sunnuntai 28. heinäkuuta 2024

Vesa Vares: Luoti lehtitalossa.

 

Vesa Vares: Luoti lehtitalossa. Warelia. 2024. Päällys Markku Yli-Erkkilä. 378 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Olin tänä kesänä ensimmäistä kertaa Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa. Tapahtumassa oli tarjolla monia kiinnostavia haastatteluja ja kirjaesittelyjä. Haastateltavana oli mm. Vesa Vares, turkulainen poliittisen historian professori, jonka toinen dekkari Luoti lehtitalossa julkistettiin päivien aikana. Vareksen ensimmäinen dekkari Kuolema kasarmilla ilmestyi vuonna 2022. (Crime Time). Toisen kirjan kohdalla kustantaja on vaihtunut Wareliaksi. Vares on kirjoittanut runsaasti tietokirjoja. Niistä tuorein on Nuori Ben Zyskowicz: Suomettumisen vuodet (Otava 2023). Mieluista luettavaa oli sekin (linkki).

Luoti lehtitalossa -dekkarin tapahtumat sijoittuvat Turkuun. Lehtitalo on luonnollisesti Turun Sanomat, mitä muutakaan se voisi olla. Itse en valitettavasti tunne Turkua, mutta Turkua tuntevat pystyvät varmasti bongaamaan runsaasti tuttuja paikkoja. Kirjan päähenkilö on rikoskomisario Anne Sirkiä, Porista Turkuun muuttanut. Naispoliisit tuntuvat muuttavan pois Porista, niin kävi myös ylikonstaapeli Sanna Ritolalle Rake Tähtisen dekkarissa Menneisyyden arvet (Myllylahti 2023) (linkki). Mikä Porissa mättää? Siinäpä pohdittavaa.  

On vuosi 2010. Anne Sirkiä on saanut rikoskomisarion paikan Turun poliisista. Moni on hänelle katkera, mm. kollega ylikonstaapeli Mika Lakka, joka omasta mielestään olisi ansainnut ylennyksen. Mutta eipä voi Sirkiä aavistaa, millaisiin haasteisiin hän joutuu uudessa tehtävässä. Ensin löydetään kuollut mies tien reunasta, sitten Turun Sanomien poliittisen toimittajan autoa ammutaan. Kyseessä on Timo-Pekka Mustonen, jonka teräväsanaisista kolumneista kaikki eivät pidä. Oikeastaan kukaan ei saa armoa Mustoselta, kun hän tarttuu niin Turun valtuuston päätöksiin kuin ostoskeskuksen rakennuspäätöksiin. Mustonen on jo aiemmin saanut varsin runsaasti verbaalista palautetta, mutta kun toimittajalle tulleessa kirjeessä on luoti, päätoimittaja ottaa yhteyttä poliisiin. Ja nyt sitten vielä ampuminen autoa kohti. Autossa oli mukana lehdessä työskentelevä harjoittelija Riikka Kankaanpää. 

"Uusi työpaikka ei tosiaan alkanut helpoimman kautta", toteaa Sirkiä. Lisäkierteitä tulee vielä, kun eräs Turun vaikuttajanaisista loukkaantuu autopommiräjähdyksessä. "Täyttä painajaista, Anne mietti yrittäessään saada seuraavana yönä turhaan unta. Onko tämä vyyhti minulle jo liikaa? hän kysyi itseltään."

Työpaineet ovat kovat, mutta onnekseen Sirkiä tapaa sattumalta entuudestaan tutun Pertti Salmenkarin. Sirkiä ilahtuu tapaamisesta. Eikä tapaaminen jää yhteen kertaan. "Treffit. Ne treffit. Enää kaksi tuntia." Sirkiä nauttii Salmenkarin tapaamisista, mutta romanssi ei etene Sirkiän haluamalla vauhdilla.

Luin kirjaa mielelläni. Pidin Vareksen tavasta rakentaa ovela ja melko monimutkainen juoni. Kirjan keskivaiheilla oli hieman turhia rönsyjä, mutta onneksi palattiin pian murhatutkimukseen. Anne Sirkiästä en vielä osaa sanoa oikein mitään tämän yhden kirjan perusteella. Sirkiä tuntuu olevan lähes täydellinen nainen, ammattitaitoinen, liikunnallinen, kaunis, tarvittaessa teräväsanainen. Ehkä jatko-osissa hänestäkin löytyy jotakin säröä. Sirkiän reippaat kollegat Ida-Marika Fröldö ja Veera Iso-Hollo tulivat juonen myötä tutuiksi.  Mielenkiinnolla odotan läheisempää tutustumista myös Sirkiän miespuolisiin kollegoihin Mika Lakkaan, Jussi Virkkuun ja Arto Kokkoseen. Kiinnostavaa on myös nähdä, onko jatko-osassa murhien ja pahoinpitelyiden kohteina edelleen Turun hyväosaiset. Se jatko-osa on nimittäin tulossa. "Kaikille varoitukseksi: ei se tähän lopu."

Juonen vetävyyteen ja lukijan mielenkiinnon ylläpitämiseen vaikutti suuresti Vareksen elävä kieli. On hienoa lukea kirjaa, jossa näkee, että kirjailija todella nauttii kirjoittamisesta. Vares toteaakin kiitoksissa, että dekkareiden kirjoittaminen on hyvää vastapainoa "faktoihin ja lähteisiin sidotulle tutkijalle". 

Kerrottuani muutamalle lukukaverilleni tästä Vareksen kirjasta olen huomannut, että Vesa Vares sekoitetaan helposti Jussi Varekseen, joka on Reijo Mäen dekkareiden yksityisetsivä. Molemmat ovat kyllä turkulaisia. 

PS. Kirja ilmestyy vain painettuna kirjana. 

Vesa Vares Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti