Keigo Higashino: Uskollinen naapuri

 

Keigo Higashino: Uskollinen naapuri. Punainen silakka. 2020. Suomentanut Raisa Porrasmaa. Kansi: Tony Eräpuro. 288 s.

Arvostelukappale kustantajalta

Japanilainen dekkaristi Keigo Higashino kuuluu suosituimpiin dekkaristeihin Aasiassa, ja on saanut paljon mainetta myös USA:ssa ja Euroopassa. Uskollinen naapuri -kirjasta tuli hänen läpimurtoteoksensa. Yksistään Japanissa sitä myytiin yli kaksi miljoonaa kappaletta. Kirja sai Suomen dekkariseuran ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjan vuonna 2021.

Uskollinen naapuri ilmestyi suomeksi vuonna 2020. Minulta se on jäänyt täysin huomaamatta. Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa tänä kesänä sain arvostelukappaleen kirjasta Punaisen silakan myyntitiskiltä. Onneksi sain, sillä tutustuminen Higashinon tuotannon yhteen helmeen todella kannatti. 

Kirja on siinä mielessä ihan tyypillinen dekkari, että siinä tapahtuu murha ja murhaa selvittää poliisi. Tyypillisessä dekkarissa murhan tekijä saadaan selville - yleensä monien mutkien kautta. Niin tapahtuu myös Uskollinen naapuri -kirjassa, mutta asiat menevät hieman eripäin. Murha tapahtuu jo heti kirjan alkuluvuissa ja lukija on täysin tietoinen siitä, kuka on syyllinen. Kirjan jännite onkin siinä, miten murhaa selvitetään ja saadaanko murha ylipäänsä selvitetyksi. 

Yasuko Hanaoka on Misaton yksinhuoltaja. Entinen aviomies Togashi ei jätä Yasukoa rauhaan, vaan selvittää kerta toisensa jälkeen Yasukon työpaikan ja kotiosoitteen. Niin käy jälleen kerran - Togashi tunkeutuu Yasukon kotiin. Tulee riitaa ja Togashi kuolee. 

Äiti ja tytär ovat ihmeissään, mitä tehdä ruumiille. Apuun tulee seinänaapuri Ishigami, lukion matematiikan opettaja, joka ei tyydy vain lohduttamaan, vaan auttaa äitiä ja tytärtä konkreettisesti ruumiin hävittämisessä.

Murhan selvittäminen alkaa heti, kun ruumis löydetään. Tehtävä lankeaa Kusanagille ja Kishitanille, poliisiparivaljakolle. He pyytävät avukseen fysiikan apulaisprofessorin Manabu Yukawan. Käy ilmi, että Yukawa ja Ishigami ovat opiskelleet samanaikaisesti yliopistossa. Molemmat ovat lahjakkaita ja huippuälykkäitä matemaatikkoja. Lukija saakin nauttia kahden matemaatikon kissa ja hiiri -leikistä. Leikistä tulee testi, jolla mitataan, miten vahva syyllisten alibi on ja kuinka alibi kumotaan. Tapa, millä Yukawa käy opiskelukaverinsa Ishigamin harhautusten kimppuun, on todella kiinnostavaa ja jännittävää luettavaa. Yukawalla on ainutlaatuinen kyky lukea Ishigamin ajatuksia.

Kirja alkaa Ishigamin arjen lakonisella kuvauksella. "Ishigami lähti kotoa tavalliseen tapaan kahtakymmentäviittä vaille kahdeksan...Hän opetti sen (puiston) reunalla sijaitsevassa yksityislukiossa matematiikkaa." Tällä kuvauksella Higashino antaa Ishigamista vaikutelman tavallisena riviopettajana. Vasta myöhemmin käy ilmi, että Ishigami on huippulahjakas matemaatikko, jonka kyvyille olisi ollut kysyntää myös tieteen parissa. "Matematiikan kultasuoni uinui hänen mielessään, ja sen louhimiseen koko elämäkin olisi liian lyhyt."

Pidin Higashinon kirjoitustyylistä ja tavasta kuljettaa juonta. Juoni on huolellisesti rakennettu, se on vetävä eikä siihen sisälly yhtään tarpeetonta tarinalinjaa. Kirjailija haastaa lukijan pohtimaan moraalisia kysymyksiä ja oikeudenmukaisuutta. Kirja pitää lukijaa tiukassa otteessa arvoitukselliseen ja yllätykselliseen loppuun saakka, jolloin kaikki kääntyy ylösalaisin. Loppukohtausten myötä käy ilmi, että kyseessä ei ole vain poikkeuksellinen trilleri vaan myös rakkauskertomus.

Poikkeuksellisen tasokas dekkari on saanut arvoisensa käännöksen. Kirja on suomennettu suoraan japanin kielestä. Kääntäjä Raisa Porrasmaa, joka on kääntänyt mm. Murakamin teoksia, on tehnyt jälleen loistavaa työtä.