Lukupiirikirjana Brit Bennettin Mikä meidät erottaa

 

Brit Bennett: Mikä meidät erottaa. Tammi. 2021. Alkuteos: The Vanishing Half. Suomentanut Maria Lyytinen. Kannen suunnittelija Lauren Peters-Collaer. 403 sivua.  

Rauman Naisten Pankin lukupiiri Päi avara mailma kokoontui kahdeksan naisen voimin vaihtamaan ajatuksia Bennettin kirjasta Mikä meidät erottaa. Bennettiltä on ilmestynyt suomeksi myös teos Äidit. Sitä kukaan meistä ei ollut lukenut, mutta kirja päätyy varmasti monen lukupiiriläisen lukulistalle, niin positiivinen lukukokemus lukupiirikirjamme oli.

Tapahtumat alkavat Mallardin kaupungista Louisianasta. Kaupunki on niin pieni, ettei se edes näy kartalla. Se on erikoinen kaupunki, kaupunki perustettiin vaaleaihoisille värillisille, ja sellainen se on yhä edelleen. 1930-luvulla syntyneet identtiset kaksoset Stella ja Desiree Vignes ovat kunnianhimoisia tyttöjä, jotka haluavat opiskella, mutta äiti ottaa heidät pois koulusta, koska isättömässä perheessä tarvitaan rahaa. Eräänä päivänä nämä 16-vuotiaat siskokset karkaavat New Orleansiin ja saavat työpaikan pesulasta. Siskosten tiet eroavat, sillä Stella päättää, että hän haluaa elää elämäänsä valkoisena, kun taas Desiree tapaa mustan miehen ja saa hänen kanssaan lapsen. Koska mies osoittautuu väkivaltaiseksi, Desiree päättää palata kotikaupunkiinsa Mallardiin neljäntoistavuoden jälkeen mukanaan seitsemänvuotias yönmusta Jude-tyttö. Koulussa Jude joutuu kiusauksen kohteeksi. "Sä oot niin musta, ettet erotu liitutaulusta."

"Olihan nyt ainoastaan järkevää tekeytyä valkoiseksi päästäkseen elämässä eteenpäin. Mutta että nai tumman miehen? Ja teki tälle pikimustan lapsen! Desiree Vignes oli kerjännyt itselleen ongelmia, joista ei pääsisi enää koskaan eroon."

Koska Stella onnistui esiintymään valkoisena New Orleansissa, hän päättää jatkaa samaa linjaa, menee naimisiin valkoisen Blaken kanssa ja saa ihastuttavan vaalean Kennedy-tyttären. Myös Kennedy itse ymmärtää, kuinka onnekas hän on. "Hänen koko elämänsähän oli itse asiassa yksi onnenkantamoinen - hänelle oli suotu valkoisuus, vaalea tukka, sievät kasvot, hyvä vartalo, rikas isä." Stellan on oltava varuillaan koko ajan, jotta ei paljastuisi. Siksi hänen täytyy katkaista kaikki siteet kaksoissiskoon ja äitiin. Naapuriin muuttaneeseen mustaan perheeseen täytyy ottaa etäisyyttä. Mutta kaikki ei ole ikuista, solmut alkavat avautua, kun Jude sattumalta kohtaa Kennedyn ja tunnistaa hänet serkukseen. 

Totesimme, että vaikka ihonvärillä on kirjassa merkittävä rooli, kirjassa on monia muitakin teemoja, joita Bennett käsittelee kiinnostavasti ja kunnioittavasti, esimerkiksi transsukupuolisuus, ystävvyys, valheessa eläminen ja oman polun etsiminen. Kirja on taitavasti rakennettu, ja siirtymät teemasta toiseen sekä eri aikakausien välillä sujuvat luontevasti. Toisaalta tarina ei etene kronologisesti, vaan kirjailija korostaa erityisesti tarinan käännekohtia, mikä aiheutti joidenkin lukijoiden mielestä hämmennystä aikajanassa ja tapahtumien kulussa. Lisäksi osa juonenkäänteistä tuntui hieman keinotekoisilta, mikä saattoi hämmentää lukijoita.

Tunsimme myötätuntoa - tai jopa raivoa, kuten eräs lukijoistamme totesi - Stellaa kohtaan, jonka roolina oli jatkuva salailu ja pelkona paljastuminen. Hän oli itse tietoisesti valinnut valkoisen naisen roolin, mutta arvasiko hän nuorena, miten raskasta jatkuvassa valheessa eläminen on. Stella johdatti keskusteluamme rooleihin, joita meillä kaikilla on useita, ja myös salaisuuksiin, joita piilotellaan suvuissa ylisukupolvisesti.

