Fiona Valpy: Rue Cardinalen ompelijattaret. Otava. 2023. Alkuperäisteos The Dressmaker's Gift. Suomentaneet Lauri Sallamo ja Heidi Tihveräinen. Äänikirjan lukija Johanna Kokko. Kesto 9 t 17 min.
Mikä aihe tarinalle, Pariisi ja muoti. Ja kun esittelytekstistä vielä selviää, että kirjassa on toiseen maailmansotaan liittyvä vakoiluteema, niin kirjaan on yksinkertaisesti vain tartuttava.
Kyseessä on historiallinen perheromaani toisesta maailmansodasta ja naisten roolista sodassa. Tapahtumat kulkevat kahdessa aikatasossa. Toisessa aikatasossa eletään nykypäivää vuonna 2017, jolloin Harriet tulee Pariisiin onnistuttuaan saamaan harjoittelijan paikan Fashion Public Companyssa. Toinen aikataso vie lukijan 1940-luvun alkupuolelle, jolloin kolme naista - Mireille, Vivienne ja Claire - työskentelee ompelijoina Pariisissa. Saksalaiset ovat miehittäneet Pariisin. Naiset pyrkivät sodasta huolimatta elämään mahdollisimman tavallista elämää, kunnes eräänä iltana kaikki muuttuu. Tämän illan jälkeen jokaisella heistä on oma salaisuutensa. Mireille on mukana vastarintaliikkeessä, Claire seurustelee saksalaisen upseerin kanssa ja Viviennella on taas ihan oma salaisuutensa.
Nykyaikaan sijoittuvassa tarinassa Harriet, joka on Clairen lapsenlapsi, saa asunnon samasta talosta kuin missä hänen isoäitinsa asui sodan aikana työskennellessään ompelijana Pariisissa. Harrietilla on varsin vähän tietoa isoäidistään. Äidiltäkään ei voi kysyä, sillä äiti on tehnyt itsemurhan. Käy ilmi, että suvun historia on synkempi ja tuskallisempi kuin Harriet koskaan olisi voinut kuvitella. Harrietille selviää, että isoäiti ja hänen kaksi ystäväänsä ovat työskennelleet Ranskan parhaaksi ja ovat tällöin asettaneet henkensä suureen vaaraan. Keskitysleireistäkään ei säästytä. Tapahtumista voi aistia naisten sinnikkyyden ja rohkeuden. Näistä naisista ja erityisesti isoäidistään Harriet saa voimaa omassa surussaan selvittäessään äitinsä itsemurhaa.
Kirjan tapahtumat ovat fiktiota. Taustalla on kuitenkin faktapohja toisesta maailmansodasta. Mietin, että vakoojakuvaukset olisivat hyvinkin voineet olla totta, niin elävästi ja todentuntuisesti ne oli kuvattu. Kirjailija on tehnyt tarkkaa taustatyötä. Sota-aikainen Pariisi herää eloon ja Pariisia tuntevalle lukijalle kirja tarjoaa varmasti kiinnostavan kaupunkikierroksen ympäri Pariisia. En tiedä, lieneekö printtikirjassa Pariisin karttaa, jotta tapahtumien kulkua voisi seurata.
Kirja on koskettava ja kiehtova historiallinen fiktioromaani. Valitettavasti kahden aikatason välillä vallitsee epätasapaino. Toisen maailmansodan osuus on mukaansatempaava ja kiinnostava. Harrietin elämä äidin itsemurhineen on koskettavaa luettavaa, mutta valitettavasti jää hieman irralliseksi ja keinotekoiseksi linkiksi nykyaikaan.
Pariisi on ihana paikka, jossa en ole käynyt muuten kuin kirjojen sivuilla. Ehkä joku päivä pääsen sinnekin. Kiitos kirjavinkistä :)
VastaaPoistaKiva kun kiinnostuit. Sodanaikainen Pariisi herää henkiin tässä kirjassa.
PoistaOlen vähän pohtinut tätä kirjaa, joten iso kiitos kertomisesta. Kuulostaa kyllä kiinnostavalta. Aikatasoissa pomppiminen on usein tuskastuttavaa, etenkin, kun toinen aika tempaa mukaansa enemmän ja sitten joutuu välillä keskeyttämään sen tarinan, kun hypätäänkin toiseen aikaan. Joten olen huomannut, että pomppiminen toimii minulla aika huonosti, mutta tämän kirjan aihe ja miljöö ja se, mitä siitä kerrot, nosti kiinnostuksen!
VastaaPoistaKiva kun kiinnostuit tästä kirjasta Saila. Olen kanssasi samaa mieltä, eri aikatasoilla liikkuminen saattaa olla ongelmallista. Valitettavasti tässä kirjassa se ei ihan toiminut.
PoistaTämä herätti kiinnostukseni jo nimensä vuoksi, ja Pariisi miljöönä kiehtoo sekin. Pitänee kokeilla jossain vaiheessa.
VastaaPoistaKiva kun kiinnostuit.
Poista