Joel Haahtela: Marijan rakkaus

 

Joel Haahtela: Marijan rakkaus. Otava. 2024. Kansi: Päivi Puustinen. Lukija Anssi Niemi. 3h42min. 

Kirjailija, kirjan päähenkilö, matkustaa Triesteen kirjoittamaan seuraavaa kirjaansa. Mutta kirjoittamisesta ei tahdo tulla mitään ja kirjailija päättää lähteä Roomaan. Yllätys on suuri, kun hän kohtaa Triesten rautatieasemalla Marijan, serbialaisen ex-naisystävänsä. Rakkaussuhteesta, joka oli alkanut Prahassa, oli jo 25 vuotta. Suhde oli kestänyt kaksi viikkoa, kunnes Marija eräänä päivänä oli lähtenyt kauppaan ja jäi sille tielleen. ”Keskipäivällä huolestuin kun Marijaa ei kuulunut takaisin. Kauhu sisälläni kasvoi. Jälkeenpäin minusta tuntui, että noihin tuskastuttavan hitaasti eteneviin minuutteihin tiivistyivät kaikki siihenastisen elämäni pelot; ne kaivoivat esiin jokaisen lapsuuden pimeän nurkan ja aamuyön painajaisen, kaikkein yksinäisimmät hetket.” Kirjailijalle ei jäänyt muuta kuin valtava ikävä. Mutta nyt he molemmat matkustavat samassa junassa Roomaan. Marija on kutsuttu Roomaan arvioimaan vanhaa taideteosta.

Roomassa kirjailijan kirjoittaminen sujuu. Suhde Marijaan herää eloon uudelleen, kun he tutustuvat uudelleen toisiinsa ja tutustuvat Rooman taiteeseen ja taiteilijoihin. He muistelevat Prahan aikaa ja ihastelevat Duccio di Buoninsegnan maalauksia, Pietro Cavallinin ja Fra Angelicon freskoja, Tizianin ja Rafaelin teoksia sekä keskustelevat Tarkovskin Solaris-elokuvasta ja Franz Kafkasta. Lukijalle - ainakin minulle - tämä osuus toimi taiteen oppituntina, niin paljon uutta tietoa tässä oli, vaikka Roomassa olen käynytkin ja tutustunut tärkeimpiin taidemonumentteihin ja taideteoksiin.

Samalla kun Marija kertoo lapsuudestaan Belgradissa, kirjailijan muistot omasta lapsuudesta heräävät eloon. Päällimmäiseksi on jäänyt tunne yksinäisyydestä. Muistiin ovat jääneet isän rukoukset ja valokuvaharrastus sekä äidin lukuisat ihastukset, joista mikään ei johtanut vakavaan parisuhteeseen. 

Kirja on rakkausromaani. Se on myös kirja muistojen merkityksestä. Menneillä tapahtumilla, kuten Prahassa koetulla rakkaussuhteella, on yhä edelleen merkityksensä. Kirjailijan ajatukset palaavatkin usein rakastavaisten onnellisiin hetkiin Prahassa. Praha liittyy rakkaussuhteisiin Haahtelan ohella myös Pentti Saarikoskella Aika Prahassa -teoksessa (1967) ja Petri Tammisella teoksessa Sinua sinua (2025). 

Miten paljon Haahtela saakaan mahtumaan vajaaseen kahteensataan sivuun. Eikä lukijalle tule lainkaan tunnetta, että kirjassa olisi jotakin liikaa. Päinvastoin, kaikki on harkittua ja tasapainoista. Teksti on tuttua Haahtelaa. Minulla on useampi vuosi siitä, kun olen lukenut Haahtelaa, joten oli hienoa palata edellisistä kirjoista tuttuihin intiimeihin tunnelmiin. Haahtelan kirkasta kieltä on nautinnollista lukea. Tuttua ovat myös lukuisat viittaukset taiteisiin, erityisesti kuvataiteiseen, elokuviin ja musiikkiin. Tarkovskin Solaris-elokuva saakin ison roolin kirjassa.

Kirjan kuunneltuani totesin, että olisi ollut antoisampaa lukea kirja ajan kanssa, koska äänikirjana varmasti menetin paljon kielen kauneudesta ja monimerkityksellisyydestä.   

Päivi Puustisen suunnittelema kansi on upea.

Syksyn keltaiset lehdet -lukuhaaste

 

Löytyipa mukava haaste: Syksyn keltaiset lehdet. Haasteessa luetaan Tammen Keltaisia kirjoja. Tähän haasteeseen osallistun. 

Tarkempaa tietoa täältä. 

Hannu Väisäsen Viisikko lukupiirikirjana

 

Hannu Väisänen: Viisikko. Siltala. 2024. 200 sivua.

Aloitimme Naisten Pankin syyskauden lukupiiritapaamiset Hannu Väisäsen Viisikolla. Väisänen tunnetaan kirjailijana, erityisesti seitsemänosaisesta Antero-sarjastaan. Sarjan toinen osa Toiset kengät toi hänelle Finlandia-palkinnon vuonna 2007. Ennen kaikkea Väisänen kuitenkin tunnetaan kuvataiteilijana. Hänet tunnetaan mm. uuden Kalevalan kuvitustyöstä vuonna 1999 sekä useista kirkkomaalauksista. Totesimmekin, että Hannu Väisänen on todellinen monilahjakkuus. Hän muutti Ranskaan vuonna 1989 ja jatkoi siellä taiteen tekemistä. Eräs lukijoistamme oli tehnyt ammatillista yhteistyötä Väisäsen kanssa ja muisteli lämmöllä kiinnostavia keskusteluja taiteilijan kanssa.

Viisikko on Antero-sarjan viimeinen eli seitsemäs osa. Kirja on autofiktiota ja kuvaa Hannun ja hänen neljän sisaruksensa tapaamisia Hannun asuttamassa pappilassa Ranskassa. Sisarukset - Santeri, Aleksi, Sisko ja Sakari - ovat hyvin erilaisia. Läheisimmiksi olivat lukijoillemme tulleet Aleksi ja erityisesti Sakari, joka kirjoitti ahkerasti runoja siniseen vihkoonsa. Sakarin menneisyydestä löytyy traaginen tapahtuma, joka saa lukijan herkistymään. 

