Arvostelukappale kustantajalta
"Minulla on henkilökohtainen rakkaussuhde Sinuun. Olin rakentamassa Sinua vuodet 1975-77, hitsasin terässaumojasi pitkät tunnit raskaissa olosuhteissa. Olen siitä ylpeä. Annoin Sinulle parhaat vuoteni, enkä kadu, päivääkään en antaisi pois yhteisestä ajastamme." (s. 183)
On vuosi 2008, kun Heikki, Sakke, Matti ja Inge lähtevät nostalgiselle matkalle Intiaan. Päämääränä on Alangin romuttamo. Syy siihen, miksi joku lähtee Suomesta vierailemaan intialaisella romuttamolla, selviää heti kirjan alkuvaiheessa. Nämä kolme viisikymppistä miestä, Heikki, Sakke ja Matti, ovat kaikki työskennelleet hitsareina Finnjetillä 1970-luvulla. Tuolloin he olivat nuoria miehiä parhaassa iässä. He tutustuivat Wärtsilän kuuden kuukauden hitsauskurssilla ja pääsivät kaikki samaan työporukkaan Finnjetilla. GTS Finnjet oli valmistuttuaan vuonna 1977 maailman suurin ja nopein autolautta. Pituutta aluksella oli 212,80 metriä ja korkeutta 70 metriä. Autolautalle annettiin monia lisänimiä, kuten esimerkiksi "Jetsetti, Superkulkija, Itämeren Vinttikoira, Itämeren Concorde, Itämeren Porsche, Flying Finn ja Jetti". (s. 82)
Nyt miehet haluavat jättää jäähyväiset Finnjetille, joka on kuljetettu romuttamolle Intiaan. Matkaan lähtee myös matkabloggari Inge, Saken tyttöystävä. Myös Inge tuntee rakkautta Finnjettiä kohtaan, koska hänen isänsä on aikoinaan työskennellyt tällä laivalla. Ensimmäinen matkan vaihe on Helsingistä Mumbaihin ja sitten on vuorossa pitkä junamatka Mumbaista Bhavnagariin. Sieltä ajetaan taksilla romuttamolle katsomaan laivaa. Laivaparka on huonossa kunnossa, irtaimistoa on heitelty hujan hajan ja torakoita juoksentelee kaikkialla.
"Sun tarinasi, Finnjet, on osa mun tarinaani." (s. 107)
Pikkuhiljaa matkan aikana kirjailija avaa miesten taustaa ja historiaa Finnjet-vuosien jälkeen. Vuodet ovat luonnollisesti kohdelleet miehiä eri tavoin. Ei voi sanoa, että miehet olisivat aikuisiällä joutuneet kaltoin kohdelluiksi, mutta tosiasia on, että elettyihin vuosiin on mahtunut paljon muutakin kuin rakkautta ja seesteistä elämää.
Heikki suhtautuu miehistä tunteellisimmin Finnjetin raadon näkemiseen. Kyyneleet tulevat silmiin, kun muistot tulevat mieleen. Myöhemmin Heikki pohtii, että ei hän pelkän Finnjetin takia itkenyt. "Eniten hän suri itseään. Pitkiä vuosia, menetettyjä mahdollisuuksia". (s. 182) Mieleen tulevat rumaan eroon päättynyt avioliitto Riinan kanssa sekä oma vaikea sairaus, jonka vuoksi Heikki on nyt sairauseläkkeellä. Nyt lohtua Heikin elämään tuo Sirkka, uusi naistuttavuus.Matti on sosiaalidemokraattinen ay-aktivisti. Alkoholi maistuu Matille vähän liiankin hyvin. Kotona odottaa vaimo, joka on hurahtanut "hömppäkursseihin", haluaa Matin mukaansa parisuhdekurssille ja on huolissaan Matin alkoholin käytöstä. Sakke puolestaan on Keski-Uusimaan urheilutoimittaja. Hän on päässyt matkaan toimittajan roolissa lehden kustantamana. Sakella on Heikin tavoin taustalla rankka avioero. Poikansa kanssa Sakke pystyy kommunikoimaan, tytär sen sijaan on estänyt kaiken viestinnän. Muutama vuosi sitten Sakke liittyi varmuuden vuoksi kokoomuksen jäseneksi, kun arveli jäsenyydestä olevan hyötyä. Inge on mukana matkaseurana, mutta ei heidän suhteensa mikään varsinainen seurustelusuhde ole, ainakaan vielä. "Heitä eivät kotimaassa yhdistä kuin satunnainen seksi, juoksulenkit ja kuntosali, ja siihen täytyy saada parannus, jos he aikovat pysyä yhdessä pidempään." (s. 117)
Kirjailija on tutustunut tarkoin Finnjetin historiaan ja saa laivanrakennusprojektin elämään. Itse en ole koskaan matkustanut Finnjetillä, mutta se on tuttu monille, monille suomalaisille. Hitsarit Heikki, Matti ja Sakke ovat aloittaneet uransa Finnjetillä, matkustaneet sillä useita kertoja ja päätyneet nyt romuttamolle, eli he ovat nähneet koko laivan elinkaaren. Inge postaa matkablogiinsa kuvauksia heidän Intian matkastaan. Ingen kuvaukset ovat kaunisteltuja ja suorastaan valheellisia. Miksiköhän? Ei kai matkablogien tarkoituksena ole asioiden kaunistelu. Koska kirjan tapahtumat sijoittuvat suurimmaksi osaksi Intiaan, olisin odottanut vakuuttavampaa kuvausta tästä vastakohtaisuuksien maasta.
Finnjetin nostalgia oli kiinnostavaa luettavaa ja niin olivat myös kuvaukset keski-ikäisten miesten kaveruussuhteista. Kirjailija on kuvannut onnistuneesti miesten keskinäisiä suhteita. Vaikka kavereita ollaan, kaikkea ei omasta itsestä paljasteta. Olisin mielelläni lukenut enemmänkin miesten taustoista. Inge nykyaikaisena ja tiedostavana naisena jää lukijalle kaukaiseksi
Toivio kirjoittaa sujuvaa kieltä, jota on ilo lukea. Kirja on kiinnostava lukukokemus. Finnjetin myötä kirja avaa ajankuvaa suomalaisesta 70-luvun yhteiskunnasta.