Kirja herätti vilkasta keskustelua. Sivusimme kirjan teemoihin liittyen vuosien mittaan tapahtuneita kohtaamisia ja yllättäviä tilanteita. Esille nousi Nobel-kirjailija Toni Morrison, jonka kirjoista erityisesti Minun kansani, minun rakkaani on ollut minulle erittäin tärkeä kirja. Myös Morrisonin kirjassa Luoja lasta auttakoon on teemana ihonväri. Keskustelimme pitkään Helsingin Sanomissa julkaistusta Ndéla Fayn esseestä, missä Faya kertoo syistä, miksi hän lopetti valkoisten heteromiesten kirjoittamien kirjojen lukemisen.   

Plussaa sai kirjan nimi sekä myös Maria Lyytisen taitava käännös. Kirjan kauniin ja kutsuvan kannen on suunnitellut Lauren Peters-Collaer.               

Olemme monesti todenneet, miten myös kaunokirjallisuudesta oppii. Sen todisti myös tämä kirja. Ei ole merkityksetöntä, onko ihonväri valkoinen, tumma, pikimusta, yönmusta, pähkinänruskea, toffeenruskea vai märkä hiekka. "Ihonväri määrittää ikuisesti koko elämän", kuten eräs lukijoistamme totesi. 

Kirja sai meiltä erittäin hyvän arvosanan: 4,5. Se on yksi parhaista  lukupiirimme nelivuotisessa historiassa. Seuraava lukupiirikirjamme on Valérie Perrinin Vettä kukille.

Holly Brickley: Säröjä

Holly Brickley: Säröjä. Tammi. 2025. Englanninkielinen alkuteos Deep Cuts. Suomentanut Mari Hallivuori. Kannen suunnittelu Chris Allen. 310 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Eletään vuoden 2000 syksyä. Percy Marks viettää perjantai-iltaa kampuksen baarissa ja kuuntelee tavalliseen tapaansa musiikkia. Percy ei ole musiikillisesti lahjakas, hän ei laula eikä soita mitään instrumenttia, mutta hän rakastaa musiikkia ja hänellä on mielipiteitä. Rakkaus musiikkiin tuli lapsuuden kodista. Hän analysoi ja usein jopa ylianalysoi kuulemiaan kappaleita. 

Tänä iltana tunnelmassa on jotakin poikkeavaa. Baarissa hänen vieressään istuva mies, opiskelukaveri Joe Morrow on lauluntekijä. Kun Hall & Oatesin Sara Smile alkaa soida jukeboksissa, Joe parahtaa: "Ihan loistava kappale." Tähän Percy toteaa: "tämä on loistava tulkinta, loistava taltiointi. Ei loistava kappale." Tästä alkaa Joen ja Percyn monimuotoinen suhde. Heidän tavatessaan Joe seurustelee vielä Zoen kanssa, joka on "tyylikäs punkkari - langanlaiha ja kapealanteinen tyttö, joka pukeutui napapaitoihin ja paskupohjaisiin maihareihin ja jonka valkaistussa tukassa oli tumma juurikasvu." Zoe on ollut isona tukena Joen valtiotieteen opinnoissa Berkeleyssä. 

Joe kiinnostuu Percyn analyyseistä ja arvostaa Percyn musiikkitietämystä. Percy ymmärtää, että Joe on oikea muusikko. Joe ammentaa lapsuuden ikäviä kokemuksiaan musiikkiin. "Kovan kuoren alla olin täynnä pelkoa ja raivoa. Purkauduin kuin tulivuori. Tarvitsin musiikkia, joka kuvasi sitä olotilaa", kuvaa Joe musiikin tekemistään. Joe kiinnostaa Percyä, kuten kaikki muutkin muusikot, mutta he herättävät Percyssä sietämätöntä kateutta. "Olen täysin lahjaton, minulla on vain mielipiteitä muiden tekemisistä." Percy haluaa olla paljon enemmän. Kun Joe pyytää Percyä kuuntelemaan säveltämänsä kappaleen, Percy suostuu. Siitä alkaa vuosia kestävä yhteistyö, joka sytyttää molemmissa uusia intohimoja ja vie Joen kohti indie-rock -tähteyttä perustamansa Caroline-yhtyeen myötä. Pidin Percystä, hän on inhimillinen ja samaistuttava nuori nainen kaikkine virheineen.  