Väisänen kuvaa elävästi sisarusten puuhailua Hannun kotona. Sisarukset olivat aktiivisia. He kokosivat vanhan Sopu-teltan, kävivät epätoivoista torakkasotaa, ostivat memory-patjan ja järjestelivät kirjoja. Illan pimentyessä Hannu kertoi sisaruksille vanhuskorvesta. Se sopi hyvin teemaan, koska kaikki sisarukset olivat jo aika iäkkäitä. "Kuvitelkaa maa, mikä tahansa maa, jonka väestö vanhenee. Vanhuksista tulee vaikeasti väännettävää massaa. Tuo massa käy maalle taakaksi. Kansantuote vähenee, maa velkaantuu."  27000 vuotta vanhat Pech Merle -maalaukset saivat sisarukset herkistymään ja tuntemaan voimakasta läsnäolon tuntua. 

Viisikko tarjoaa lämpimän ja sydämellisen lukukokemuksen. Väisänen on onnistuneesti kuvannut jo ikääntyvää sisarusparveaan, ja hänen lämminhenkinen ote välittyy vahvasti lukijalle. Sisarusten välillä voi aistia aitoa välittämistä, empatiaa ja avointa kommunikaatiota. Yksi lukijoistamme, joka oli lukenut kaikki sarjan osat, totesi, että tämä kirja on hauskin kaikista. Väisäsen kerronta on taitavaa ja erittäin visuaalista. Teksti piirtyy eläväksi kuvaksi niin, että lukija voi nähdä ja kuulla esimerkiksi pappilan pihan saarnin.  "Tuossa on saarni, niin likellä verantaa että näyttää kuin se pyrkisi sisään. Sitä voi melkein koskettaa verannalla istuessaan. Kuunnella sen huokailua ja suhinaa, kun se huojuttaa oksiaan kuin vanha rausku rintaeviään. Sen runkoa peittää erityisen ryppyinen kuori". 

Totesimme, että Viisikko oli hyvä valinta lukupiirikirjaksi. Se herätti keskustelua ja jätti lukijoille lämpimän ja hyvän mielen. Kirja toimii itsenäisenä teoksena, eikä vaadi sarjan aiempien osien lukemista. Annoimme kirjalle arvosanan 4,1. 

Seuraavana lukupiirikirjana meillä on Brit Bennettin Mikä meidät erottaa (Tammen keltainen kirjasto 2021). 

Miina Supinen: Rakkauden resepti

 

Miina Supinen: Rakkauden resepti. Pääskykehrän tarinoita -sarja, osa 1. Gummerus. 2025. Lukija Maija Lang. Storytel. 3h20min.  

Kirjan minä-kertoja Luna on nuori sinkkunainen, jolla on takanaan pitkä rakkaussuhde Ollin kanssa. Olli on edelleen Lunan mielessä lähes päivittäin, vaikka Olli jättikin Lunan ikävällä tavalla. Luna asuu Pääskykehrässä, pienessä merenrantakaupungissa, jonka Vanhakaupunki on idyllinen ja huokuu historiaa. Luna on kokki ja hänellä oli vuosien ravintolahistoriaa Pääskykehrän ravintoloista, kunnes hän perusti oman Chez Luna -ravintolan. Chez Luna on arvioitu parhaaksi ravintolaksi Pääskykehrässä. "Kaupungissamme oli paljon hyviä ravintoloita ja kilpailu oli armotonta. Ravintola-ala oli vaikea, mutta Pääskykehrä oli ruokamatkailijoiden mekka."

Luna on paljon tekemisissä kahden sisarensa kanssa, joilla molemmilla on jo perhe. Mari on pappi ja Saana on maskeeraja. Siskot ovat huolissaan Lunan deittailusta, tai oikeastaan siitä, että sisko ei deittaile, riippuu vaan kiinni Ollin muistoissa. Sitten Saana keksii. "Nyt mä tiedän! Mulla on sulle täydellinen tyyppi! Miten mä en sitä heti tajunnut? Se on täydellinen illallisvieras! Ja se on Suomen kovin panomies." Hän on Artur Mäki, tv:stä tuttu koko kansan julkkis. 

Treffit järjestyvät, ja Luna valmistaa kotonaan kolmen ruokalajin illallisen. Artur tulee, on mukavaa seuraa ja osaa arvostaa hyvää ruokaa, mutta siihen se sitten jää, vaikka Luna olisi odottanut enemmän. Kuitenkin illallinen johtaa yllätyksellisiin tapahtumiin, jolloin Lunan ravintola saa uutta tunnettavuutta. 

Deittailurintamalla tapahtuu jotakin koko ajan. Luna joutuu punnitsemaan vanhan suhteen painoarvoa. Kantaako se edelleen? Ja mitä kaikkea tuokaan mukanaan terveystarkastajan käynti, jolloin miesten pukuhuoneen kaapista löytyy haisevaa sisäfilettä?

Supisen Rakkauden resepti aloittaa Pääskylahden tarinat -kirjasarjan, joka on saatavissa vain e- ja äänikirjana. Sarjaan on tulossa vielä neljä osaa. Ainakin tämä aloitusjakso oli todella mukavaa feelgood-kuunneltavaa. Kirjassa on hyvä tunnelma, on elämän solmukohtien selvittämistä, on paljon rakkautta ja hyvin rakennettuja henkilöhahmoja. Viihdyin Lunan seurassa todella hyvin. Pidin paljon kirjan ravintolamiljööstä. Kirjassa herkutellaan, jaetaan reseptejä, annetaan kokkausvinkkejä, määritetään paistolämpötiloja - kaikkea, mitä gourmet-ruokailuun liittyy. Ja miten ihastuttava kansi kirjassa onkaan!

