Mikko J. Kiviluoto: Tomusta tuhkaksi

 

Mikko J. Kiviluoto: Tomusta tuhkaksi. Lector Kustannus Oy. 2024. Kansi Jyri Alanne. 208 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Sarjan kahdessa aikaisemmassa osassa Kiviluoto on kuvannut luksushoitokodin Casa Dementerian perustamista Algarven kauniisiin maisemiin Portugaliin. Korkean profiilin hoitokodin olivat perustaneet suomalaiset Carlos Mäkinen, entinen hipsteri-ravintoloitsija Helsingin Kalliosta, ja korkeasti koulutettu Vilna Ägras. Hoitokodin mainoslause lupaa paljon: Casa Dementeria - vain parasta ennen. Meillä sekä dementikot että lääkitys ovat parasta laatua.

Carlos on istuttamassa tammen tainta Casa Dementerian maille. Istutettuaan taimen hän toteaa: "Kasva isoksi, elä pitkään." Mutta eipä hän tiennyt eikä sitä voi arvata lukijakaan, millaisiin suuriin tapahtumiin ja mullistuksiin tämä istutustoimenpide johtaa. Tätä tapahtumien kokonaisuutta Kiviluoto kuvaa leikkimielisesti suurella antaumuksella ja huumorin pilke silmäkulmassaan pitäen lukijan koko ajan tiiviisti mukana tapahtumien pyörteissä. 

Tapahtumat saavat alkunsa, kun upporikas oligarkki Oleg Maxim Gorki haluaa perustaa sanatorion, jonka kohderyhmänä olisivat nykyiset ja entiset erittäin maksukykyiset oligarkit, poliitikot ja ammattitappajat. Suunnitelma on siis olemassa, paikka vain puuttuu. Omaisuutta on 10 miljoonan euron verran, harmi vaan, kun suurin osa omaisuudesta on kultaharkkoina. Mutta hätä keinot keksii. Olegin apuri on kardinaali Sergei, jonka suhteet ja diplomaattistatukset ovat Olegille äärettömän tärkeitä. Konttilaiva Siriuksen lastissa tulee Olegille kahdeksan WC-pönttöjä sisältävää konttia. Eivätkä ne olekaan mitä tahansa WC-pönttöjä. Pönttömallit ovat luonnollisesti nimetty, on Perestroika, Navalny, Breznew, Gulak ja huippuna vielä sähkölämmitettävällä istuimella varustettu Tsar-bomba. Ja kaiken kukkaraksi pöntöt ovat täyttä kultaa. 

Carloksen ja Olegin suunnitelmat menevät ristiin, kun Carlos haluaa perustaa istuttamansa tammen ympäristöön luonnonsuojelualueen, ehkäpä myöhemmin myös voimalan ja puhdistamon, mutta tätä samaa maa-aluetta hamuaa myös Oleg. Sillä välin Vilna lähtee apureineen etsimään maanalaisesta luolastosta korsikalaisorjan Theresan hautaa. Vilna haluaa järjestää hänelle kunnon hautajaiset. "Historia voi vaipua unhoon, mutta se ei katoa. Historia löytyy maan alta, ja joskus se työntyy sieltä takaisin maan pinnalle." Ja kuinka ollakaan, Vilna apureineen löytää katakombeista hautakammion. Aloitetaan kaivaukset ja muutaman metrin alta löytyy kammio. Ja millainen aarre sieltä löytyykään! "420 amforaa mädätetystä kalasta valmistettua garum-kastiketta."

Koetaan vielä monta monimutkaista kiemuraa, kunnes ollaan tilanteessa, jolloin Vilna voi huokaista."Carlos kultaseni. Me taisimme taas selvitä. Olisipa joskus vuosi tai pari, ettei kukaan kiinnostuisi Casasta tai meistä. Me hoitaisimme omat asiamme, he eli kaikki muut omansa."  

Kirjan genre lienee veijariromaani tai seikkailuromaani, mutta olipa genre mikä tahansa, teksti osui ja upposi. Kiviluodon teksti on riemullista luettavaa. On leikkimielisyyttä, mustaa huumoria, herkullisia romaanihenkilöitä, kauniita maisemia ja hulvattomia juonen tapahtumia.

Jyri Alanteen kansi on tyylikäs.