Percy muistelee syyskuun 11. päivän 2001 WTC-iskuja: "Tornit luhistuivat hidastetussa kuvassa, alareunassa päivittyivät järkyttävät uutisotsikot. "Columnated ruins domino, imperiumi romahtaa niin kuin Beach Boysien biisissä", kuiskasin ruutua katsoen, kauhuissani." Joe ja Percy sanoittavat ikimuistettavan levyn Bay Window, jossa he purkavat omia tuntojaan tuosta järkyttävästä päivästä.

Säröjä on intohimoinen kirja musiikista, rakkaudesta ja unelmien tavoittelemisesta. Tapahtumat liikkuvat Brooklynin baareista San Franciscon tanssilattioille.  Musiikkia - sitä tässä kirjassa on. Musiikkia löytyy jo lukujen otsikoista, ne on nimetty laulujen sanoilla. Lukujen eli laulujen nimet on luetteloitu kirjan etukannen alaosassa. Täytyy kyllä todeta, että kirjaa lukiessani huomasin, kuinka tietämätön olen musiikin suhteen. Bongasin sieltä onneksi aika paljon tuttujakin nimiä, vaikkapa Dylan, Beatlesit, Beach Boys, No Doubt, Radiohead, Leonard Cohen, Kate Bush ja Wilson Pickett, mutta vielä enemmän sellaisia, joista en ole aiemmin kuullut. Jos olet musiikin ystävä, suosittelen vahvasti tätä kirjaa.

Säröjä on Holly Brickleyn esikoiskirja. Kirjasta on tulossa elokuva, jonka pääosissa ovat Saoirse Ronan ja Austin Butler.   

Jenna Kostet: Valkoisen linnun kaupunki

 

Jenna Kostet: Valkoisen linnun kaupunki. Aula & Co. 2025. Kansi: Sanna-Reeta Meilahti. 278 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Valkoisen linnun kaupunki on jatkoa Sinisiipisten saari -teokselle. Sinisiipisten saari kuvasi Aina Ahlgrenia, josta kehkeytyi rohkea nuori nainen, joka pystyi tekemään isoja, itsenäisiä päätöksiä. Valkoisen linnun kaupunki jatkaa saman suvun nuorten naisten tarinaa niin, että tällä kertaa pääroolin saa Fanny Ahlgren, Ainan serkku. Ainakin vilahtelee mukana kirjan tapahtumissa. 

Fannyn perhe kuuluu Turun varakkaimpiin. Perhe asuu kauniissa jugendtyylisessä Albatros-talossa Puolalanpuiston läheisyydessä. Talon ulko-ovea koristaa kaunis albatrossiaiheinen lasimaalaus. Kesät vietetään huvilalla Ruissalossa. "Huvila oli vanha, koristeellinen rakennus, jonka Fannyn vanhemmat olivat hankkineet silloin, kun kesänvietto huviloissa oli ollut muodissa." Fanny opiskelee Turun piirustuskoulussa. Tavallaan hän pitää opiskelustaan, mutta kokee kuitenkin, että "opiskelu taisi tosiaan olla pelkkää ajanhukkaa." Koulussa opettajat esittelevät moderneja suuntauksia, kun taas Fanny oli oppinut arvostamaan klassisuutta ja selkeyttä. Hän toteaakin, että "En ole ollut kovin innostunut mistään uudesta". Mutta kokeiltuaan uusia grafiikan menetelmiä, hän ihastuu menetelmien arvaamattomuuteen ja uudenlaiseen kauneuteen. Varsinais-Suomen Matkailuyhdistyksen reklaamikilpailu innostaa Fannyn kokeilemaan uusia tekniikoita. 

Fanny on kihloissa Johanneksen kanssa, joka on hyvin mieleinen sulhanen Fannyn vanhemmille. Fanny oli ollut onnellinen ja ylpeä siitä, että hän olisi ensimmäinen suvun nuorista naisista, joka astuisi avioon. Aikaa myöten Fanny kokee, että ei tunne rakkautta Johannesta kohtaan ja päättää purkaa kihlauksen. Se on rohkea päätös. Vanhemmat eivät ymmärrä eivätkä hyväksy Fannyn ratkaisua, mutta lukija kyllä tunnistaa Fannyn mielentilat ja myötäelää niitä. Fanny on ylpeä, kihlauksen purkaminen on ensimmäinen askel kohti uuden elämän suuntaa.

