Sakari Siltala ja Teemu Keskisarja: Merenperintö

 

Sakari Siltala ja Teemu Keskisarja: Merenperintö. Håkansin varustamosuvun historia. Siltala. 2024. Kannen kuva: Bergön pelastusoperaatio. Håkansin kuva-arkisto. 287 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Håkans-yhtiöiden historia alkaa Petsmon rannikkokylästä Pohjois-Pohjanmaalta. Ensimmäinen Håkansin kuudesta sukupolvesta oli Abraham, joka perusti yhdessä poikansa Johanneksen kanssa kotiseudulleen höyrysahan. Vuosi oli 1896. Tuli tuhosi sahan vain muutaman toimintavuoden jälkeen. Mutta Abraham ei lannistunut. Sahan toiminta jatkui ja toiminta laajeni proomuihin ja hinaajiin. Mukaan bisnekseen tuli Johanneksen poika Alfons. Jälleen kerran tulipalo tuhosi sahan, mutta onneksi oli hinaajat, joille löytyi hyvää käyttöä kieltolain aikana. Pirtukauppa kukoisti. 

Alfons, Petsmon Pelle Peloton, oli sitkeä ja idearikas mies. Edes vuoden 1933 konkurssi ei häntä juuri hetkauttanut. Sodan jälkeen Alfons perusti yrityksen omalla nimellään: Alfons Håkans Oy. Uuden yrityksen tehtävät olivat moninaiset, oli puutavaran vientiä, merihinausta, jäänmurtamista sekä meripelastusta ja sukellustöitä. Alfons osti ensimmäisen oman hinaajan, Fakirin, johon oli asennettu hänen itsensä suunnittelema häkämoottori. Kirjassa on yksityiskohtaisia kuvauksia uhkarohkeista meripelastusoperaatioista ja sukellustehtävistä.

Perheen uudeksi asuinpaikaksi tuli Turku. Alfonsin terveys alkoi heikentyä ja johtoon astui Alfonsin poika Stefan. Stefan oli osaava ja rohkea mies. Hän osti hinausyrityksiä niin, että vuonna 1988 Alfons Håkans oli koko Itämeren suurin hinaajavarustamo 25 hinaajallaan. Håkansin hinaajat olivat mukana mm. Viking Mariellan, Finn-Balticin, Sally Albatrossin, Transgermanian ja Amorellan pelastustoimissa. Mielenkiintoinen episodi oli, kun Håkansit pyrkivät purkamaan luotsaustoiminnan monopolin. Kirjassa ei lämmöllä muisteta ministeri Anu Vehviläistä, joka torppasi monopolin purkamisen. 

Meripelastustoimen ohella kirjassa kuvataan perusteellisesti FC Inter Turku -jalkapalloseuran syntyä ja toimintaa. Kaikki alkoi Stefanin pojan Patrikin jalkapalloharrastuksesta. Kun Patrik täytti 12 vuotta, Inter Turku -seura perustettiin. Seuran toiminta alkoi vilkkaasti, seura kasvoi ja myös menestyi. Menestyksestään seura sai kiittää Stefanin avokätisyyttä, kaikki maksettiin, kovapalkkaisia valmentajia pestattiin, pelimatkat olivat kalliita. Kaikki tiesivät, mistä rahat tulivat. "Hinaajakonserni subventoi junioritoimintaan noin 300 000 eurolla vuosittain, siis pelaajabudjettien päälle." Ensimmäinen liigamestaruus vuonna 2008 tuntui upealta. Turkuun valmistui vuonna 2003 kansainväliset vaatimukset täyttävä Veritas Stadion, jonka rakentamisessa Stefan Håkans oli keskeinen hahmo ja rahoittaja. 

Alfons Håkans laajensi toimintaansa Baltiaan. Nyt yritystä johtaa Håkansin suvun kuudes sukupolvi. Kun veropetoksesta syytetty toimitusjohtaja Joakim Håkins jättäytyi pois yrityksesta, mukaan toimintaan tulivat Joakimin pojat Julius ja Nikolas. 

