Saana Nilsson: Suojeluenkeli

 

Saana Nilsson: Suojeluenkeli. Supolaisen tarina uhkista, uskollisuudesta ja itsensä unohtamisesta. Gummerus. 2026. Lukija Saana Nilsson. Storytel. 8T 14M. 

Saana Nilsson teki liki kaksikymmentävuotisen uran Suojelupoliisissa. Hän tuli Supoon korkeakouluharjoittelijana vuonna 2009. Tiedonhaluisena ja osaavana työntekijänä hän eteni yhä vaativampiin tehtäviin, harjoittelijasta tilannekeskuspäivystäjäksi, sitten kansainvälisten asioiden asiantuntijaksi ja edelleen terrorismi- ja Iran-analyytikoksi. Viimeinen pesti oli esikuntapäällikkö.

Saana Nilsson muistelee kirjassaan työuransa alkuaikoja. Työntekijöitä oli vain noin parisataa. "Uutena supolaisena yllätyin työyhteisön lämmöstä. Suojelupoliisi oli ulospäin näyttäytynyt kasvottomana ja kylmänä, mutta oikeasti kaikki olikin kotikutoista, pientä ja yksinkertaista. Oli paljon perinteitä, jotka toistuivat samanlaisina vuodesta toiseen. Talvisin järjestettiin rusettiluisteluita ja keräännyttiin yhdessä laskemaan mäkeä. Lucian päivänä viereisen koulun oppilaat tulivat laulamaan supolaisille."

Vuonna 2019 henkilömäärä kasvoi merkittävästi, mikä johtui tiedustelulainsäädännön uudistumisesta. Suojelupoliisille tuli lisää tehtäviä ja lisää vastuuta, kun turvallisuusorganisaation tehtäviin lisättiin tiedustelupalvelu. Tällä hetkellä Suojelupoliisi työllistää noin 570 henkilöä. 

Supon tehtävänä on suojella Suomen kansalaisten turvallisuutta. Organisaation sisällä monet asiat ovat salaisia eikä edes työkaveri välttämättä tiedä, mitä toisella on menossa. Kokouksissa ei räplätä puhelimilla. "Kuvittele palaveri, jossa kenelläkään ei ole mukanaan puhelinta, läppäriä, älykelloa, padia, sähköavaimia tai edes tamagotchia. Supossa tämä on arkea."

Nilsson käsittelee tapauksia, jotka ovat ravistelleet Suomen turvallisuutta, kuten ensimmäinen islamistinen terrori-isku Turussa vuonna 2017, jolloin kaksi ihmistä kuoli, sekä al-Holin ISIS-leiri, jossa oli kymmeniä suomalaisia. Tapaukset saivat aikaan paljon keskustelua ja kritiikkiä. Nilsson kuitenkin muistuttaa, että viranomaisten työtä määritti ja vaikeutti lainsäädäntö. Lainsäädäntö ei ollut ajan tasalla terrorismin suhteen. Vasta vuonna 2016 kriminalisoitiin matkustaminen terroristisessa tarkoituksessa ja vasta vuonna 2022 hyväksytyn lain mukaan terrorismin tukeminen katsottiin terroristiseksi toiminnaksi. Luonnollisesti myös Ukrainan sota on ollut ja on jatkuvan keskustelun ja kritiikin kohde.

Suojeluenkeli on todella tervetullut teos salamyhkäisen Suojelupoliisin toiminnasta. Sujuvasanaista tekstiä on miellyttävä lukea. Luvut, joille on annettu kuvaavat ja humoristisetkin otsikot, ovat lyhyitä ja napakoita. Nilssonin ääni kuuluu inhimillisenä ja avoimena eikä huumoriakaan ole unohdettu. Nilsson avaa lukijoille työtehtäviään ja henkilökohtaista elämäänsä. Hän paljastaa mm. sen, että hänen aviopuolisonsa on mies, joka oli ollut Nilssonin esihenkilö. Kun suhde alkoi, mies irtisanoutui Suposta. 