Eletään 1930-lukua. Taustalla maailmanpoliittisessa tilanteessa kuohuu. Sanomalehdissä pohditaan, saako Hitler niin suuren kannatuksen, että pääsee valtaan Saksassa. Fannyn ystävä Lena suhtautuu epäillen kaikkiin saksalaisiin, mm. taiteilija Max Langeen, johon Fanny tuntee ihastuvansa. Ajateltavaa Fannylle antaa salaperäinen nainen, jonka tausta kiinnostaa myös Elin-siskoa. 

Pidin kirjasta todella paljon. Sujuva teksti sekä taidolla ja huolellisuudella rakennetut henkilöhahmot ovat kirjan vahvuuksia. Kiinnyin Fannyyn ja toivon hänelle kaikkea hyvää miessuhteissa, koulunkäynnissä kuin myös terveysasioissa. Kuten edellinenkin teos, tämäkin kertoo nuoren naisen kasvun ja itsenäistymisen tarinan.  Fannyn on selvitettävä, onko hänellä riittävästi rohkeutta ja sisukkuutta irrottautua vanhempien hänelle suunnittelemasta elämäntiestä ja seurata omaa polkuaan. 

Ajankuva ja 1930-luvun Turku avautuvat lukijalle kiinnostavina ja todentuntuisina. Turkua tuntevat tunnistavat kirjasta vanhoja rakennuksia, kuten Aschanin kahvilan, joka tuolloin oli suosittu erityisesti nuorten keskuudessa. Laaja lähdeluettelo osoittaa, että kirjailija on tehnyt perusteellista taustatyötä kirjaa varten. Kirjasarja näyttää, että Kostet taitaa historiallisten kirjojen kirjoittamisen ja on noussut genren kirjoittajien kärkikaartiin. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa teosta.

Kostetin kirjoilla on lukijan mielenkiinnon herättävät hyvät ja osuvat nimet. Myös Sanna-Reeta Meilahden suunnittelemat kauniit kannet kutsuvat lukijaa tarttumaan kirjaan.

Arvonnassa Kaarina Griffithsin Tuulisolmut

 

Hei kaikki. Syksyn tullessa on mukava jäädä luvan kanssa sisälle ja uppoutua kirjojen pariin. Seurana voisi olla vaikkapa hyvä dekkari, kuten Kaarina Griffithsin Tuulisolmut. Kirja jatkaa Cornwall-mysteeri -sarjaa. Pidin paljon kahdesta aiemmasta osasta: Meren syliin ja Lintumies. Tuulisolmut vie lukijan kauniisiin Cornwallin maisemiin. Kirjan voi lukea itsenäisenä teoksena. Kuten Griffithsin edellisetkin kirjat osoittivat, Griffiths on sujuvasanainen kirjoittaja ja taitava juonen rakentaja.

Minulla on tätä kirjaa kaksi kappaletta kirjahyllyssäni. Laitan hyvän kiertämään ja laitan kirjan arvontaan. Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tätä postausta. Laitathan mukaan sähköpostiosoitteesi, jotta voin infota mahdollisesta voitosta. Kiva, jos olet blogini lukijana (oikealla "lukijat") tai seuraajana Blogit.fi:ssä.

Arvonta päättyy lauantaina 13.9.2025 klo 18. Ilmoitan voittajalle sähköpostitse. Jos voittaja ei reagoi sähköpostiin kolmen päivän kuluessa, arvon uuden voittajan. Postitus vain Suomeen.

Mukavaa viikon jatkoa ja onnea arvontaan.

Anne Moilanen: Uhma

 

Anne Moilanen: Uhma. Johnny Kniga. 2025. Kansi: Ville Laihonen. Lukija Laura Malmivaara. 5T33M. Storytel. 

"Nousin korokkeelle hänen viereensä tanssimaan. Huusin: "Sä tanssit hyvin" ja siinä me sitten hytkyttiin. Jonkin ajan päästä tulimme alas ja hän esitteli minut kaverilleen, joka olikin sitten ihan Saatanan Komea Mies. Hän oli kuin Sean Connery ja Jeesus Kristus yhdistettynä! Aloimme juttelemaan. Hän oli mahtava: hauska, menestynyt, kansainvälinen. Menimme tupakalle. Hän kehui asuani, hiuksiani, huulipunaani. "Tykkään pukeutumisesta", visersin." 

Kirjan päähenkilö viisikymppinen Maria on nyt yksin. Moni suhde on kaatunut vuosien mittaan. Avioliitto Turbon kanssa päättyi vuosia sitten ja eroon päättyi myös suhde Pedron kanssa. Yhdessäolo Turbon kanssa tuntui useimmiten lähes täydelliseltä. "Turbo oli mahtava tyyppi. Hän oli uskomattoman energinen, fiksu, positiivinen ja hauska." Maria poti armotonta vauvakuumetta, ja he saivatkin neljä lasta. Kirjan vauvakuumekuvaukset ovat vertaansa vailla. Liitto päättyi eroon.

Sitten löytyi ihana, rakastettava Pedro, joka "oli outo, häiritsevä ja eläimellisellä tavalla fyysinen, kuin viidakon villi-ihminen." Pedro oli Marian suuri rakkaus. Suhde oli hyvin fyysinen, Pedro jumaloi Marian vartaloa ja näytti sen. Kaikesta tuli parempaa Pedron kanssa. Mutta Pedro jätti Marian. Seurasi epämääräinen joukko erilaisia miehiä, oli Kride, joka lopetti suhteen, koska halusi olla vapaa, nettitreffailun kautta löytyi Timo, sitten oli Bachata-mies, Kreikan lomalta löytyi ihana Joseph. Mikään suhde ei kestänyt.

Rakkauden kaipuu on suuri yhä edelleen. Marian viehätysvoimassakin näkyy jo ikä, mutta mentävä on, on oltava uhmakas, haku on edelleen päällä. "Minulla on korkeat kriteerit, mutta olen todella sinnikäs. En lopeta, ylipäätään mitään toimintaa, ennen kuin ollaan maalissa."

Välillä päästään seksistä irti ja siirrytään muihin teemoihin. Moilasen lapsuuden ja nuoruuden kuvaukset Ämmänsaaresta Kainuusta olivat mielenkiintoisia. Kaikkien asiat olivat yhteisiä kyläläisten kanssa. Oli iso kaveriporukka, jonka kanssa kuunneltiin Metallicaa ja Nirvanaa. Kesätienisteillään Maria sai ostetuksi mahtavat stereot. Lämmöllä Maria muistelee energista ja rohkeaa Hulda-mummoa.

Jos kirjan sisällön kuittaa lyhykäisesti, aiheena on Marian rakkaus- ja seksielämä. Moilanen kirjoittaa seksielämästään hyvin suorasukaisesti, yksityiskohtaisesti ja varmasti myös rehellisesti. Seksi on tärkeää, oleellisen keskeistä suhteessa. "Orgasmin jälkeen usein ihmettelen, että olen vielä elossa." Välillä kirjaa lukiessa tulee hieman surullinen olo Marian epäonnisten suhteiden vuoksi, välillä taas ei voi muuta kuin hymyillä. Ehkä joku lukija innostuu kirjan myötä menemään legendaarisiin Kallen torstaibileisiin.  

Kirja on Moilasen esikoisteos. Kirja on syksyn uutuuskirjoja, se ilmestyi elokuussa. Moilanen sanoo, että kirja on autofiktiota, mutta että siinä on tapahtumia myös tuttavien elämästä ja mielikuvituksesta. Tarina pitää hyvin otteessaan, teksti on elävää ja sujuvaa. Moilasella on pitkäaikainen kokemus media-alalta, ja toimittajan vahva ammattitaito näkyykin tekstissä.

Laura Malmivaaralle täysi kymppi äänikirjan lukemisesta. En olisi voinut kuvitella tähän kirjaan parempaa lukijaa. Ja täysi kymppi myös Ville Laihoselle räväyttävästä kansikuvasta. 

"Olen vaativa kumppani, huutomerkki, panssarivaunu ja pyörremyrsky. Ihmiset uupuvat. Ihme, että minulla on ollut tämänkään verran suhteita. Jokaista rakastettuani olen puristanut kiinni itseeni niin, että ilmat ovat meinanneet lähteä pihalle".

Joel Haahtela: Marijan rakkaus

 

Joel Haahtela: Marijan rakkaus. Otava. 2024. Kansi: Päivi Puustinen. Lukija Anssi Niemi. 3h42min. 

Kirjailija, kirjan päähenkilö, matkustaa Triesteen kirjoittamaan seuraavaa kirjaansa. Mutta kirjoittamisesta ei tahdo tulla mitään ja kirjailija päättää lähteä Roomaan. Yllätys on suuri, kun hän kohtaa Triesten rautatieasemalla Marijan, serbialaisen ex-naisystävänsä. Rakkaussuhteesta, joka oli alkanut Prahassa, oli jo 25 vuotta. Suhde oli kestänyt kaksi viikkoa, kunnes Marija eräänä päivänä oli lähtenyt kauppaan ja jäi sille tielleen. ”Keskipäivällä huolestuin kun Marijaa ei kuulunut takaisin. Kauhu sisälläni kasvoi. Jälkeenpäin minusta tuntui, että noihin tuskastuttavan hitaasti eteneviin minuutteihin tiivistyivät kaikki siihenastisen elämäni pelot; ne kaivoivat esiin jokaisen lapsuuden pimeän nurkan ja aamuyön painajaisen, kaikkein yksinäisimmät hetket.” Kirjailijalle ei jäänyt muuta kuin valtava ikävä. Mutta nyt he molemmat matkustavat samassa junassa Roomaan. Marija on kutsuttu Roomaan arvioimaan vanhaa taideteosta.

Roomassa kirjailijan kirjoittaminen sujuu. Suhde Marijaan herää eloon uudelleen, kun he tutustuvat uudelleen toisiinsa ja tutustuvat Rooman taiteeseen ja taiteilijoihin. He muistelevat Prahan aikaa ja ihastelevat Duccio di Buoninsegnan maalauksia, Pietro Cavallinin ja Fra Angelicon freskoja, Tizianin ja Rafaelin teoksia sekä keskustelevat Tarkovskin Solaris-elokuvasta ja Franz Kafkasta. Lukijalle - ainakin minulle - tämä osuus toimi taiteen oppituntina, niin paljon uutta tietoa tässä oli, vaikka Roomassa olen käynytkin ja tutustunut tärkeimpiin taidemonumentteihin ja taideteoksiin.

Samalla kun Marija kertoo lapsuudestaan Belgradissa, kirjailijan muistot omasta lapsuudesta heräävät eloon. Päällimmäiseksi on jäänyt tunne yksinäisyydestä. Muistiin ovat jääneet isän rukoukset ja valokuvaharrastus sekä äidin lukuisat ihastukset, joista mikään ei johtanut vakavaan parisuhteeseen. 

Kirja on rakkausromaani. Se on myös kirja muistojen merkityksestä. Menneillä tapahtumilla, kuten Prahassa koetulla rakkaussuhteella, on yhä edelleen merkityksensä. Kirjailijan ajatukset palaavatkin usein rakastavaisten onnellisiin hetkiin Prahassa. Praha liittyy rakkaussuhteisiin Haahtelan ohella myös Pentti Saarikoskella Aika Prahassa -teoksessa (1967) ja Petri Tammisella teoksessa Sinua sinua (2025). 

Miten paljon Haahtela saakaan mahtumaan vajaaseen kahteensataan sivuun. Eikä lukijalle tule lainkaan tunnetta, että kirjassa olisi jotakin liikaa. Päinvastoin, kaikki on harkittua ja tasapainoista. Teksti on tuttua Haahtelaa. Minulla on useampi vuosi siitä, kun olen lukenut Haahtelaa, joten oli hienoa palata edellisistä kirjoista tuttuihin intiimeihin tunnelmiin. Haahtelan kirkasta kieltä on nautinnollista lukea. Tuttua ovat myös lukuisat viittaukset taiteisiin, erityisesti kuvataiteiseen, elokuviin ja musiikkiin. Tarkovskin Solaris-elokuva saakin ison roolin kirjassa.

Kirjan kuunneltuani totesin, että olisi ollut antoisampaa lukea kirja ajan kanssa, koska äänikirjana varmasti menetin paljon kielen kauneudesta ja monimerkityksellisyydestä.   

Päivi Puustisen suunnittelema kansi on upea.

Syksyn keltaiset lehdet -lukuhaaste

 

Löytyipa mukava haaste: Syksyn keltaiset lehdet. Haasteessa luetaan Tammen Keltaisia kirjoja. Tähän haasteeseen osallistun. 

Tarkempaa tietoa täältä.