torstai 30. marraskuuta 2017

Marja Björk: Lainaa vain - väkevä kuvaus 90-lamasta




Marja Björk: Lainaa vain. 2016. Like. 264 s. Kansi: Tommi Tukiainen

Arvostelukappale kustantajalta

Senioreiden kirjallisuuspiirimme valitsi Björkin kirjan luettavaksi paljolti siitä syystä, että Björk on lähtöisin Lieksasta eli täältä Pohjois-Karjalasta. Mielestämme on hyvä ottaa kirjallisuuspiiriin myös paikallista kirjallisuutta, jos sitä on saatavilla. Lainaa vain on Björkin kuudes romaani. Aiemmin häneltä ovat ilmestyneet Posliini (2008), Puuma (2010), Prole (2012), Poika (2013) ja Mustalaisäidin kehtolaulu (2014). Meitä oli mukana  seitsemän lukijaa. Vaikka lukupiiriläiset lukevat paljon, Björkin tuotanto oli jäänyt heille vieraaksi, ainoastaan minä olin lukenut kaksi Björkin kirjaa.

Eletään 90-luvun aikaa Mikkelin seuduilla. Eevaa on onnistanut ja hän on päässyt opiskelemaan lakia Helsingin yliopistoon. Ennen Helsingin jaksoa Eeva oli asunut tätinsä Anjan kanssa sen jälkeen kun oli lähtenyt isänsä luota 16-vuotiaana. Eevan äiti oli kuollut tehtyään itsemurhan Eevan 12-vuotissyntymäpäivänä. Anjan luona asuessaan Eeva oli työskennellyt Anjan Katajabaarissa Visulahden Shellillä.

Tulevaisuuden haaveet ovat korkealla lakia opiskevalla nuorella naisella. Mutta - elämällä onkin erilainen käsikirjoitus Eevan varalle. Eeva saa kesätyöpaikan Postipankista kotipuolestaan. Eräänä kauniina päivänä Eevan elämä muuttuu. Pankin vekselitiskille Eevan luo astelee fil.yo Sakari Rahula, 15 vuotta Eevaa vanhempi  käsityöläinen.  Eeva rakastuu Sakariin palavasti, sanan mukaisesti. Täti Anja varoittelee suhteesta, mutta Eeva on yksinkertaisesti rakastunut.

Olin vapaa rakastamaan ketä halusin. Tavanomaista ja odotettua olisi ollut, että olisin ottanut tuomiokunnan notaarin tai toisessa pankissa työuraansa aloittelevan kaverin. Minä ottaisin itseäni viisitoista vuotta vanhemman käsityöläisen, eronneen yhden lapsen isän, ja se  oli minun oma asiani. (s. 32)
Visulahden Shell on todellakin olemassa, se aloitti toimintansa vuonna 1982. Se toimii edelleen, nykyisin nimellä Cafe Visulahti.

Rakastuneet Eeva ja Sakari solmivat avioliiton ja muuttavat Kalvitsaan.


He ostavat talon, joka on kaikkea muuta kuin kunnossa. Talossa on vikoja yllin kyllin, rotat juoksevat ja kaivovesi on saastunutta. Tämän kaiken keskelle syntyy Roope-vauva. Eevasta tuntui, että vauvan syntyessä kaikki muu saa jäädä, valmistumisella ja juristin palkalla ei ole kiirettä. Avioliiton ihanuus saa kolhuja toinen toisensa jälkeen, rakkaus on koetuksella, riidat lisääntyvät, Sakarin käsityöläistuotteet eivät mene kaupaksi, raha ei riitä asuntolainan maksuun. Sakarilla on ihan oma maailmansa. Kerta kerran jälkeen hän palaa muistoissaan Israeliin, jossa hän oli viettänyt kolme vuotta.

Hän luki heprealaisia kirjoitusmerkkejä aamupöydässäkin. Äänetön aamiainen, ei juttelua, ei päivän suunnitelmaa kumpi käy kaupassa, olisiko minulla tänään omaa aikaa katsella papereitani, illalla olisi ranskan tunti, olisiko Sakari sen aikaa vauvan kanssa. Uskaltaisinko kysyäkään. Tulisiko uudestaan "Hoida pentusi". (s. 109)

Useimmat meistä lukupiiriläisistä olivat sitä mieltä, että Björk kuvaa hyvin lama-ajan mukanaan  tuomaa ahdistusta, joka heijastuu jokapäiväiseen elämään, työelämään ja henkilökohtaisiin suhteisiin. Avioliiton koettelemuksia Björk kuvaa realistisesti peilaten Eevan ja Sakarin tilannetta sen hetken yleiseen lamatilanteeseen. Ahdistus ja paha olo ovat kirjassa ihan käsin kosketeltavaa, muutaman lukijan mielestä jopa liiallistakin - kaikki on vain niin synkkää ja epätoivoista. Onneksi kirjan loppu tuo himpun verran lohtua tilanteeseen.  

Björkin kirjan päähenkilöiden henkilöhahmot ovat mielestämme taidolla luotuja. Eeva on taistelijaluonne, vaikkakin meitä kaikkia Eevan laiminlyönnit vauvan suhteen ihmetyttivät - olihan 90-luvulla jo hyvin toimiva neuvolajärjestelmä. Anjasta ei voi olla pitämättä - hän on ronski, paljon työtä tekevä yksityisyrittäjä. Sen sijaan säälimme Sakari-raukkaa -  haaveilijaa ja uneksijaa - ja mietimme, mikä merkitys asioiden kepeällä sujumisella on hänen käyttäytymiseensä. Sen sijaan kuva Monnasta, Sakarin 15-vuotias tytöstä, joka asuu alkoholisoituneen äitinsä, Sakarin ex-vaimon Virpin kanssa, jää vaisuksi. Monna rakastaa suklaata ja muuta imelää, kärsii ylipainosta; ilmeisesti kärsii syömishäiriöstä (BED = ahmimishäiriö).

Olimme yhtä mieltä siitä, että Björk kuvaa hyvin omalla ronskilla, kuvailevalla tyylillään 90-luvun Suomea. Luonteva dialogien käyttö on kirjalle ehdoton plussa. Erään lukijamme mielestä kirjaa vaivaa tunneköyhyys, henkilöt jäävät yksin omien tunteidensa kanssa. 

Monille meistä kirjan tapahtumapaikat olivat tuttuja - Mikkeli ja Kalvitsa olivat tuttuja, jopa Visulahden Shellilläkin oli moni käynyt. Kirjan mukana palasimme 90-luvulle: muistimme Vicky Rostin, Tsernobylin aiheuttamat pelot, ensimmäiset suomalaiset pizzeriat. Dallas-sohvakin kuului sille vuosikymmenelle.  

Kannen symboliikka emme valitettavasti ymmärtäneet.

Piti mennä eteenpäin, aina vain eteenpäin.

7 kommenttia:

  1. Kiitos Anneli kirjan esittelystä. Tämä menee "Ehkä joskus luen"-listalleni vain siksi, että "Luen"-listani on jo pitkä. Hyvää joulukuuta sinulle ja läheisillesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon että sinäkin tykkäisit tästä Kirsti. Hyvää itsenäisyyspäivän viikkoa sinulle!

      Poista
  2. Minulla menee ehdottomasti lukulistalle. 90-luvun lama jätti isot jäljet Suomeen. Osa niistä näkyy vieläkin. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tätä kirjaa voimakkaana lama-ajan kuvauksena. Björk on taitava kuvaamaan sen ajan ahdistusta.

      Poista
  3. Olen lukenut viisi Björkin kirjaa. Ainoastaan Prole on lukematta. Björk on tarttunut kirjoissaan tabuihin. Pahin on mielestäni Posliini, joka kertoo pedofiliasta.
    Hän näkee varmaan työssään kaikenlaista, jotka tulevat kirjoissa sitten tarinoina esille. Poika on kirjoitettu omasta lapsesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on tuo Posliini lukematta. Otin Björkin lukulistalle siksi kun hän on täältä Pohjois-Karjalasta ja kuvaa kirjoissaan myös Lieksan seutuja.

      Poista
  4. Mielenkiintoisen kuuloinen kirja. Itse pidän tuttuihin paikkoihin sijoittuvista kirjoista :)

    VastaaPoista