Sitten tuli työuupumus. Nilsson ei enää jaksanut esikuntapäällikön tehtävässä. Vastuut ja työkuorma olivat liikaa. Nilsson irtisanoutui. "Olen saavuttanut Supossa kaiken mahdollisen ja antanut niin paljon kuin minusta suinkin lähtee." Vedonlyöntipalkkiona hän sai mieheltään banana splitin. Ajatus yrityksen perustamisesta kyti mielessä. 

Kirsi Pehkonen: Rahaa ja roskaa

 

Kirsi Pehkonen: Rahaa ja roskaa. Neljäs osa Siru Valpas -sarjassa. Karisto. 2026. Kannen suunnittelu: Elisa Konttinen. 224 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Kirsi Pehkosen 12-osainen maalaisromanttinen Jylhäsalmi-sarja saavutti lukijoiden keskuudessa suuren suosion. Viimeisin osa Unelmien talo Jylhäsalmella ilmestyi huhtikuussa 2026. Pehkonen oli jo vuonna 2023 aloittanut uuden Siru Valpas -sarjan, joka on nyt edennyt neljänteen osaan. 

Kirja alkaa romanttisissa merkeissä. Siru herää Sakun, raamikkaan poliisimiehen, vierestä. Ennen Sakun heräämistä Siru antaa itselleen luvan miettiä tämän hetkistä elämäntilannettaan. Siru ei voi muuta kuin todeta: "Asiat olivat aika mukavasti." 

Hän on ollut muutaman viikon ajan Etsintätoimisto Vitosen omistaja. Hänen itsensäkin on vaikea uskoa sitä todeksi, eikä sitä moni muukaan usko todeksi, "kuten ei äiti. Tai limanuljaskainen eksä Jarkko". Etsintätoimiston nimen oli keksinyt Sirun bestis Eveliina. Vitonen viittaa Vitosen Viisikkoon, johon kuuluvat Eveliina, ystävä Ville, yläkerran Kyösti ja Maire sekä tietysti Siru. Talossa asuu muitakin kiinnostavia ihmisiä, kuten vaikkapa Kerttu, joka tuo Paavo-liskonsa Sirulle hoitoon. Yllätyksekseen Siru löytää Paavon laatikosta "kaksi mattamustaa pistoolia. Kuin suoraan suoratoistojen rikossarjoista, tuskin starttipistooleja."

Lucia Kananen soittaa Etsintätoimistoon. Lucian sydänystävän Ronaldo-koiran haudalta on kadonnut hautamuistomerkki. Lucia oli saanut kiristyskirjeen: "500 eurolla hautakivi takaisin. Rahat perjantaihin mennessä muovipussissa seteleinä ja kollikoina hautausmaan biojäteastiaan." Ei muuta kuin tutkimaan kadonneen hautakiven salaisuutta. Tauno Rautakujalta tulee toinen toimeksianto, jonka välittää Pekki, herra lohikäärmetatuointi, joka "teki puuronkeitostakin seksikästä". Nämä herrat ovat tuttuja sarjan edellisistä osista. Toimeksiannon sisältöä ei Pekki tässä vaiheessa paljasta.

Etsintätoimistoon ottaa yhteyttä Lindström. Onko Lindström Tauno Rautakujan asialla, miettii Siru. Olipa tai ei, Lindströmillä on uskomaton tarina ja sitä myötä hankala ongelma. Lindströmillä oli ollut keittiön kaapissa rahaa täynnä oleva metallipurkki. Äiti oli käynyt tekemässä suursiivousta poikansa luona ja oli kerännyt pojan vanhaan koulureppuun joutavaa romua. Ja sinne reppuun oli joutunut myös metallipurkki, ja nyt reppu on taloyhtiön roskiksessa. Tehdään toimeksiantosopimus, ja Siru ja Eve lähtevät penkomaan taloyhtiön roskiksia. On kiinnostavaa seurata naisten etsintätyötä. Onneksi naiset eivät menetä yöuniaan, vaikka aluksi tuntuukin, ettei mikään tunnu selviävän. Aina on aikaa myös hauskanpitoon ja miehille. Valitettavasti eksä Jarkko aiheuttaa ikävän yllätyksen. 

