Louis Ferrante: Borgata. Amerikkalaisen mafian nousu. Bazar. 2024. Englanninkielinen alkuteos Borgata. Rise of Empire: A History of the American Mafia. Suomentanut Tero Valkonen. 461 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
Amerikkalaisen mafian nousu on ensimmäinen osa Borgata-trilogiassa, joka tarkastelee mafiaa - yhtä rikollisuuden kestoaihetta - sisäpiiriläisen näkökulmasta. Kirjan on kirjoittanut entinen newyorkilaisen Gambino-rikollisperheen jäsen Louis Ferrante, joka tuomittiin ryöstöistä ja erilaisista kaappauksista kahdeksaksi ja puoleksi vuodeksi vankilaan. Tuolloin hän kiinnostui historiasta ja kirjoittamisesta. Ferrante toteaa: "Tämä trilogia on ensimmäinen mafiahistoria, jonka kirjoittaja on elänyt mafian sisällä ja tietää intuitiivisesti, mitkä tarinat ovat järkeviä ja mitkä eivät, mitä saattoi tapahtua ja miten asiat eivät olisi missään tapauksessa menneet."
Aluksi kirjassa selvitetään mafian sisilialaista alkuperää, eli miten ja miksi mafia syntyi vuosisatojen kuluessa juuri Sisiliassa. Ferrante ei lukeudu vaatimattomiin kirjailijoihin. "Uskon että perinpohjainen tutkimustyöni ja siihen perustuvat johtopäätökseni ovat tässä kohtaa ensiarvoisen tärkeitä ja tuottavat uutta ymmärrystä mafian varhaisvaiheista." Sitten kirjailija lähtee seuraamaan pakolaisina Amerikkaan saapuvia sisilialaisia. Legendaaristen gangstereiden mm. Lucky Lucianon, Frank Costellon, Vito Genovesen, Meyer Lanskyn ja Bugsy Seigelin Amerikan vuosien kautta Ferrante kuvaa poikkeuksellista tarinaa mafian noususta Amerikassa.
Louis Ferrante, joka on kokenut järjestäytyneen rikollisuuden omakohtaisesti, on mitä sopivin ja luotettavin kuvaamaan mafian nousua ja vallassaoloa Amerikassa. Kun tutustuu kirjan lopussa olevaan laajaan lähdeluetteloon, huomaa että kirjailija on historiansa lukenut. Kun hän liittää historian omiin henkilökohtaisiin mafiakokemuksiinsa, lukijalla on luettavana laaja kattaus amerikkalaisen mafian 1930-luvun kultakaudesta aina 1960-luvulle. Kirja on kiinnostavaa vaikkakin paikoitellen raskasta luettavaa. Uusia mafianimiä putkahtelee esille ja välillä tuottaakin vaikeuksia pysyä mukana juonen kulussa. Nimet ovat suurimmaksi osaksi vieraita ainakin minulle, jonka ainoat mafiatuttavuudet kytkeytyvät Kummisetä-elokuviin. Kirja on takuuvarmasti palkitsevaa luettavaa mafian historiasta sekä järjestäytyneestä rikollisuudesta kiinnostuneille.
Amerikkalaisen mafian nousu on ensimmäinen osa Borgata-trilogiassa, joka tarkastelee mafiaa - yhtä rikollisuuden kestoaihetta - sisäpiiriläisen näkökulmasta. Kirjan on kirjoittanut entinen newyorkilaisen Gambino-rikollisperheen jäsen Louis Ferrante, joka tuomittiin ryöstöistä ja erilaisista kaappauksista kahdeksaksi ja puoleksi vuodeksi vankilaan. Tuolloin hän kiinnostui historiasta ja kirjoittamisesta. Ferrante toteaa: "Tämä trilogia on ensimmäinen mafiahistoria, jonka kirjoittaja on elänyt mafian sisällä ja tietää intuitiivisesti, mitkä tarinat ovat järkeviä ja mitkä eivät, mitä saattoi tapahtua ja miten asiat eivät olisi missään tapauksessa menneet."
Aluksi kirjassa selvitetään mafian sisilialaista alkuperää, eli miten ja miksi mafia syntyi vuosisatojen kuluessa juuri Sisiliassa. Ferrante ei lukeudu vaatimattomiin kirjailijoihin. "Uskon että perinpohjainen tutkimustyöni ja siihen perustuvat johtopäätökseni ovat tässä kohtaa ensiarvoisen tärkeitä ja tuottavat uutta ymmärrystä mafian varhaisvaiheista." Sitten kirjailija lähtee seuraamaan pakolaisina Amerikkaan saapuvia sisilialaisia. Legendaaristen gangstereiden mm. Lucky Lucianon, Frank Costellon, Vito Genovesen, Meyer Lanskyn ja Bugsy Seigelin Amerikan vuosien kautta Ferrante kuvaa poikkeuksellista tarinaa mafian noususta Amerikassa.
Yhdysvalloissa oli kielletty orjuus ja siellä tarvittiin kiireesti matalapalkkatyövoimaa orjien tilalle. Amerikkaan matkasi vuosina 1880-1930 yli viisi miljoonaa italialaista. Italialaisia pilkattiin ja syrjittiin, ja pian he tunsivat, että he selviävät vain pysyttelemällä yhdessä tiiviinä joukkona. Päinvastoin kuin yleensä luullaan, mafia ei saanut alkuaan New Yorkista vaan New Orleansista. Myös New Orleansissa runsaaseen sisilialaisten joukkoon kohdistui syrjintää. Sitten tuli kieltolaki, joka pelasti sisilialaisten maineen ja mahdollisti mafian todellisen nousun. Ihmiset halusivat alkoholia ja lähistöllä toimiva alamaailman ryhmä eli sisilialainen mafia pystyi toimittamaan sitä heille. Molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä.
"Kohtalo oli suonut heille kieltolain, ja lokakuussa 1929 se tarjosi uuden lahjan, pörssiromahduksen. Kokonaiset omaisuudet katosivat minuuteissa ja epätoivoiset miehet hyppäsivät rakennusten katoilta, mutta mafia sen kuin hymyili: vuosikausien salaviinamyynti oli tuottanut valtavasti käteistä, joten se oli valmis ottamaan vastaan toisen onnenpotkun kymmenen vuoden sisään."
Kun alkoholi lakkasi olemasta kiellettyä vuonna 1933, mafia monipuolisti rahantekorikollisuuttaan kattamaan mm. laittomat rahapelit, biljardisalit, kiristyksen, suojelutoiminnan, huumekaupan sekä ammattiliittoihin ja rakennusteollisuuteen soluttautumisen. Las Vegasin uhkapelimekasta muodostui mafian kultakaivos. Eikä voida unohtaa Kuubaa, jossa mafia omisti suuren osan kasinoista. Kiinnostavaa on, että mukana mafiassa oli myös naisia, tosin vain muutamia. Yksi heistä oli Madame Queenie, joka oli rakentanut melkoisen pelioperaation ja halusi saada muut liittoon hollantilaista Schultzia vastaan, jota kukaan ei ollut rohjennut uhmata. Queenie yritti sitä, mutta Schultz oli voimakkaampi ja Madame Queenie päätyi vankilaan.
FBI:n ensimmäisen johtajan J. Edgar Hooverin myötämielinen suhtautuminen mafiaan tulee kirjassa esille useammassa yhteydessä. 1930-luvulla Hoover kiisti mafian olemassaolon eikä käyttänyt FBI:n kaikkia voimia mafian rikosten tutkimiseen. Kirjassa on kiinnostavaa pohdintaa mahdollisista syistä, miksi Hoover ei aktiivisesti jahdannut mafiaa.
1940-luvun loppupuolella mafia voimisti otettaan Amerikan taloudessa. Rikkauksien pohjana olivat uhkapelit, koronkiskonta, uhkailu, lahjonta ja murhaaminen. Mafia laajensi toimintaansa maan teollisuuden joka haaraan. Itse mafiosot - ainakin suurin osa heistä - pysyttelivät varjoissa. "Julkisuus on mafiosolle aina ongelmien alkusoittoa."
FBI:n ensimmäisen johtajan J. Edgar Hooverin myötämielinen suhtautuminen mafiaan tulee kirjassa esille useammassa yhteydessä. 1930-luvulla Hoover kiisti mafian olemassaolon eikä käyttänyt FBI:n kaikkia voimia mafian rikosten tutkimiseen. Kirjassa on kiinnostavaa pohdintaa mahdollisista syistä, miksi Hoover ei aktiivisesti jahdannut mafiaa.
1940-luvun loppupuolella mafia voimisti otettaan Amerikan taloudessa. Rikkauksien pohjana olivat uhkapelit, koronkiskonta, uhkailu, lahjonta ja murhaaminen. Mafia laajensi toimintaansa maan teollisuuden joka haaraan. Itse mafiosot - ainakin suurin osa heistä - pysyttelivät varjoissa. "Julkisuus on mafiosolle aina ongelmien alkusoittoa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti