaisen kevään tullen.

Aidtin koskettava kirja tuli minulle läheiseksi. Kirjasta tuli minulle tärkeä palanen omassa surutyössäni. Voin yhtyä Aidtin kanssa Jacques Roubaudin runoon: 

kun lausun tai ajattelen nimeäsi, olet olemassa.
Niin kauan kuin sinua rakastetaan, olet olemassa.