Rahaa ja roskaa on rentouttavaa kesälukemista. Pehkonen taitaa mukaansatempaavan tekstin kirjoittamisen. Henkilökuvaukset ovat ihastuttavan humoristisia. Kirjasta ei todellakaan puutu romantiikkaa, komeita miehiä, jännitystä eikä yllätyksellisyyttä.

Seppo Jokinen: Koskinen ja siimamies

 

Seppo Jokinen: Koskinen ja siimamies. Komisario Koskinen 1. Storyside (ensimmäinen painos v. 1996, Karisto) Lukija Ola Tuominen. Storytel. 6T 59M.

Koskinen ja siimamies on minulle ensimmäinen Seppo Jokisen Koskinen-teos. Monta kertaa on ollut ajatuksissa tutustua Koskiseen, mutta nyt kirja sattui silmiini Storytelissä. Ja sattuikin hauskasti, sillä Koskinen ja siimamies on ihan ensimmäinen Jokisen Koskinen-teos. Se julkaistiin vuonna 1996, ja voitti ilmestymisvuonnaan Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon.

Sakari Koskinen on rikosylikonstaapeli Tampereella Sorin poliisilaitoksella. Hän on mukava, hyvin tavallisen oloinen suomalainen mies, joka suhtautuu vakavasti ja vastuuntuntoisesti työhönsä, ja tarpeen vaatiessa tekee pitkää päivää. Tästä ei Raija-vaimo välttämättä pidä, mutta hän on jo tottunut Koskisen työrytmiin. Koskinen kyllä tietää, että teini-ikäisen, purjehdusta harrastavan Antin kanssa pitäisi viettää enemmän aikaa. Mutta kun työkeikka tulee, se on sitten menoa, eikä vapaa-aikaa juuri mietitä.

Niin käy nytkin, kun käy ilmi, että 16-vuotias Katja Autio löydetään siimalla kuristettuna kotinsa lähistöltä Tampereen Hervannasta. Tytön isä on surussaan suorastaan raivoisa ja lähtee tekemään omaa tutkimustyötään surmaajan löytämiseksi. Katja on nähty kuljeskelevan poikaporukan pomon kanssa, joten ilman muuta epäilyt suuntautuvat siihen suuntaan. Toinen siimalla kuristettu tyttö löytyy. Poliisi on neuvoton, ja paine vaan kasvaa, kun iltavuorosta palaava sairaanhoitaja yritetään surmata samalla tavalla.

Lyhyissä luvuissa, joita oli äänikirjassa hieman vaikea hahmottaa, kuuluu syyllisen ääni. Kun poliisi monen mutkan kautta saa murhat selvitetyksi, käy ilmi, että tekijällä on hyvin surullinen tausta. Ennen murhia poliisin tutkinnassa oli toinen juttu, joka sekin ratkeaa siimamurhien yhteydessä.

Koskinen-sarjassa on ilmestynyt 30 osaa. Kirjoista on tehty myös tv-sarja. Tämän ensimmäisen Koskinen-kirjan jälkeen en yhtään ihmettele, että sarja on hyvin suosittu. Kirjan juoni on hyvin rakennettu eikä rikoksilla turhaan mässäillä. Parasta kirjassa on varmasti itse Koskisen ja hänen poliisiporukkansa inhimillisyys. Tampereella ja sen todellisilla paikoilla on kirjassa suuri rooli. Tamperetta tunteville rikosten ja tutkimusten seuraaminen tutuilla kulmilla on varmasti antoisaa.

Tästä alkaa minun Koskinen-sarjan lukeminen/kuunteleminen. Kiinnostava matka edessä: 29 osaa. 

Tiina Perkiökangas: Valkoiset esiliinat

 

Tuija Perkiökangas: Valkoiset esiliinat. Momentum kirjat. 2026. Kansi: Ulpu Kaikkonen. 275 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Kiinnostuin Tuija Perkiökankaan teoksesta, koska kirjan tapahtumat  sijoittuvat Satakuntaan uuden kotikaupunkimme Rauman liepeille, lähinnä Kankaanpäähän ja Ikaalisiin. Kirjan takakannesta luen, että Perkiökangas on kirjoittanut tietokirjan Lohikoskelaisia. Nyt Valkoiset esiliinat -teoksessa hän yhdistää fiktion tietokirjaromaaninsa tositapahtumiin. Kirjan tapahtumilla on pitkä aikajänne. Tapahtumat alkavat vuodesta 1895 ja päättyvät sisällissodan jälkeisiin vuosiin. 

