Annie Lyons: Eudora Honeysett voi hyvin, kiitos. Aula & Co. 2024. Englanninkielinen alkuteos Eudora Honeysett Is Quite Well, Thank You. Suomentanut Anna-Mari Raaska. Kansi Laura Noponen. 349 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
Eudora Honeysett on 85-vuotias. Hän on nähnyt paljon elämänsä aikana, omasta mielestään ihan riittävästi. Hän on jo väsynyt. Ei ole sukulaisia, ei ystäviä, on vain pahankurinen Montgomery-kissa. Päivittäin Eudora näkee, miten vanhuksia nöyryytetään. Nyt on korkea aika ottaa elämä omiin käsiin, miettii Eudora. Eudoran motoksi tulee: "Pako ilman paluulippua, loppu tälle kaikelle." Eikä siihen tarvita kuin yksi soitto Sveitsiin. "Klinik Lebenswahl. Wie kann ich Ihnen helfen?" Eudora kertoo: "Olen vanha, väsynyt ja yksin tässä maailmassa. Ei ole enää mitään, mitä haluaisin tehdä, eikä ketään, ketä haluaisin nähdä. En ole masentunut, ainoastaan saanut tarpeekseni elämästä."Kirjassa valotetaan takaumin Eudoran menneisyyttä. Elämä ei ole ollut helppoa. Surulliset ja traagisetkin tapahtumat lapsuudessa ja nuoruudessa ovat vaikuttaneet siihen, että nyt 85-vuotiaana Eudora on yksin, ilman aviomiestä ja ilman sukulaisia.
Eudoran jäädessä odottamaan prosessin etenemistä Sveitsissä hän tutustuu naapuriin muuttaneen perheen vauhdikkaaseen ja ihastuttavaan 10-vuotiaaseen Roseen. Samoin hän tekee tuttavuutta Stanleyn kanssa, joka ikävöi kuollutta vaimoaan. Kaikilla heillä kolmella on omat surunsa, Rose on ollut edellisessä koulussa koulukiusattu, Stanley ikävöi vaimoaan ja Eudora haluaisi jättää tämän maailman. Nämä kolme viihtyvät erinomaisesti toistensa seurassa. He nauravat, iloitsevat, puhuvat myös vakavista asioista ja huomaamattaan tukevat toinen toisiaan. Eudora huomaa, ettei enää koko ajan ajattele elämän loppumista.
Tässä ihastuttavassa kirjassa on useita teemoja. Kirja kuvaa yksinäisyyttä, ystävyyttä, rakkautta, pettymyksiä, luopumista ja kuolemaa. Tapahtumiin liittyy tunteiden kirjoa, mikä saa lukijan välillä nauramaan ja välillä jopa itkemään - näin ainakin minun kohdallani. Taitavasti kirjailija sitoo yhteen kaksi aikatasoa. Takaumia on selkeä seurata ja ne antavat ymmärrystä Eudoran tämänhetkiselle elämälle. Kokonaisuudesta muodostuu uskottava ja koskettava lukukokemus.
Kirjan alussa Eudora oli piikikäs ja ärtyisä vanha nainen, mutta kirjan lopussa tapaamme ihastuttavan ja sympaattisen Eudoran. Kirjan tapahtumien edetessä Eudorasta tuli minulle läheinen ihminen, jolle toivoin kaikkea hyvää.
Pidin paljon tästä lämminhenkisestä kirjasta. Kannen perusteella odotin mukavaa ja viihdyttävää feel good -lukukokemusta, mutta kirja on paljon enemmän. Kirja viihdyttää, hauskuuttaa, koskettaa ja saa ajattelemaan. Kirja herättää lukijan pohtimaan vanhenemista ja kuolemaa. Eikä pelkästään kuolemaa, vaan myös sitä, saako/voiko kuolemaan itse vaikuttaa.
Pidin myös Annie Lyonsin kirjasta Pommisuojan lukupiiri (Aula & Co 2023) (linkki).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti