Marko Kilpi: Undertaker: Kuoleman kosketus

Marko Kilpi: Undertaker: Kuoleman kosketus. 4. osa. Crime Time. 2020. Kannen ulkoasu: Marko Kilpi. 442 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Miksi se on täällä? Tiina kysyy vaivalloisesti. - Hautaustoimistossa? - Hyvä kysymys. Mainio piilopaikka. Paras mahdollinen. Samalla tavalla Suomi on loistava piilopaikka. Turvallinen. Unelias pikku maa kaukana pohjoisessa, missä ihmisiä tapetaan paljon, mutta lähinnä neljän seinän sisällä, puolikkaan viinapullon takia. Ei tämä ole ensimmäinen kerta, kun tällaiset toimijat on täällä majailleet ja täältä operoineet." (s. 347)

Jarmo Kivi on ammattirikollinen, joka on kehittänyt rikollisten toimien harjoittamiseen loistavan kulissin: hautaustoimiston. Kertakaikkisen loistava idea. Ruumisautohan on vain ja pelkästään ruumiita varten, niinhän me tavan ihmiset kuvittelemme. Kivellä on ulkokuori kunnossa, hän osaa pukeutua, osaa käyttäytyä ja osaa olla miellyttävä. Täydellistä kuvaa hautausurakoitsijasta täydentää perhe: pappi Leena ja kaksi lasta Leenan aiemmasta avioliitosta. Perhe on Kivelle tärkeä. "Mikään ei ole maailmassa tärkeämpää. Sen suojelemiseksi hän on valmis tekemään kaikkensa." (s. 129) Kiven uskottu kilpimies on ollut Jouni, mutta hänet oli pitänyt raivata pois tieltä, koska luottamus oli mennyt. Tuomas, epävarma ja epäileväinen nuori mies, on Kiven uusi apulainen.

"Kaikki on tässä ja nyt." (s. 289)

Kirja alkaa kiinnostavasti ja huomaan miettiväni, että nyt se taas alkaa: Undertaker ottaa ja vie mukanaan. Tapahtumat lähtevät siitä, mihin edellinen osa Kuolemanlaakso jäi. Kiven apuri Tuomas on haudattu elävänä ja komisario Saari on vangittu. Edellisistä kirjoista tuttu rikoskonstaapeli Tiina Koskela on vaikeassa asemassa Saaren ja Kiven määräillessä hänen tekemisiään.

Kirja vei kyllä mukanaan, mutta aika hurja lukukokemus tämä oli. Pidän dekkareista, mutta harvoin törmään dekkariin, jossa tapetaan ja murhataan näin paljon, näin julmasti, näin raa'asti ja näin järjettömästi. Saa vaan toivoa, että tämä ei ole kuvausta tämän päivän suomalaisesta yhteiskunnasta. Aiemmin Marko Kilpi on kertonut, että Undertaker-osia tulee olemaan kuusi tai seitsemän. Mutta että sarja päättyykin tähän neljänteen osaan, tuli ainakin minulle yllätyksenä. Tapahtumien tulvasta tulee mieleen, että ehkä ideoitujen tulevien osien juonilinjauksia on haluttu ottaa mukaan tähän kirjaan. Mutta tavaraa on niin runsaasti, että lopputulos ei oikein kirkastu. Kirjan takakansi lupaa, että salaisuudet paljastuvat. Kivi jää minulle kuitenkin edelleen arvoitukseksi.

Mutta kirjoittaa Kilpi osaa. Pidän hänen kirjoitustyylistään. Lyhyet luvut sisältävät useita tapahtumakuvauksia. Kilven kirjoitustyyli on napakkaa ja lyhytlauseista. Välillä tulee tunne kuin lukisi elokuvakäsikirjoitusta. Ja mikäs siinä, kyllä Undertaker-sarjassa on ainesta vaikkapa elokuvaksi. 

Kirja on luettu myös Kirjarouvan elämää -blogissa.