Kaarina Griffiths: Tuulisolmut #dekkariviikko

 

Kaarina Griffiths: Tuulisolmut. Cornwall-mysteeri. Otava. 2025. Kansi: Anna Väänänen. 399 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Kaarina Griffithsin Tuulisolmut jatkaa Cornwall-mysteeri -sarjaa. Pidin paljon kahdesta aiemmasta osasta: Meren syliin (linkki) ja Lintumies (linkki). Mielenkiinnolla aloitin uuden kirjan, ja juoni vei mukanaan heti ensimmäisistä sivuista alkaen. Miten mukava olikaan palata kauniisiin Cornwallin maisemiin ja tuttujen henkilöiden pariin. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pikkuruiseen Boscastlen kylään Pohjois-Cornwallissa. Keskeinen paikka kylässä on Cobwebin pubi, jossa viihdytään ja vaihdetaan päivän kuulumiset. Boscastle on kuuluisa noidistaan. Kylässä on noitamuseo ja muutama taikapuoti. Tunnetuin noidista oli 1800-luvun alussa teloitettu valkoinen noita Joan Wytte.   

Osa kirjan henkilöistä on tuttuja sarjan edellisistä osista. Kiva oli jälleen tavata sympaattinen rikostarkastaja Paul Diggins, profiloija Antti Honkanen ja Paul Digginsin suomalainen naisystävä taiteilija Kaisla Aalto. Kirjan päähenkilö ja minä-kertoja on Ann Hudkinson, joka on juuri äskettäin muuttanut Boscastlen kylään löydettyään sukututkimuksesta tietoa, että hänen juurensa saattavat olla juuri Bodcastlen alueella. Myös paikan kauneus oli tehnyt vaikutuksen Anniin. "Seisoin tuolla kallionharjalla patikkaretken jälkeen heinäkuussa, ja Boscastlen kylä aukeni ensimmäistä kertaa edessäni. Olin myyty." Ann on ammatiltaan sairaanhoitaja, mutta ryhtyy nyt parantajaksi ja perustaa pienen rohtokaupan. 

Kun Ann on matkalla poimimaan merilevää, hän huomaa jotakin kummallista. "Se jokin oli puoliksi hautautunut märkään liejuun ja mutaan. Se muistutti..." Ja todellakin, se on ruumis, Minsterin kartanon uuden omistajan Alex Cadocin ruumis. Oliko Cadoc hukkunut vai oliko kyseessä rikos? Tätä joutuu rikostarkastja Paul Diggins pohtimaan. Läheskään kaikki eivät ole pahoillaan Cadocin kuolemasta. Tämä oli tunnettu noitavastaisuudestaan ja lisäksi Cadocilla kavereineen oli tapana ampua kettuja ja ripustaa niitä hirteen. "Ammuttu silmän läpi, ripustettu puuhun roikkumaan."

Vainajan taskusta löytynyt likainen narunpätkä osoittautuu noitien aikoinaan käyttämiksi tuulisolmuiksi. Nykyisin niitä myydään kylän noitakaupoissa. Tuulisolmujen avulla noidilla oli valta hallita tuulen voimaa. Joskus tarvittiin leppeää tuulta, joskus puhuria ja toisinaan jopa myrskyä. Mutta miksi tuulisolmut olivat Alecin taskussa? 

Pian poliisi toteaa, että Alecin kuolemaan liittyy rikos. Kun vielä tulee toinenkin uhri, Paul Diggins joutuu tekemään pitkää päivää. Harmillista, koska naisystävä Kaisla on juuri tulossa vierailulle Suomesta. Mutta virkatehtävät menevät kaiken edelle. Apuriksi Diggins saa suomalaisen profiloijan Antti Honkasen. Vähän kerrassaan juonen yllätykselliset kuviot avautuvat lukijalle, mutta paljon ennättää tapahtua ennen kuin tapaukset saavat loppuratkaisunsa. Lukijalle tapausten kulku on yllätyksellistä enkä ainakaan minä pystynyt ennakoimaan syyllistä.

Kuten Griffithsin edellisetkin kirjat osoittivat, Griffiths on sujuvasanainen kirjoittaja ja taitava juonen rakentaja. Tuulisolmujen juoni on toimiva, ja jokaisella käänteellä on merkityksensä. Taitavana juonen rakentajana Griffiths punoo tyylikkäästi juoneen mukaan Cornwallin kauniin luonnon ja kylän noitaperinteen. Hitunen romantiikkaa ja oiva annos maagisuutta tuovat juoneen lisäjännitteitä. Paul Digginsistä, Antti Honkasesta ja Kaisla Aallosta on tullut kolmen kirjan myötä hyviä kavereitani, ja toivonkin tapaavani heidät myös seuraavissa kirjoissa. 

Anna Väänäselle kiitos onnistuneesta kannesta.