Jaana Lehtiö: Aamu iltaa julmempi

 

Jaana Lehtiö: Aamu iltaa julmempi. Myllylahti. 2025. 319 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Jaana Lehtiö sijoittaa rikosromaaniensa tapahtumat kotikaupunkiinsa Porvooseen. Juha Muhonen -sarja alkoi vuonna 2013. Nyt ilmestynyt Aamu iltaa julmempi on sarjan kahdestoista osa. Sarjan kirjat ovat kaikki itsenäisiä teoksia. 

Sillan kupeesta Porvoosta löytyy vainaja. Rikoskomisario Juha Muhosen tehtävänä on selvittää, mitä on tapahtunut. Käy ilmi, että vainaja on Konrad Leväluoma, kansalaisopiston filosofian opettaja, joka tunnetaan korealaisen ruoan ystävänä ja armottomana naisten hurmaajana. Pian selviää, että Konrad oli myrkytetty. Poliisi ei kunnolla ennätä perehtyä Konradin kuoleman tutkintaan, kun jo tapahtuu toinen murha. Ruumiit eivät vielä tähänkään lopu, vielä löytyy mies surmattuna Porvoonjoesta.

Juha Muhonen tiimeineen on täystyöllistetty tutkiessaan murhia ja yrittäessään selvittää mahdollisia yhtäläisyyksiä murhien välillä. Onko kyseessä yksi ja sama murhaaja, pohtii poliisi. Poliisien yöunet jäävät vähäisiksi, paineet ovat kovat. Lisää ruumiita ei saisi enää tulla. Yritetään hakea motiivia murhille, tutkitaan lähes koko Porvoon tienoot ja haastatellaan iso liuta vainajien sukulaisia ja porvoolaisia. Tekoälyäkin hyödynnetään. Ja maaliin päästään, vaikkakin monenlaista kiemuraa oli matkassa.

Kirjaa oli mukava ja helppo lukea. Lehtiön teksti, jossa on mukana aimo annos huumoria, on elävää ja sujuvaa. Lehtiön luomat henkilöhahmot on taitavasti rakennettu. Juha Muhonen on todella sympaattinen täysin työlleen omistautuva poliisi. Hän haluaa tehdä työnsä hyvin, eikä lämpene kaiken maailman yhteistyötä edistäville kehityshankkeille. Ja se, mitä Muhonen ei voi vastustaa, on pulla. Ellen-vaimo jää kirjassa täysin taka-alalle, mutta oletan, että hänen persoonaansa on avattu sarjan aiemmissa osissa. Kutvonen, Näätämö ja Lehtonen ovat kiinnostavia Muhosen tiimikavereita, mutta kaikkein piristävin henkilö on Hilkka Alitupa, Vanhan Porvoon opas, joka tuntuu olevan aina paikalla eikä malta pysyä erossa poliisitutkimuksista. 

Iso rooli kirjassa on Porvoon kaupungilla. Kirjailija tuntee kotikaupunkinsa hyvin ja taitaa visuaalisen kerronnan. Historiallinen Porvoo ja Vanhan Porvoon kadut ja maisemat heräävät eloon Lehtiön käsittelyssä. 

 

Tuuli Kivijoki: Kuulaita kesäöitä Lemmenlahdella

 

Tuuli Kivijoki: Kuulaita kesäöitä Lemmenlahdella. Karisto. 2025. Kansi: Katja Säilä. 250 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Kivijoen Lemmenlahti-sarja on edennyt kolmanteen osaan. Kaikissa osissa pääroolissa on eri henkilö, aina naishenkilö ja luonnollisesti Lemmenlahdella asuva. Nyt vuorossa on Kaisa, Lemmenlahden koulun koulusihteeri, joka on muuttanut Lemmenlahdelle vajaa vuosi sitten. Syy muuttoon oli ikävästi päättynyt rakkaussuhde.

Kaisa on ostanut oman asunnon, rivitalokaksion. Osoittautuu, että rivitaloyhtiössä asuu sinkkumiehiä, jotka tavalla tai toisella herättävät Kaisan kiinnostuksen. On Hannu, joka kutsuu Kaisan grilliaterialle, ja on salaperäinen erakkomies, joka tuntuu harrastavan vain lukemista. Sitten on vielä Timo, jonka vuoksi Kaisa muutti Lemmenlahdelle. Kaisa kuvitteli jättäneensä suhteen taakseen, mutta niin vain Timo ilmestyy Lemmenlahdelle työkeikalle ja haluaa jatkaa suhdetta. Kaisa tuntee edelleen rakastavansa Timoa, mutta vaikea on unohtaa suhteen ikävää päätöstä. "Ehkä kohtalo oli tarkoituksella heittänyt Timon tekemään projektia Lemmenlahdelle, Kaisan lähelle. Mitä menetettävääkään Kaisalla oli? Ehkä riski oli ottamisen arvoinen."

Kaisa tuntee, että hänen elämänsä on mallillaan. "Kaikki oli oikeastaan hyvin, enemmän kuin hyvin, elämän pienet ilot olivat niitä tärkeimpiä, ne auttoivat harmitusten ja vastoinkäymisten yli ja saivat ymmärtämään mikä oli aidosti tärkeää ja mikä ei." Kaisa viihtyy työssään ja hänellä on mukavia harrastuksia. Mieluisin harrastus on käsityöt. Nyt tänä kesänä Kaisa on innostunut puutarhatöistä sekä uimisesta. Iltaisin on mukava viettää aikaa omassa kodissa ja illan päätteeksi ottaa kirja käteen, vaikkapa se Portugaliin sijoittuva dekkari, josta Annika oli Kaisalle vinkannut. Kesä huipentuu Lemmen viemää -kirjallisuustapahtumaan, jonka järjestämisessä Kaisalla oli iso vastuu. "Kaisa oli enemmän kuin tyytyväinen, sillä Lemmen viemää oli osoittautumassa jymymenestykseksi."

Sitten on enää ne miessuhteet, suhteissa on jopa valinnan vaikeutta. Romantiikalla on vahva rooli kirjan tapahtumissa. Kaisan tekemä valinta on varmasti mieluinen myös lukijoille.