Vaikka meripelastusala on minulle vierasta, kirja oli minulle mieleistä luettavaa. Kirjassa Håkansin perhe herää eloon ja lukija saa hyvän kokonaiskuvan Håkans-yhtiöiden historiasta, sen nousuista ja laskuista. Oli ankaria aikoja ja oli aikoja, jolloin suurilla summilla - jopa miljoonilla - rahoitettiin FC Inter Turkua. Nyt jo kuudes sukupolvi pyörittää Abrahamin v. 1896 aloittamaa liiketoimintaa.       Siltalan ja Keskisarjan sujuvaa ja ilmaisuvoimaista tekstiä on helppo lukea. Parivaljakko on tehnyt perusteellista taustatyötä kirjaa varten, mikä näkyy myös laajassa lähdeluettelossa. Huomiota kiinnittää myös lukuisat kirjaa varten tehdyt haastattelut. Håkansin suvun tapahtumat kietoutuvat luontevasti valtiollisiin ja maailmanpoliittisiin puitteisiin. Laaja valokuvaliite on kiinnostava ja tukee tekstiä hyvin. Ison plussan annan kirjan onnistuneelle nimelle.  

Suomi oli maailman suurin sahatavaran viejä. Alfons Håkans lautatapuliensa keskellä. (kirjan kuvitusta)

Interin esiaste "Linnakundit". Patrik neljäs vasemmalta. (kirjan kuvitusta)

Roy Jacobsen: Näkymättömät

 

Roy Jacobsen: Näkymättömät. Sitruuna. 2022. Barrøy 1. Norjankielinen alkuteos De usynlige. Suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen. Kannen suunnittelu Eric Huijsen / Moker Ontwerp. 214 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Saarelta ei voi kukaan lähteä pois, saari on maailmankaikkeus pähkinänkuoressa, siellä tähdet uinuvat nurmella lumen alla. Mutta aika ajoin joku yrittää tehdä niin. Ja sellaisina päivinä puhaltaa heikko itätuuli."

Romaanin tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alkupuolelle - ehkä 1920-luvulle - Barrøyn saarelle Norjaan. Saari on pieni, siellä asuvat isä Hans Barrøy ja äiti Maria, heidän tyttärensä Ingrid, Hansin leski-isä Martin ja Hansin sisar Barbro. Barbro pystyy auttamaan kodin tehtävissä ja kalastuksessa, mutta hänellä on hitaat liikkeet ja hidas mieli. Perhe on suurelta osalta omavarainen ja saa elantonsa maanviljelyksestä ja karjanhoidosta sekä kalastuksesta. Elämä on niukkaa ja vaatimatonta. Vaikka arki on jatkuvaa kamppailua luonnon kanssa niin maalla kuin merelläkin, perhe rakastaa saartaan ja ympäristöään yli kaiken. Elämää muualla on vaikea kuvitellakaan. Tämä on heidän paratiisinsa.

Perhe kalastaa säännöllisesti oman saarensa lähistöllä, ja sen lisäksi Hans lähtee joka vuosi kalastamaan Lofooteille useiden kuukausien ajaksi. Hansilla on suuria suunnitelmia saaren ja talon suhteen. Ja pikkuhiljaa hän toteuttaa suunnitelmiaan, vaikka hänen pitääkin elää yli varojen. Saarelle syntyy mm. kunnollinen laituri. Laiturin ansiosta yhteydet helpottuvat lähisaariin ja mantereeseen. Ingrid ja sitten Lars käyvät koulua mantereella. Koulu on räätälöity paikallisten tarpeiden mukaan: kaksi viikkoa koulua, sitten kahdeksi viikoksi kotiin.

Martin-isoisä kuolee, mutta elämä saarella jatkuu, sillä Barbro saa lapsen, Larsin, josta tulee todellinen merenkävijä. Ingrid, josta kehkeytyy kirjan päähenkilö, menee palvelukseen Ruukin mahtavaan taloon, mutta asiat monimutkaistuvat ja Ingrid palaa takaisin kotisaarelleen kahden pienen lapsen kanssa.

Kirjan hieno kansi kuvaa hyvin kirjan maailmaa. Maisema on karu ja vähäeleisyydessään hyvin vaikuttava. Karu luonto ja kirjan vähäiset tapahtumat ovat sopusoinnussa keskenään. Jacobsenin kuvaukset luonnosta - mahtavasta valtamerestä ja vuodenaikojen vaihteluista - ovat kiehtovia. Meri on arvaamaton, voimakas ja pelottavakin.

Saaren elämän ankaruudesta huolimatta Näkymättömät on rikas kertomus, jossa punaisena lankana on Barrøyn perheen jatkuvuus. Perhe on kuvattu suurella viisaudella ja herkkyydellä. Vaikka kirjassa on melko vähän dialogia, vuorovaikutus perheen jäsenten välillä on realistista ja todentuntuista.

Todella vaikuttava kirja. Kääntäjä Pirkko Talvio-Jaatinen on tehnyt erinomaista työtä.

Suonna Kononen: Uncle Samsara

 

Suonna Kononen: Uncle Samsara. Enostone. 2024. Kansi Juho Juntunen. 295 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Santeri Rinne elää avioliitossa Iiriksen kanssa. Santerin matka on kulkeutunut Kuopiosta Joensuun ja Jyväskylän kautta etelä-Suomeen. Syy on selvä, siellähän ne työpaikat ovat. Töitä Santerille on löytynyt mainostoimistosta. Asuntoasiatkin ovat kunnossa, tehdään juuri muuttoa uuteen asuntoon Espoossa. Kesäisin vietetään muutaman viikon loma Heinävedellä. Voisi sanoa, että 50-vuotias Santeri on porvarisoitunut pääkaupunkiseudulle. Viimeistään Teslan hankkiminen todistaa sen, ainakin niin lukijasta tuntuu. "18-vuotias vuoden 1989 Santeri olisi pöyristynyt kuullessaan, että hän vaihtaa nelikymppisenä toimittajantyöt mainostoimistoon. Olen miettinyt, mitä sanoisin tuolle kiivaalle pojalle, joka menneisyydestä ilmestyy syyttämään minua. Rahasta puhumista hän ei hyväksyisi, rahalla ei ole nuorelle Santerille muuta arvoa, kuin että sitä voi vaihtaa äänilevyihin."

Vaikka kaikki tuntuu olevan hyvin ja elämä mallillaan, Santerin mieli ajautuu - joskus tarkoituksella ja joskus tahattomasti - menneisiin nuoruusvuosiin. Mieleen tulevat kouluvuodet Kuopiossa ja ennen kaikkea hyvä ystävä Jaakko. Sen parempaa ystävää ei olisi voinut olla. "Jaakko oli pomo ja rämäpää, minä olin tiedotusupseeri, jarru ja järjen ääni." Yhdessä he tekivät kaikkea mahdollista, mutta mieleen on jäänyt ennen kaikkea lehden tekeminen. Legovuosien jälkeen heillä oli kunnianhimoinen projekti: yhteinen lehti, Uncle Samsara. "Olimme aloittaneet yhdeksännellä, julkaisseet jo kuusi numeroa ja saaneet merkittävää kuhinaa maan pienlehtikentällä."

Sivarivuosi kului Joensuun Taidemuseossa. Yhteys Jaakkoon katkesi vuosiksi. Santeri kaipaa kouluaikaista ystäväänsä ja saa selville, että Jaakko on munkkina Valamon luostarissa. Viettäessään kesää Heinävedellä Santeri onnistuu tapaamaan vanhan ystävänsä. Kohtaaminen on koskettava, tunteet ovat pinnassa molemmilla ystävillä, kun he muistelevat Kuopiota ja Uncle Samsaraa. 

Musiikilla on iso merkitys kirjassa. Asuipa Santeri missä tahansa tai tekipä hän mitä tahansa, aina hänen elämäänsä on kuulunut musiikki ja kuuluu edelleen. On vaikea kuvitella Santerin elämää ilman musiikkia. Mutta onneksi ei tarvitsekaan, levyt kulkeutuvat myös uuteen asuntoon.

Uncle Samsara on humaani kuvaus Santerin nuoruusvuosista ja tuolloin tehdyistä valinnoista. Ystävyydellä on vankka sija kirjan tapahtumissa. Vaikkakaan kirja ei varmaankaan ole omaelämäkerrallinen, uskon että mukana on melko paljon kirjailijan omiin kokemuksiin liittyviä tapahtumia. Kirjassa on paljon asiaa, paljon tapahtumia ja ennen kaikkea nostalgiaa. Tarina vie mukanaan ja pitää hyvin otteessaan, paljolti elävän ja ilmeikkään kielen ansiosta. Paketti pysyy hyvin kasassa. Toimittajan ammattitaito näkyy tekstissä. Entisenä kuopiolaisena ja joensuulaisena oli kiva palata tuttuihin paikkoihin.

Konoselta on aiemmin ilmestynyt teokset Tie päättyy meren rannalle (Karisto 2022) (linkki) ja Jokisaarnat. Kirjallisia melontoja. (Reuna, 2023) (linkki).

Emma Luoma: Jos et kestä kuolemaa

 

Emma Luoma: Jos et kestä kuolemaa. Myllylahti. 2024. Kansi Karin Niemi. 362 sivua

Arvostelukappale kustantajalta

Ruusa Linna oli lapsuudesta asti tiennyt, mikä on hänen unelma-ammattinsa. Hän halusi lääkäriksi, ja nimenomaan kirurgiksi. Opinnot ovat edenneet suunnitelmien mukaisesti, vaikkakin aikamoisia haasteita on ollut kuuden opiskeluvuoden aikana. Mutta nyt hän on ylpeä ja onnellinen aloittaessaan erikoistumisopintojen ensimmäisen salipäivystysvuoron Keski-Suomen keskussairaalassa Jyväskylässä. Mikä unelmien täyttymys! "Kello on vähän yli puolenpäivän, ja Ruusa on juuri selvinnyt uransa yhdeksännestä, toistaiseksi haastavimmasta, umpparileikkauksesta." Mutta iltapäivällä umpparipotilaan vointi romahtaa. Nuori, Ruusan ikäinen nainen kuolee. "Tota joo, se oli nuori potilas. Komplikaatio. Aika raju keissi", kommentoi lääkärikollega.

Lähdettyään sairaalasta hirvittävän päivän jälkeen Ruusa kohtaa Elielin, oman rakkaansa. "Sano, etten mä tappanut sitä", hän kuiskaa. "Sano, ettei tämä ole totta. Sitten kaikki on okei." Mutta kaikki on totta. Sairaalassa laaditaan lausunto, johon kirjataan, että kaikki voitava oli tehty potilaan hengen pelastamiseksi. Vaikka mielessään Ruusa sanoo: "En ymmärrä mitä tapahtui, antakaa anteeksi, se oli minun syyni." 

Nuoren naisen kuolema on alituisesti Ruusan mielessä. Onko hän liian pehmo kirurgiksi, kysyy hän itseltään. Häntä kehotetaan päästämään irti ennen kuin on liian myöhäistä. Irti päästämisen tekee vaikeammaksi kuolleen tytön omaisten uhkaussoitot ja -viestit. "Tekosi ei anna minulle rauhaa, enkä minä anna rauhaa sinulle. Minä tulen uniisi. Minä tulen kotiisi. Minä näytän sinulle, mitä on kärsimys."

Arki palautuu pikkuhiljaa. Ruusa palaa töihin ja jaksaa palata myös twerkkausharrastuksensa pariin. Ruusa ja Eliel viettävät paljon aikaa Elielin kaksoisveljen Edin kanssa, jolla on oma raskas suru kannettavanaan. 

Takakannesta olen lukenut, että kysymyksessä on jännitysromaani. Nyt ollaan jo sivulla 130, eikä mitään jännityksenomaista ole vielä tapahtunut. Mitä nyt Eliel erään riidan päätteeksi joutuu auto-onnettomuuteen. Mutta sellaiseen voi joutua kuka tahansa. Ruusan ja Elielin naapuriin muuttaa Atte, hyväntuulinen ja avulias nuori mies, joka Elielin ollessa sairaalassa auto-onnettomuuden jälkeen auttaa Ruusaa monin tavoin, mm. olohuoneen maalaamisessa.

Sitten asiat etenevät nopeaa vauhtia. Syntyy tilanteita, joissa Eliel joutuu suoranaiseen hengenvaaraan, ja mukaan tapahtumiin tulee kiedotuksi myös Edi. Tarinan edetessä jännitysmomentti lisääntyy, kunnes vyyhti rupeaa purkautumaan ja salaperäiset tapahtumat avautuvat Ruusalle ja kaksosille. Miten syvää viha voikaan olla, pohtii lukija. 

Luin kirjaa mielelläni. Lukiessa mietin, että näin autenttiseen lääkärityön kuvaukseen pystyy todennäköisesti vain henkilö, jolle sairaalaympäristö on tuttua. Kirjan liepeestä luenkin, että Emma Luoma on kirurgi, joka työskentelee samassa sairaalassa kuin Ruusa. Maallikolle kirurgin työnkuvaukset ja sairaalan arki ammattislangeineen ovat kiinnostavaa luettavaa. Lehdistä saamme lukea juttuja, kuinka on sattunut hoitovirhe, jonka seurauksena lääkäriä syytetään potilaan kuolemasta. Tässä kirjassa saamme kokea, millaisia tuntoja lääkärillä on potilaskuoleman seurauksena. Ruusa ei pääse helpolla, eikä tapauksen unohtaminen ole mahdollista. 

Kirja olisi mielestäni toiminut hyvin puhtaana kaunokirjallisena teoksena ilman dekkarijännitettä, sen verran kiinnostavaa sairaalatyöskentelyn kuvaus oli. Kirjan vahvuutena on sujuvan ja luontevan kirjoitustyylin ohella elävät ja todentuntuiset henkilöhahmot. Erityisesti Ruusasta on helppo pitää. 

Toivottavasti Luoma jatkaa kirjoittamista.    

Keigo Higashino: Pahan asialla

 

Keigo Higashino: Pahan asialla. Punainen silakka. 2024. Suomentanut Raisa Porrasmaa. Kansi Tuomo Parikka. 236 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta 

Kunihiko Hidaka, tunnettu japanilainen kirjailija, viettää vaimonsa Rien kanssa viimeisiä päiviä Japanissa. Muutaman päivän päästä he starttaavat kohti Vancouveria. Mutta suunnitelmiin tulee muutos ja iso muutos tuleekin. Hidakan paras ystävä Osamu Nonoguchi, kirjailija hänkin, saa Hidakalta kutsun tulla vierailulle. Nonoguchi lähtee, mutta yllätys on melkoinen, kun hän ja Rie löytävät Hidakan kuolleena työhuoneestaan. Puhelimen johto oli kietaistu vainajan kaulan ympäri. 

Etsivä Kyoichiro Kaga tulee paikalle. Hän on ymmällä, työhuone on ollut lukittu, samoin talon ovet olivat lukossa. Kaga ja Nonoguchi ovat tuttuja entuudestaan. Molemmat ovat olleet opettajia, mutta Kagasta tuli poliisi ja Nonoguchista päätoiminen lastenkirjailija. Kaga aloittaa tutkinnan. Kovin pitkään hänen ei tarvitse juttua tutkia, kun syyllinen on jo selvillä. "Tapoin hänet", syyllinen toteaa, mutta ei suostu paljastamaan motiiviaan. "Motiivi on jokin ihan mitätön juttu. Tulkitkaa, että raivostuin ja toimin impulsiivisesti." Kun rikoksen tunnustanut syyllinen on selvillä, ollaan vasta sivulla 79, eli ei tarina tähän voi päättyä. 

Etsivä Kaga on perusteellinen poliisi. Syyllinen ei vaikuta ihmiseltä, joka tappaisi toista raivopäissään, eli kyllä hänellä täytyy olla jokin motiivi, miettii Kaga. Kaga ryhtyy selvittämään Hidakan menneisyyttä. Käy ilmi, että Hidakan ja Nonoguchin välinen vankka ystävyys ei ollutkaan sellaista, miltä se päällisin puolin näytti, eli todisteet tuovat esille toisenlaisen totuuden. Kaga haastattelee Hidakan entisiä koulukavereita. Keskusteluissa nousee esille ikäviä ja rankkoja muistoja koulukiusaamisesta, mustasukkaisuudesta, kateudesta ja katkeruudesta. Vihjeet johtavat yhä syvemmälle vanhoihin muistoihin. Haastattelut ovat rankkaa luettavaa, sillä teoissa heijastuu ihmisluonteen mitä synkimpiä puolia. 

Kaga kokoaa todisteet huolellisesti yhteen. Hän tuntee, että tutkinta on epäonnistunut, ellei hän pysty saamaan selville murhan motiivia. Lukija kiedotaan mukaan tähän monimutkaisten suhteiden ja motiiveiden vyyhtiin. Kaga on älykäs poliisi. Hän pystyy näkemään valheiden läpi eikä lopeta tutkintaa ennen kuin on paljastanut koko totuuden. Romaani päättyy paljastuksiin, jotka muuttavat aiempia oletuksia ja pakottavat lukijan pohtimaan uudelleen motivaation luonnetta. Oliko murhaajalla todella julma tarkoitus vai oliko hän vain olosuhteiden uhri? Pahan asialla on kiehtova psykologinen mysteeridekkari. Vaikka tapaus on yllättävän yksinkertainen, se on mestarillisesti rakennettu ja sukeltaa syvälle murhaajan mielenliikkeisiin. Kiehtova ja älykäs dekkari! Suosittelen.  

Tarina sisältää elementtejä japanilaisesta yhteiskunnasta, mikä lisää kirjan syvyyttä ja aitoutta. Japanilaiset nimet ovat haastavia. Kirjan alussa oleva henkilöluettelo helpottaa lukijan tutustumista kirjan henkilöhahmoihin. Tämä tasokas dekkari on saanut arvoisensa käännöksen. Kirja on suomennettu suoraan japanin kielestä. Kääntäjä Raisa Porrasmaa, joka on kääntänyt mm. Murakamin teoksia, on tehnyt jälleen loistavaa työtä.

Jos Keigo Higashino on sinulle tuntematon nimi, suosittelen tutustumista hänen kirjoihinsa. Aiemmin olen lukenut Higashinon dekkarin Uskollinen naapuri, joka myös oli koukuttava lukukokemus.

Tuuli Kivijoki: Syksyn sävyjä Lemmenlahdella

 

Tuuli Kivijoki: Syksyn sävyjä Lemmenlahdella. Karisto. 2024. Kansi Katja Säilä. 219 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Tuuli Kivijoki  jatkaa Lemmenlahti-sarjaansa. Ensimmäisessä osassa Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella Kivijoki kuvasi Sofiaa, joka tuli Lemmenlahdelle laittamaan kuolleen tätinsä pikkuruista mökkiä myyntikuntoon. 

Tämän kirjan pääroolissa on Annika, Päivänpaisteen hoivakodissa työskentelevä ylihoitaja, joka päättää - ehkä hieman harkitsemattomasti - ostaa rintamiestalon. Annika oli heti ensikäynnillä ihastunut taloon ja erityisesti talon valoisuuteen. "Isoja ikkunoita oli joka ilmansuuntaan, olohuoneen ja keittiön yhdistelmässäkin kolmeen. Niistä tulvi valoa jopa tällaisena loppusyksyn päivänä, kun aurinko oli ohittanut sen lakipisteen johon se tähän vuodenaikaan ylsi." Kun pankkikin oli suhtautunut lainahakemukseen myönteisesti, päätös oli sillä selvä. Aiemmin kerrostalon vuokrakaksiossa asuneena Annika ei osaa kuvitella, että omakotitalon myötä tulisi jotakin sellaista, mistä hän ei selviäisi. Kyllä minä pystyn moneen, vakuuttaa Annika. Vaikka, sen hän myöntää, "vanhan talon ostaminen oli ehkä rohkeinta, mitä hän oli eläissään tehnyt".

Asettautuminen uuteen kotiin alkaa lupaavasti. Tutustuminen naapuritalon Petteriin ja hänen Romeo-koiraansa ilahduttaa Annikaa. Samoin Annika iloitsee, että taloon ilmestyy asukkaaksi söpö kissa, jolle Annika antaa nimen Julia. Nyt naapurusten lemmikit sopivat yhteen ainakin nimiensä puolesta - Romeo ja Julia - ja ystävykset heistä tuleekin. Teknisten töiden opettajana Petteri on käsistään kätevä ja pystyy auttamaan Annikaa monessa pulmatilanteessa, joita kyllä näyttää tulevan vanhassa omakotitalossa. Saunan kiuaskivet eivät toimi, sähköt menevät talosta, auto jättää tielle. Onneksi Petteri auttaa mielellään. Ja sitä paitsi, kyllä komeaa Petteriä katselee mielellään. Annikalla on kuitenkin vielä taustalla vanha suhde Arin kanssa. Se pitää käsitellä loppuun ennen kuin mitään uutta voi rueta suunnittelemaan. Vaikka tosin "Annika oli tehnyt vankan päätöksen pysytellä yksikseen, tässä vaiheessa hän ei kaivannut ulkopuolista tekijää mutkistamaan elämää. Hänellä oli uusi oma koti, ja hänen aikansa uppoaisi sen laittamiseen ja töihin." 

Illat Annika viettää enimmäkseen Julia-kissan kanssa. Annikan harrastuksena on neulominen, ja pian Petteri saakin lahjaksi lapasia ja sukkia. Joskus Annika ottaa kirjan käteen ja lukee Portugaliin sijoittuvaa dekkaria, ehkäpä Anu Patrakkaa. Lemmenlahden aktiviteetit erityisesti talvisaikaan ovat hyvin rajallisia. Annika keksii perustaa kokkausryhmän, jossa kokeillaan erilaisia reseptejä ja opetellaan kokkaamaan uusia ruokia. Julia on mukavaa seuraa, mutta Annika huomaa ajatustensa kulkeutuvan yhä useammin naapuritalon Petteriin. 

Syksyn sävyjä Lemmenlahdella on feelgood-romaani parhaimmasta päästä. Hyvin ja sujuvasti kirjoitettu romaani vie lukijan mukanaan. Helsingin Kirjamessuilla Kivijoki kertoi, että hänen tavoitteenaan on tuoda Lemmenlahti-kirjoillaan hyvää mieltä lukijoille ja siinä hän onnistuu erinomaisesti. Romeolla ja Julialla on iso rooli kirjassa. Somesta olen huomannut, että myös kirjailija itse on kissojen ystävä. Eläimet on mukavasti linkitetty juoneen mukaan jopa niin, että Annikan ja Petterin viestittely tapahtuu Romeon ja Julian nimissä. "Jos teillä ei ole parempaa tekemistä, niin isännälle olisi illemmalla tarjolla sienipiirasta täällä. Julia." 

Tuuli Kivijoki on kirjailijanimi, jonka takana on Anu Patrakka, yksi Suomen parhaimmista naisdekkaristeista. Ehkä romanttiseen genreen sijoittuvan kirjan kirjoittaminen toimii Patrakalle mukavana vastapainona dekkareiden kirjoittamiselle. Ja miten upea kansi kirjassa onkaan. Kiitos Katja Säilä! Niin kauniit värit, ja ovatpa Romea ja Juliakin päässeet mukaan kanteen. Mielenkiinnolla odotan jatko-osaa.   

Anu Patrakka ja Kaarina Griffiths Helsingin Kirjamessuilla

Mika Kulju: Suomalaiset Normandian maihinnousussa

Mika Kulju: Suomalaiset Normandian maihinnousussa. readme.fi. 2024. Kansi Marko Tapani. 184 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Kirjan takakannessa on teksti: "Normandian maihinnousu 6. kesäkuuta 1944 on yksi tunnetuimmista tapahtumista maailmanhistoriassa." Kulju kietoo kirjansa tapahtumat maihinnousun kannalta keskeisiin rantoihin: Utah, Omaha, Gold, Juno ja Sword. Nämä kohteet ovat olleet sodan päättymisestä alkaen kestomatkailukohteita. Ihmiset ympäri maailmaa tulevat tutustumaan Normandian lukuisiin museoihin ja vierailemaan amerikkalaisten hautausmaalla, jossa on yli 9000 marmorista hautaristiä, sekä saksalaisten hautausmaalla, jossa on yli 20 000 mustaa ristiä. Normandiassa on vuosittain järjestetty veteraanitapahtuma 6. päivä kesäkuuta. Tilaisuuteen on osallistunut parhaimmillaan peräti 30 000 veteraania. Mutta aika on tehnyt tehtävänsä, ja viime kesänä mukana oli enää vain 200 Normandian veteraania.   

Kulju kertaa Normandian maihinnousun historiaa. Operaatio Overlordin, länsiliittoutuneitten maihinnousu Ranskan rannikolle toisessa maailmansodassa, suunnittelu oli vaativa tehtävä. "Alusta saakka liittoutuneiden johdon tiedossa oli, että Normandian rannikolla Euroopan vapauttamisen hinta tulisi olemaan harvinaisen kova: pahimmissa paikoissa kärkiyksiköiden tappiot voisivat olla jopa 90 prosentin luokkaa." Suunnitteluun käytettiin peräti 26 kuukautta. Operaatio tapahtui D-Dayna: 6. kesäkuuta 1944. D-Dayta seuranneina kuukausina runsas 2 000 000 länsisotilasta saapui Pohjois-Ranskaan ilma- tai meriteitse. 

Kulju seuraa maihinnousun etenemistä rannoittain. Hän kuvaa myös maihinnoususta tehtyjä elokuvia, mm. Utah-rannan tapahtumista kertovaa elokuvaa Saving Private Ryan, joka perustuu todellisiin tapahtumiin. Sotamies John Steele, joka roikkui valjaistaan Sainte-Mére-Églisen kirkontornissa kaksi ja puoli tuntia, nähtiin elokuvassa The Longest Day. Osansa kirjassa saavat myös  Robert Capan muutamat säilyneet valokuvat, jotka kuvaavat D-Dayn kaoottisuutta.

Mukana Normandian taisteluissa on ollut muutamia suomalaissukuisia sotilaita, mm. Matti Raivio, George Emil Eagles ja Kosti Ensio Kuusi, jonka hauta löytyy Rauman vanhalta hautausmaalta. Kanadan asevoimissa oli useita suomalaistaustaisia sotilaita. Olipa mukana suomensukuinen nuori nainenkin, Sirkka Tuomi. Eikä sovi unohtaa M/S Alpon merkitystä operaatio Overlordin onnistumisessa. 

Kosti Ensio Kuusen hauta Rauman vanhalla hautausmaalla. Kuva Anneli Airola

Kirja on kiinnostavaa luettavaa, vaikkakin Normandian maihinnousun historia on monelle lukijalle tuttua. Kirja toimii samalla matkaoppaana ja antaa vinkkejä Normandian kohteista. Kirjan runsas ja tasokas valokuvaliite sekä kartat tukevat ja havainnollistavat tekstiä. Itse voin vakuuttaa, että Normandian alue on todella tutustumisen arvoinen.

Amerikkalaisten hautausmaa. Kuva Anneli Airola.

Saksalaisten hautausmaa. Kuva Anneli Airola.

Pointe Du Hoc. Kuva Anneli Airola.

Pointe Du Hoc. Kuva Anneli Airola.