Aliisa ja Vihtori Lehtikoski muuttavat kuuden lapsensa kanssa Kankaanpäähän. Haikein mielin Aliisa jättää kotiseutunsa ja Antti-isänsä, mutta Vihtorin mieli halajaa viljaville pelloille ja järeää puuta kasvaviin metsiin. "Aliisalla ei loppujen lopuksi ollut sanomista Vihtorin päätöksiin, miehen taskussa oli hänenkin tahtonsa." Vihtori on innoissaan uudella paikkakunnalla. Uutta kivinavettaa ruetaan rakentamaan vanhan hirsisen navetan sijaan. Hevoset ovat Vihtorille kaikki kaikessa, mutta koituvat Vihtorin kohtaloksi. Hevosonnettomuus aiheuttaa Vihtorin kuoleman. Vihtori on kuollessaan 42-vuotias. 

Aikaansaavaa, hyväluontoista isäntää ja aviomiestä jää kaipaamaan perheen ohella palvelusväki. Aliisalle talo ilman isäntää näyttäytyy haasteellisena. Hän ei tiedä talon raha-asioista mitään, eikä ole tottunut ohjaamaan palvelusväen töitä. Uusi rytmi elämälle kuitenkin löytyy ja löytyy myös uusi aviomies, viisitoista vuotta Aliisaa nuorempi Eevert.

Toisessa osassa päähenkilönä on torpparin tytär, nuori Fanni Jaakkola. Fanni haaveilee jostakin paremmasta. "Jos pääsisi edes koulua käymään, mutta ei täältä korpimaan periltä niin vain lähdetty, mietti Fanni. Torpan tyttöjen ei kannattanut muutenkaan haaveilla mistään lukemisesta, siihen olisi täytynyt olla varoja myös. Toista olisi, jos olisi sattunut syntymään parempaan väkeen tai jonnekin muualle." Fannin ystävä Reetta pohtii: "Fanni itse mutkistaisi päänsä pohdinnoilla oman elämänsä, ajatteli Reetta ystävästään. Naisen kuului mennä nuorena naimisiin ja aloittaa aikaisin lasten teko." Aliisan poika Santeri tuntee ihastustusta Fannia kohtaan, mutta Fanni lähtee Ikaalisiin Laurin mukana, joka lupaa Fannille kauppa-apulaisen paikan.

Sitten tulee  vuosi 1917, ja syttyy sisällissota. Kirjan henkilöt ovat lähes poikkeuksetta valkoisten puolella. Taistelut ovat rajuja, omia tuttavia kuolee tai joutuu vangeiksi.

Valkoiset esiliinat vie lukijan aikamatkalle 1900-luvun alkuun. Kirjan parasta antia on hyvä ajankuva. Perusteellinen taustatyö näkyy ajan tapojen ja jokapäiväisen elämän tarkkoina ja asiantuntevina kuvauksina. Perkiökankaan teksti on sujuvaa ja helposti luettavaa, vaikkakin hieman tasapaksua. 

Teoksen suurin haaste on sen runsas henkilömäärä. Minulla kesti melko kauan päästä selville siitä, kuka kukin on. Erillinen henkilöluettelo tai Lohikoskelaisia-teoksen tunteminen olisi varmasti helpottanut lukukokemusta. Suuren henkilömäärän vuoksi osa hahmokuvauksista jää väistämättä hieman kapeiksi. Onneksi tarinan keskiössä olevat päähenkilöt, Aliisa ja Fanni, on rakennettu niin huolellisesti ja tarkasti, että heihin ehtii hyvin tutustua.

Kiinnostava kirja historiallisen viihteen ystäville.

Johanna Forss: Pidot

 

Johanna Forss: Pidot. Tammi. 2026. Kannen suunnitttelu Markko Taina. Lukija Elina Vartiomäki. Storytel. 5 t 11 min.