Tuuli Kivijoki on dekkarikirjailija Anu Patrakan salanimi. Varmasti dekkarikirjailijalle on mukavaa vastapainoa paneutua jännityksen ohella romanttiseen genreen. Lemmenlahti-sarja on taattua feelgood-kirjallisuutta ja mielestäni sieltä parhaimmasta päästä. Tämän kirjan seurassa lukija viihtyy, juoni etenee jouhevasti eikä Kaisaan voi olla kiintymättä. Kaisa on hyvin aikaansaava ja itseellinen nainen, joka kuitenkin kaipaa läheisyyttä ja rakkautta. Kivijoki/Patrakka on taitava kirjoittaja, olipa sitten kyseessä dekkari- tai romanttinen genre.  

Sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella (Karisto 2023) (linkki) ja Syksyn sävyjä Lemmenlahdella (Karisto 2024) (linkki). Kaikki osat ovat itsenäisiä teoksia, kirjat sitoo yhteen Lemmenlahti. Kirjan kaunis kansi on Katja Säilän käsialaa. 

Arttu Tuominen: Alec

 

Arttu Tuominen: Alec. Otava. 2025. Kannen suunnittelu: Mika Tuominen. 365 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Arttu Tuomisesta tuli yksi suosikkidekkaristeistani Delta-sarjan myötä. Oli ilo seurata, kuinka Tuominen kehittyi osa osalta sekä kirjoittajana että juonen rakentajana. Sarjan poliisit – Jari Paloviita, Susanna Manner, Henrik Oksman ja Linda Toivonen – tulivat todella tutuiksi. Oli kiinnostavaa osallistua kirjailijan kanssa Porissa järjestetylle opastetulle kävelykierrokselle Delta-sarjan tapahtumapaikoille. Naisten Pankin lukupiirimme sai Tuomisen Raumalle kirjailijavieraaksi viime vuoden huhtikuussa.

Mielenkiinnolla ja myös hienoisella jännityksellä tartuin Tuomisen uutuuteen. Alec on ensimmäinen osa Kide-rikosromaanisarjassa. Uuden sarjan myötä Tuomisen kustantamo vaihtui WSOY:sta Otavaksi. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Pohjois-Suomeen, tarkasti ottaen Sallaan. On vuosi 1992. Laman vaikutukset näkyvät jo Sallassakin, turistivirrat ovat tyrehtyneet, yrityksiä on jouduttu lopettamaan eikä Wanhan Bensiksen kahvilassa juuri käy asiakkaita. 

Lamasta huolimatta kauppa käy joillakin aloilla. Neuvostoliiton romahtaminen oli onnenpotku mafialle. Venäläiset käyvät aggressiivista huumekauppaa. Tehostaakseen kaupankäyntiä he ostavat asumattomia tiloja huumeiden ja rahan säilytyspaikoiksi rajan läheisyydestä. Suomen puolelle tullaan moottorikelkalla, tehdään kaupat ja palataan samaa uraa takaisin. "Suomi on ihanteellinen maa huumausaineiden kauttakululle. Yhteistä rajaa on yli tuhat kilometriä, joista suurin osa vartioimatonta, harvaan asuttua korpea." Kun vielä onnistutaan värväämään joku suomalainen rahapulasta kärsivä rajamies tiedottajaksi - tietysti suurella rahalla - niin onnistumisen edellytykset ovat erinomaiset. 

Sallan poliisissa vanhempana konstaapelina työskentelee Sami Aho. Samilla on rauhanturvaajataustaa Siinailta. Talouden nousukiidossa Sami ja vaimonsa Raisa olivat ottaneet ison lainan ja perustaneet Wanhan Bensiksen kahvilan sekä koiravaljakkovuokraamon. Nyt ei ole muuta kuin velkaa. Samin kollega on alle kolmekymppinen Sanna, joka avomiehensä Kallen kanssa yritti saada lomakylää pystyyn, mutta sekin kaatui rahan puutteeseen.

Syrjäisellä maatilalla tapahtuva ampumisvälikohtaus, jossa menehtyy toistakymmentä ihmistä, ylittää valtakunnallisen uutiskynnyksen. Keskusrikospoliisi saapuu tutkimaan tapausta. Samin 14-vuotias tytär Liina joutuu hiihtoretkellään ampumisten silminnäkijäksi. Poliisin mukaan tapahtumien taustalla ovat venäläisten huumeporukoiden väliset riidat. Sami ei kuitenkaan usko virallista selitystä — hän on varma, että tapaus on paljon monimutkaisempi. Eikä hän ole väärässä.

Liina ja hänen erakkoystävänsä Alec ajautuvat mukaan monivaiheiseen tapahtumaketjuun, jossa mikään ei ole sitä, miltä näyttää. Keneen voi enää luottaa? Kasvaako kiusaus liian suureksi, kun laman keskellä laskupinot vain kasvavat ja ylimääräiset dollarit houkuttelevat? Entä ovatko edes kaikkein rakkaimmat ystävät todella luotettavia?

Ei ollut pettymys tämä rikosromaani, päinvastoin. Tarina vei mukanaan, en juuri malttanut taukoja pitää. Juoni on taitavasti rakennettu ja on edelleen ajankohtainen. Kuten Delta-sarja osoitti, Arttu Tuomisen henkilöhahmot ovat yksi hänen vahvimmista valteistaan. Erityisen läheisiksi minulle tulivat Sami ja hänen tyttärensä Liina sekä myös Alec, jonka tausta avautuu vähitellen, vasta kirjan loppupuoliskolla. Samissa, joka joutuu usein miettimään oikean ja väärän rajoja, näkyy eletty elämä säröineen ja ristiriitoineen. Hän, kuten muutkin kirjan henkilöt, ovat uskottavia ja helposti samaistuttavia. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun luin dekkaria kyyneleet silmissä; niin läheisiksi nämä ihmiset tulivat. 

Lapin kauniilla luonnolla on kirjassa iso rooli. Liinalle ja Alecille Lapin luonto on tärkeä. Heidän moottorikelkka-ajeluillaan lukija pääsee ihailemaan talvisen Lapin kaunista luontoa ja jäisiä tuntureita, aistimaan ankaraa kylmyyttä sekä kohtaamaan Lapin luonnon eläimiä.

Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka kaipaavat rikosromaanilta muutakin kuin pelkkää jännitystä.

Julkkareissa pe 15.8.2025 Porin Puuvillassa kirjailija kertoi, että Kide-trilogian teemoja ovat raha, valta ja riippuvuudet. Seuraavassa osassa liikutaan Pariisissa samojen teemojen parissa. Toisen osan julkkarit on samaan aikaan ja samassa paikassa. Laitetaan siis kalenteriin: 15.8.2026 Porin Puuvilla. 

Petri Tamminen: Sinua sinua

 

Petri Tamminen: Sinua sinua. 2025. Otava. Lukija Antti Virmavirta. 2 t 50 min. Storytel. 

Petri Tammisen teos Sinua sinua ilmestyi tämän vuoden maaliskuussa. Kirja on saanut hyviä arviointeja sekä lehdissä että bloggareiden keskuudessa. Minä kiinnostuin kirjasta vasta, kun kuuntelin Petri Tammisen haastattelun Naantalin Kirjajuhlilla 9.8.2025. Tammista haastatteli Seppo Puttonen. 

Kirjan päähenkilö on nuori parikymppinen mies. Kirjailija myönsi haastattelussa, että kyseessä on autofiktiivinen teos. Mies matkaa tyttöystävänsä Marin kanssa Prahaan. "Siellä Ruissalossa meidän on täytynyt se sopia, että matkustaisimme toukokuussa Prahaan ja menisimme siellä kihloihin." Päähenkilö kuvaa innokkaasti ylioppilaslahjaksi saamallaan kameralla. Etsiessään hyviä kohteita hän kohtaa H:n, elämänsä rakkauden. 

Kihlaus Marin kanssa purkautuu. Alkaa puolentoista vuoden romanssi, jonka aikana mies ja nainen tapaavat suurimmaksi osaksi Prahassa, ainoastaan kerran H tulee Suomeen. Mies on läpikotaisin ihastunut ja rakastunut, mutta on vielä varsin kokematon rakkauselämässä. "...olin 21-vuotias ja kirjastosta kotoisin ja sieltäkin ihan eri hyllyiltä." Mies tekee kaikkensa päästäkseen Prahaan mahdollisimman usein. Hän jopa tekee uhkarohkean tempun kuljettaessaan ostamansa arvokkaan viulun Prahasta DDR:n kautta Suomeen. Tämän tekee rehellisistä rehellisin mies, joka varastaessaan kahvikupin muistoksi prahalaisesta hotellista, palauttaa sen omantunnon tuskissa takaisin pöytään. Mutta viulusta saaduilla rahoilla hän pystyy tekemään kolme Prahan matkaa. 

Mies tietää järjellä, että H ei rakasta häntä, "ja järjellä tietäminen ei ole ihmisten välisissä asioissa tietämistä lainkaan." Ja niin suhde loppuu. H lopettaa sen.

Ajan myötä mies kohtaa Liisan. He avioituvat, elämä asettuu uomiinsa, eletään normaalia perhe-elämää, sisustetaan kotia ja kasvatetaan lapsia. Mies ei voi unohtaa H:ta. Hän matkustaa takaisin Prahaan tapaamaan H:ta ja olisi valmis jatkamaan suhdetta, mutta toive on yksipuolinen.  

Kirjassa ei avata Prahan yhteiskunnallista tilannetta, mutta 1980-luvun lopun tapahtumat ovat kuitenkin koko ajan läsnä. Yhteiskunnan pelottava ilmapiiri näkyy ihmisissä, mm. niin, että ihmiset eivät naura, kun ei ole mitään syytä nauruun. Usein miehen mieleen tulevat kirjat ja kirjailijat, mm. Pentti Saarikoski, jonka asuntoa mies käy etsimässä Prahassa. Myös kondomit muistuttavat Saarikoskesta. Niitä oli jaettu miestenvessassa KOM-teatterin Saarikosken runojen lauluillassa Jokaisella on tämänsä. Rakastellessaan H:n kanssa hän pohtii Veikko Huovisen kirjoitustyyliä, Prahassa hän ärsyyntyy Philip Rothin kirjasta The Prague Orgy, junassa hän hyräilee Jukka Linkolan säveltämää Ilpo Tiihosen runoa ja Turussa hän muistaa Turkka Suomisen Turun murteella kirjoitetun runon.

Haastattelussa Tamminen totesi, että ihmisillä on tapana palata muistoihin, kun ikää tulee lisää. Kirjoittaminen suhteesta H:n kanssa on vaatinut useita välivuosia, jotta muistoihin on voinut palata ja niitä on voinut käsitellä. Nyt kun hän on siihen pystynyt, tuloksena on hieno pienoisromaani, jonka kieli on kaunista ja niin hiottua ja tarkkaa, ettei kirjassa tunnu olevan yhtään ylimääräistä sanaa. Mukana on huumoria ja lempeää itseironiaa. Miten paljon tunteita voikaan mahtua 144 sivuun! Kirjan kuuntelun ohella otin esille e-kirjan, koska halusin nähdä valokuvat. Pelkistetyt kuvat Prahasta ja sydäntä lämmittävät kuvat äidistä ovat kiinnostavia ja tukevat hyvin tarinaa. Kerrassaan upea lukukokemus. Suosittelen lämpimästi. 

Kirjan nimi on oivaltava. Kun sanan jättää pois, koko lause saa täysin uuden merkityksen. Mies oli äänittänyt kasetille tämän Chydeniuksen säveltämän ja Aulikki Oksasen sanoittaman runon ja kääntänyt laulun sanat tsekiksi. Tähän nainen ei reagoinut mitenkään, mutta sen sijaan Velvet Undergroundin levyyn nainen ihastui.

Ulrika Lagerlöf: Lakkasuo

 

Ulrika Lagerlöf: Lakkasuo. Otava. 2025. Alkuteos Hjortronmyren. Suomentanut Kristiina Vuori. Lukija Sanna Majuri. 12T 16 M. Storytel.   

Seitsemäntoistavuotiaan Sivin toive on opiskella kansakoulunopettajaksi. Toive ei toteudu, köyhän perheen lapsena isä laittaa hänet ensin apulaiseksi naapuritaloon ja sitten kokiksi metsurikämppään. Miten toimia kokkina kymmenelle miehelle, osaako hän mitään ja miten elää kämpässä kymmenen miehen kanssa, pohtii Siv peloissaan. Kaukana metsässä purevan kylmyyden keskellä kokilla riittää tekemistä, metsurit tarvitsevat monta ateriaa päivässä. Siv kirjoittaa ruokaohjeita vihkoseensa, joka vuosikymmenten päästä osoittautuu arvokkaaksi muistoksi Sivistä. 

Työskentelystä metsurikämpässä tulee Siville monella tavoin mullistava kokemus. Hän itsenäistyy ja tuntee vapauden tunnetta, kun saa itsenäisesti hoitaa metsureiden muonittamisen. Ja lisäksi Siv kohtaa elämänsä rakkauden. Tapahtumat sijoittuvat Djupseleen Ruotsin Västerbotteniin vuonna 1938.

Toisella aikajanalla samoilla Västerbottenin seuduilla vuonna 2022 nuoret ympäristöaktivistit protestoivat metsäyhtiön hakkuuaikeita vastaan. He ovat kahlinneet itsensä kaadettaviin puihin. Tapaus saa paljon medianäkyvyyttä. Metsäyhtiö laittaa Evan, yrityksen pr-henkilön, rauhoittamaan tilannetta. Eva onkin tottunut esiintyjä, joka vankalla ammattitaidolla puhuu vakuuttavasti kestävästä kehityksestä ja vihreästä siirtymästä. Ympäristöaktivistien vihamielisyys kohdistuu Evaan. Myöskään Evan poika Vilgot ei katso hyvällä äitinsä puolustuspuheita.

Evalle Djupselen seutu on tuttua. Hän on viettänyt täällä paljon aikaa mummonsa ja isoisänsä luona. Nyt Eva kohtaa nuoruuden aikaisen ihastuksensa, ja suhde tuntuu heräävän eloon. Lisäksi selviää uusia kiinnostavia asioita Evan lapsuudesta.

Kuuntelin kirjaa hieman ristiriitaisin tuntein. Ensimmäinen ajatukseni kirjaa aloittaessani oli, että taas on kirjassa kaksi aikatasoa. Tuntuu, että lähiaikoina lukemissani kirjoissa on hurjan monessa käsitelty kirjan teemoja kahdessa aikatasossa. Hyvin harvoin aikatasot ovat harmonisia ja tasavahvoja. Tässä kirjassa minulle mieluisampi aikataso oli Sivistä kertova osuus. Mutta riippumatta aikatasoista pidin kirjasta. Aiheet olivat kiinnostavia. Oli mielenkiintoista lukea metsurikämpän elämästä ja kokin työstä, saamelaisuudesta ja naisten historiasta. Siv ja Eva ovat kaksi näennäisen erilaista naista eri aikakausilta, mutta silti heillä on paljon yhteistä. Löfman kirjoittaa sujuvasti ja hänen rakentamansa henkilöhahmot ovat eläviä. Kirja osoittautui viihdyttäväksi ja koskettavaksi lukukokemukseksi. 

Kirja aloittaa Metsän omat -trilogiasarjan. Ihan ehdottomasti haluan lukea sarjan jatko-osan.

Terveisiä Naantalin Kirjajuhlilta

 

Naantalin Kirjajuhlia vietetään tänä kesänä (6.-10.8.2025) kuudennen kerran. Ensikertalaisena valitsin käyntipäiväksi lauantain, vaikkakin kaikkien päivien ohjelma vaikutti kiinnostavalta. Heti aluksi ihastuin tapahtumapaikkaan. Ihastuttava historiaa huokuva Kaivohuone, joka on perustettu vuonna 1868, sijaitsee ihan meren rannalla.  

Kaivohuone. Liputus Tove Janssonin ja suomalaisen taiteen päivän kunniaksi.

Sali on kaunis. Saliin mahtuu 330 ihmistä. Päivä oli loppuunmyyty. 

Päivä alkoi upeasti Seela Sellan tarinalla. Antti Heikkinen on kirjoittanut Sellasta kirjan: Sellasta - Seela Sellan tarina. "Minä olen puhunut, Antti on kirjoittanut," kuten Seela Sella sanoi. Antin kanssa oli ollut helppo tehdä töitä, onhan Antti todellinen kulttuuri-ihminen. Kirja ei ole elämäkerta, se on pikemminkin kulttuurihistoriallinen katsaus suomalaiseen teatterielämään. Sella kertoi elävästi näyttelijän työstä ja lausui upeasti Eino Leinoa. Näyttelijän työssä hän kokee tärkeäksi yleisön ja näyttelijän välisen yhteyden. Parempaa aloitusta päivälle ei olisi voinut olla.

Kersti Juva, jota haastatteli Suvi Ahola, tunnetaan etenkin J. R. R. Tolkienin teosten suomentajana. Tällä kertaa aiheena oli Jane Austenin teos Arkaileva sydän. Ensimmäisen Kristiina Kivivuoren suomentaman teoksen nimenä oli Viisasteleva sydän. Kersti Juva kertoi, että Austenin tekstit ovat kääntäjälle haasteellisia, koska monimutkaisissa lauseissa asioita pyöritellään monista eri näkökulmista. Huumori on hyvin keskeisessä asemassa Austenin kirjoissa. 

Nina Honkanen, jota haastatteli Esa Silander, kertoi kirjastaan Rakkaani, Vladimir. Kysymyksessä on koskettava avioerokuvaus. Kirja sai alkunsa, kun Honkanen kiinnostui pahan olemuksesta. 

Hannu-Pekka Björkman, jota haastatteli Vilja-Tuulia Huotarinen, kertoi suhteestaan kirjallisuuteen ja omista kirjavalinnoistaan. Björkmanilla on noin 8000 kirjan kirjasto. Hän kerää kirjoja eri teemoista, esimerkiksi hovinarreista. Tärkeitä kirjoja Björkmanille ovat mm. Antti Hyryn Kertomus ja Thomas Bernhardin Vanhat mestarit.

                              

Maaret Kallio, Mari Leppänen ja Annika Saarikko keskustelivat Anna-Riikka Carlsonin johdattamina Maaret Kallion kirjasta Mielenrauha. Kirja käsittelee mielen sisäisestä rauhaa, psyykkistä tasapainoa ja suhtautumista vaikeiden tilanteiden kohtaamiseen. 

Seppo Puttonen haastatteli Petri Tammista. Tammisen kirja Sinua sinua on tarina nuoruudesta, Prahasta ja nuoruuden rakkaudesta.

                
                                
Katja Kallio on kirjoittanut teoksen Taskupainos Anna-Leena Härkösen elämästä. Härkösen kirjallinen ura alkoi vuonna 1984, jolloin ilmestyi Häräntappoase. Härköstä haastatteli Anna Tulusto.

Hannu Mäkelä, jota haastatteli Anna-Riikka Carlson, kertoi suhteestaan runouteen sekä uusimmasta teoksestaan Runouden ylistys. Kirjaa varten hän valitsi niiden runoilijoiden runoja, joista hän pitää. 

Pienen Kirjapuodin Katri Tuominen. Katri on Naantalin Kirjajuhlien ohjelmajohtaja. 

                         

Vanhaa Naantalia

Oli hyvä päivä. Varmasti menen Naantaliin myös ensi vuonna, ehkä useammaksi päiväksi. Tunnelma on erilainen kuin kirjamessuilla. Täällä tunnelma on rauhallinen, täällä istutaan paikallaan ja kuunnellaan.
 

Wingate Lisa: Haltialapset

 

Lisa Wingate: Haltialapset. Sitruuna. 2025. Englanninkielinen alkuteos Shelterwood. Suomentanut Elina Salonen. 439 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Haltialapset on kiinnostava ja otteessaan pitävä lukukokemus monestakin syystä. Ensinnäkin, kirja sisälsi minulle uutta ja yllättävää tietoa USA:n alkuperäiskansojen historiasta. Kirjailijan huomautukset antavat lisävalaistusta kirjan tapahtumille. Toiseksi, tarina vei minut mukanaan jo ensi sivuilta alkaen. Toivoin onnea sekä Olivelle, joka käytti kaiken kekseliäisyytensä selviytyäkseen vaarallisesta matkasta halki vuoriston että Valerielle, joka etsi rauhallista elämää itselleen ja pojalleen. Kolmanneksi, luen todella mielelläni Lisa Wingaten laadukasta ja helposti luettavaa tekstiä. 

Oklahomaan sijoittuvat tapahtumat etenevät kahdella aikajanalla. Toisella aikatasolla eletään vuotta 1909, jolloin Olive eli Ollie,  haavoittuvainen 11-vuotias tyttö, elää väkivaltaisen isäpuolensa ja alkoholisoituneen äitinsä sekä kahden choctaw-tytön kanssa. Kun Olive huomaa, että toinen perheen choctaw-tytöistä, 13-vuotias Hazel katoaa, hän tietää, että isäpuoli on vastuussa tytön katoamisesta. Olive ei aikaile, hän sieppaa mukaansa 6-vuotiaan Nessan ja pakenee tavoitteenaan kulkea halki karun ja vaarallisen Winding Stair -vuoriston. Matkaaminen on rasittavaa ja vaarallista. Vaikka Olive on nokkela ja sinnikäs etsiessään ruokaa ja suojaa, lapset joutuvat moniin vaaratilanteisiin. Pian tytöt kohtaavat muita kodittomia lapsia, joista Olive haluaa huolehtia. Oliven johdolla lapset asettautuvat paikkaan, jonka he nimeävät Suojusmetsäksi. He kalastavat, keräävät luonnonantimia ja yrittävät tulla toimeen. 

Vuonna 1990 tapaamme puistonvartijan nimeltä Valerie, joka miehensä odottamattoman kuoleman jälkeen haluaa aloittaa rauhallisen elämän pienen poikansa kanssa uudessa kansallispuistossa. Pidin paljon Valeriesta samoin kuin hänen hauskasta Charlie-pojastaan. Pian Valerien aloitettua uudessa työssään käy ilmi, että teini-ikäinen retkeilijä on kadonnut kansallispuiston alueella. Ja kun eräästä lähiluolasta löytyy kolmen lapsen luut, Valerie alkaa tutkia alueen historiaa yhdessä choctow-heimon poliisin kanssa. Valerie on aloitteellinen ja rohkea nainen, eikä anna periksi, vaikka asiat eivät heti selviä. Vähitellen alueen synkkä historia alkaa nousta esiin.  

Lisa Wingaten teos vie lukijan kiehtovalle matkalle, joka on sekä opettavainen että jännittävä. Alkuun tarinan eteneminen oli hieman hidasta ja asioissa oli turhaa toistoa, mutta tarinan jännite kasvoi tarinan edetessä. Loppua kohti kirja tempaisi mukaansa niin, että sitä ei malttanut laskea käsistään. Alusta pitäen oli lukijalle selvää, että kaksi aikatasoa yhdistyvät. Niin tapahtuikin, mutta todella yllättävällä ja koskettavalla tavalla. 

Oli kiinnostavaa lukea Oklahoman varhaisesta itsenäistymisestä ja puistonvartijan tehtävistä. Eniten minua kuitenkin viehätti se, miten kirja käsittelee alkuperäiskansojen asemaa – teemoja, jotka saavat lukijan pohtimaan historiaa syvemmin. Kirjailijan huomautuksissa käy esille, että kirjan tapahtumat pohjautuvat tositapahtumiin. Wingate on tehnyt laajaa taustatutkimusta, mikä näkyy teoksen autenttisuudessa ja tarkkuudessa. Kirjasta löytyy myös historiallisia henkilöitä, kuten Kate Barnard, joka taisteli kodittomien lasten oikeuksien puolesta ja pyrki suojelemaan heitä.

Wingatelta on aiemmin suomennettu teokset Ennen kuin olimme sinun (Sitruuna 2020) (linkki) ja Kadonneiden rakkaiden kirja (Sitruuna 2023) (linkki). Haltialapset on vankka lisä Lisa Wingaten historiallisen fiktion kokoelmaan tarjoten lukijalle koskettavan ja tunteisiin vetoavan lukukokemuksen. 

Ihastuttavia nähtävyyksiä

Kesämatkamme alkoi Itä-Suomesta. Joensuun ja Savonlinnan kautta saavuimme Imatralle. Halusimme yöpyä Valtionhotellissa, joka on ehdottomasti yksi suosikkihotelleistamme. Se vaan on niin kaunis ja ihastuttava. Nyt Valtionhotelli on Scandicin omistuksessa, ja Scandic luopuu siitä elokuun lopussa. Mikä hotellin tulevaisuus on, sitä ei ole kerrottu. Pitää vaan toivoa, että jokin taho jatkaa toimintaa. 

Kaunis ulkoa ja sisältä

Historian havinaa

Upeita yksityiskohtia

Koski pauhasi ja Finlandia soi.

Täällä on ollut hyvä venäläisten aatelisten lomailla. 

Sitten siirryimme Tuusulanjärven rantatielle. Ensimmäinen kohteemme oli Ainola.

Kirjastohuone

 
Koskettava hautakivi



Halosenniemi

Ateljeesta aukeaa kaunis näköala

                                                                         Ahola

Ainolasta nappasin mukaan Taiteilijakotimuseoiden lukuhaasteen 2025. Aika kivalta vaikuttaa. Ajattelin osallistua. 

Carlo Masala: Jos Venäjä voittaa. Skenaario.

 

Carlo Masala: Jos Venäjä voittaa. Skenaario. 2025. Siltala. Alkuteos Wenn Russland Gewinns. Kääntäjä: Tommi Uschanov. Lukija Simo Häkli. 2T 48M. Storytel.  

Kirjan esipuheessa Masala toteaa: "On täysin mahdollista että Venäjä voittaa Ukrainassa. Ehkä se on jo voittanut, kun tämä kirja ilmestyy; kukapa sen voisi ennustaa varmasti? Itse näen asian niin, että Venäjä on jo voittanut, jos se pystyy pitämään tällä hetkellä miehittämänsä alueet." Ajatuksia on monenlaisia, joidenkin mielestä olisi hyvä, että sota päättyisi - vaikka Venäjän voittoon, jotta vain saataisiin rauha. Jos Venäjälle annetaan, mitä se tahtoo, onko se sitten vain alkua? Olisiko Euroopan turvallisuus uhattuna, sitä Masala pohtii uutuuskirjansa skenaariossa. 

Eurooppa 2025

Ukraina antautuu. USA on ilmoittanut lopettavansa tuen Ukrainalle. Sama päätös tehdään Euroopan maissa. "Zelenskyin on hyväksyttävä, että peli on ohi", brittiläinen sanomalehti lainaa Ranskan presidenttiä." Ukraina allekirjoittaa antautumisensa ja luopuu yli 20 prosentista maan pinta-alasta ja lupaa, ettei se liity sotilasliitto Natoon. Venäjällä antautumissopimusta juhlitaan, onhan kysymyksessä Venäjän voitto. Ei edes Nato saanut Venäjää polvilleen, toteaa Vladimir Putin. Historiallisen voiton myötä Vladimir Putin ilmoittaa eroavansa. Maltilliselta vaikuttava ja länsimaissa koulutuksensa saanut nuori Obmantsikov valitaan presidentiksi. Katseet kääntyvät Moskovaan. Ehkä suojasäätä olisi luvassa. Monissa Euroopan maissa todetaan, että uudelle presidentille on annettava mahdollisuus. 

Baltia maaliskuu 2028

Mutta suojasäätä ei ole luvassa. Maaliskuussa 2028 kaksi venäläistä prikaatia tunkeutuu Narvan kaupunkiin. Venäjän asevoimat hyökkäävät myös Hiidenmaalle. Vastarintaa ei kohdata. Näin Venäjä on vallannut yhdessä yössä kaksi virolaista kaupunkia. Toimenpide yllättää Naton. On selvää, että yllättävän hyökkäyksen seurauksena käydään kiireisiä videoneuvotteluja Naton ja länsimaitten johtajien välillä. Pohditaan vaihtoehtoja. Riittääkö, jos painostetaan Venäjää vetämään pois joukkonsa Virosta vai siirretäänkö toinen laivasto Itämeren alueelle? Jos otetaan käyttöön risteilyohjukset, tietääkö se kolmatta maailmansotaa? Entä mikä on viidennen artiklan rooli? Lopputulos on, että länsimaat eikä Nato tee mitään ratkaisevaa. Venäjä voittaa.

Kansainvälisen politiikan professori Carlo Masala on tunnettu Nato-asiantuntija. Pamflettimaisessa teoksessa Masala kuvaa näkemyksiään Venäjän yrityksistä laajentaa vaikutusvaltaansa ja vallata uusia alueita. Millaiset mahdollisuudet länsimailla ja Natolla on säilyttää toimintakykynsä Venäjän uhan alaisina? Miten länsimaat ja Nato vastaavat Venäjän valloituspyrkimyksiin? Jälkisanoissa Masala korostaa, että "skenaarioita kehitetään juuri siksi, että voimme varautua niihin ja estää niiden toteutumisen." Tosiasia on, että Venäjä säilyy tulevaisuudessa Euroopan keskeisenä uhkana. "Siksi ei ole epärealistista, että Venäjä testaa Natoa skenaariossa kuvatulla tavalla. Se tietää, että Natolta puuttuu kyky nopeaan toimintaan; että liittokunnan jäsenvaltiot ja niiden väestö karttavat konfliktia Venäjän kanssa; ja että Naton viides artikla ei tarkoita automaattista velvollisuutta antaa apua." 

Masalan sujuvasti ja elävästi kirjoittama skenaario on mukaansatempaava, mutta hyvin pelottava. Näin voisi todella tapahtua, miettii lukija joka sivulla. Jos niin voi käydä Virolle, miksi ei myös Suomelle? 

Tommi Uschanov on kääntänyt kirjan taidokkaasti.