Johanna Forssin esikoisteoksessa juhlitaan. Marianne, merkittävä somehenkilö, järjestää näyttävät juhlat yhdessä varakkaan juristimiesystävänsä Bertuksen kanssa. 

Yksi vieraista on Maria, Mariannen lapsuudenaikainen ystävä. Koulujen päätyttyä tyttöjen tiet olivat eronneet, eikä tapaamisia juuri ole ollut. Siitäkin syystä Maria ihmettelee, miksi hän on saanut kutsun juhliin. Ja onhan juhliin mentävä, jotta syy kutsuun selviää. Aviomies Jaakko jää kotiin hoitamaan lapsia. Harvoin aviopari pääsee mihinkään kahdestaan, varsinkaan kun lähisukua ei voi hyödyntää lastenhoidossa. Pieni riita jouduttiin Jaakon kanssa käymään ennen juhliin lähtöä, mutta nyt Maria on paikalla ja on valmis tapaamaan Mariannen. 

Kirjan ensimmäisessä osassa kuvataan juhlia, osallistujia, keskustelunaiheita ja Mariaa. Maria ei juuri tunne muita juhlijoita. Hän ei kuulu somemaailman vaikuttajiin ja tuntee siksi itsensä ulkopuoliseksi keskustelujen sivutessa lähinnä somemaailmaa, selfieiden ottamista sekä kulttuurimaailmaa, erityisesti valokuvausta. 

Toisessa osassa palataan Marian ja Mariannen nuoruuteen ja ystävyyteen. Maria oli varakkaan perheen tytär. Perheen isä oli toimitusjohtaja, perhe asui Honkasaarentiellä linnamaisessa 80-luvun omakotitalossa kalliilla asuinalueella Rönön saarella Kuopiossa. Mariannen perhetausta oli aivan päinvastainen. Mariannen äiti oli yksinhuoltaja ja kärsi mielenterveysongelmista. Tytöt ystävystyivät, suhteesta muodostui luja ja syvä. He olivat varmoja, että side on elinikäinen. Maria pääsi opiskelemaan valokuvausta ja Marianne jäi kioskinmyyjäksi Kuopioon. Nykyisin Maria on perheenäiti ja pienipalkkainen museotyöntekijä, kun Marianne sen sijaan on tunnettu some-vaikuttaja, hän on rikastunut ja löytänyt varakkaan Bertuksen. 

Vaikka tyttöjen ystävyys tuntui lujalta, kaikki ei kuitenkaan ollut niin suloisen lutuista kuin Mariasta näytti. Marialla oli kaikki, oli varakas perhe ja hyvät lähtökohdat elämään, jota Marianne vaatimattomine taustoineen ei voinut olla kadehtimatta. Kateus ja vallan halu ovat kyteneet Mariannen sisällä kaikki nämä vuodet. Kaikki purkautuu juhlissa tarkoin mietityn suunnitelman mukaisesti. Keskeisen roolin saavat Marian ottamat valokuvat, joiden ansiosta hän pääsi opiskelemaan valokuvausta.

Kuuntelin mielelläni tätä somemaailman kuvioihin keskittyvää teosta. Tuli tunne, että tällaista somevaikuttajien elämä saattaa olla. Eniten pidin kirjan toisesta jaksosta, jossa palataan Marian ja Mariannen lapsuuteen ja Kuopioon. Kuopiossa asuneena tunnistin paljon tuttuja paikkoja mm. Väinölänniemen, Musiikkikeskuksen, Haapaniemen ja Sepänpuiston.

Jaakko Melentjeff: Hunnutettu nainen

 

Jaakko Melentjeff: Hunnutettu nainen. 4. osa NORDSA-sarjassa. Lind&Co. 2026. Kannen suunnittelu Laura Noponen. 429 sivua.

Arvostelukappale kirjailijalta

Tukholmassa kuusikymppinen hijabiin pukeutunut nainen huomaa jonkun tarkkailevan ja seuraavan häntä. Askeleet lähenevät. "Musta karkea huppu painettiin hänen päähänsä, eikä hän kyennyt hengittämään. Langanohut toivo vaihtui tukahduttavaan kauhuun, kun vahvat kädet kiskoivat häntä takaisin." Kun kuollut nainen löydetään, hänet oli asetettu istumaan puistonpenkille. Nainen on iranilainen, Ruotsin kansalaisuuden saanut Narges Alinejad.

Annmari Akselsson palaa vanhempainvapaalta NOA:aan (poliisin kansallinen erikoisryhmä) ja joutuu heti keskelle murhatutkimusta. Annmari löytää kuolleen naisen kukkaron sisävuoresta puhelinnumeron, vain numeron Suomen suuntanumerolla, ei nimeä.

Murhaan saadaan lisävalaistusta, kun Helsingin Migrin tarkastaja Matti Järvinen ottaa yhteyttä Paula Korhoseen, NORDSA:n Helsingin toimiston päällikköön. Järvinen kertoo Ahmad Al-Marashista, jonka täti murhattu nainen on. Ahmadin perhe - isä, äiti, Ahmad, Tabarak, pikkuveli ja pikkusisko - oli joutunut pakenemaan Iranista. Pakomatka oli hurja. Ahmadin 8-vuotias pikkuveli jäi Valko-Venäjän ja Puolan rajalle. Paperittomana Suomeen saapunut perhe majoitetaan Tampereelle. Lapset käyvät koulua, oppivat suomen kielen, sisko Tabarak seurustelee suomalaisen Nikon kanssa, Ahmad radikalisoituu ja kääntyy islamin uskoon. Kuuden vuoden jälkeen perhe karkotetaan Suomesta. Vanhemmat teloitetaan Iranissa, Tabarak naitetaan vanhalle miehelle ja Ahmad tulee kolmen vuoden kuluttua Ruotsiin. Kuollut täti oli auttanut häntä.

On selvää, että poliisi ryhtyy etsimään Ahmadia. Käy ilmi, että Ahmad käy usein Suomessa, sillä hän suorittaa merenkulkualan perustutkintoa oppisopimuksella ja on sen vuoksi töissä Viking Linella. Poliisi tietää, että Ahmadilla ei ole enää sukulaisia Suomessa, mutta on varmasti tuttuja kontakteja Suomen vuosiltaan. Ahmadista tulee pääepäilty tätinsä murhaan. Tapaukseen liittyy yllättävästi vuosien vanha Västbergan selvittämätön kolmoismurha. Ahmad saadaan kiinni, mutta hän kuolee kiinniottotilanteessa. 

"Olemme siis aika tavalla lähtöruudussa Narges Alinejadin murhaajan löytymisen suhteen, Kalle toteaa." Sitten nousee esille salaperäinen Opettaja. Paula Korhosen nerokas IT-tukihenkilö Aaro selvittää, että "Opettaja on etsinyt dark webistä ohjeita voimakkaan pommin rakentamiseen." Onko kuollut täti ollut linkki Opettajan ja Ahmadin välillä? Pommiuhka tulee yhä todellisemmaksi, selviääpä peräti päivä, jolloin terrori-iskun on määrä toteutua. 

Nyt tulee poliisille kiire. "Oli niin tai näin, meidän on toimittava nopeasti, Kalle päätti keskustelun ja nousi." Tarina huipentuu hengästyttävään toimintaan ja muuttuu loppua kohden suoranaiseksi kilpajuoksuksi aikaa vastaan pommiuhkan myötä.

Olipas mukaansatempaava lukukokemus! Hunnutetun naisen tarina vei minut mennessään niin tehokkaasti, etten melkein malttanut pitää laisinkaan taukoja.

Pidin erityisesti kirjan todentuntuisesta ja samalla myös ajankohtaisesta juonirakenteesta. Tapahtumat on rakennettu niin, että ne saavat lukijan pohtimaan maahanmuuton problematiikkaa pintaa syvemmältä. Kirjaa oli helppo seurata: sujuva dialogi kuljettaa tarinaa sutjakkaasti eteenpäin, ja lyhyet, paikkakunnittain otsikoidut luvut rytmittävät hyvin lukemista. Lisäksi hahmojen yksityiselämän kuvaus tekee heistä inhimillisiä ja helposti uskottavia. 

Hunnutettu nainen on neljäs osa NORDSA-sarjassa. En ole lukenut sarjan aiempia kirjoja, mutta yllättävän hyvin pysyin kärryillä kirjan tapahtumissa, vaikka tarinaan on kiedottu aika paljon porukkaa ja tapahtumia eri maissa. Muutama seikka jäi minulle epäselväksi, mm. NORDSAn Pohjoismaiden toimistojen päällikön, Kalle Nordinin, pyrkimykset suojella tytärtään. Koska tämä tapaus ei liity kirjan pääjuoneen eli Ahmadin tapaukseen, oletan, että syyt ja taustat on kuvattu edellisissä osissa.  

Vahva suositukseni tälle tapahtumarikkaalle rikosromaanille.

Glendy Vanderah: Hetket kuun valtamerissä

 

Glendy Vanderah: Hetket kuun valtamerissä. Saga Egmont. 2025. Englanninkielinen alkuteos The Oceanography of the Moon. Kääntäjä Virpi Kuusela. Lukijat Toni Kamula ja Anniina Piiparinen. 11T 54M. Storytel.

Yksitoistavuotiaan Riley Maysin on muutettava serkkujensa Alecin ja Sachin luo, koska hänen perheensä - äiti ja täti - ovat kuolleet. Täti oli erityisen rakas Rileylle, ja siksi Rileyn on vaikea sopeutua uuteen ympäristöön serkkujensa luona. Riley vetäytyy ja on paljon yksin. Huoneeseensa hän rakentaa kuumaiseman, josta hän saa lohtua. Menee kymmenen vuotta, ja hitaasti elämä voittaa, Riley oppii nauttimaan luonnon kauneudesta ja myös serkkujen seurasta. Erityisen tärkeäksi Rileylle tulee perheen kuopus Kiran, hauras ja persoonallinen lapsi, jonka rakas harrastus on keräily.

Vaughn Orr on menestyskirjailija. Hän on kirjoittanut neljä kirjaa, jotka kaikki ovat saaneet suuren suosion. Mutta nyt 29-vuotiaana hän tuntee, että kirjoittaminen on täysin jumissa. Lisäksi lapsuuden traagiset muistot täyttävät ajatukset. Vaughn pakenee, lähtee ajamaan pois New Yorkista ja päätyy bensatankin tyhjennyttyä Wisconsiniin Alecin ja Sachin maatilalle. Perhe on vieraanvarainen ja rakastava. Riley vetäytyy syrjään keskusteluista, ja pian Vaughn vaistoaa, että Rileylla, samoin kuin hänellä itsellään, on salaisuuksia, jotka painavat mieltä. Tilanne monimutkaistuu, kun Riley ja Vaughn tuntevat molemminpuolista ihastusta.

Traagisten tapahtuminen piilottaminen käy heille molemmille liian vaikeaksi. Totuudet tulevat julki, molemmat käyvät läpi tunnemyrskyjä pyrkiessään sulattamaan toisen kokemuksia. En halua kertoa enempää kirjan tapahtumista, jotta en spoilaa lukukokemusta, mutta sen voin taata, että lukija yllättyy Rileyn ja Vaughnin traagisista nuoruusvuosien kokemuksista. 

Kirjan teemoja ovat särjetty lapsuus, koskettava rakkaustarina ja suhde luontoon. Luontokuvaukset ovat kauniita ja eläviä. Pystyin tuntemaan tuulenvireen ilmassa ja näin yöperhosten tanssivan ympärilläni. Vanderah hyödyntää luontoteemoissa omaa taustaansa ekologina. Kirjan tunnelmassa on hivenen taikuutta, mutta maagiseen realismiin kirjan kuvaukset eivät yllä.

Tämä oli minulle ensimmäinen Vanderahin teos. Kirjassa oli paljon potentiaalia, mutta kokonaisuus ei täysin vakuuttanut minua. Mutta jos pidät kirjoista, joissa on ongelmallisia päähenkilöitä ja paljon luontoaiheisia kuvauksia, saatat pitää tästä teoksesta.

PS. Olipa mukava, kun äänikirjassa oli kaksi lukijaa.