Anneli Kanto: Haihtuneet

 

Anneli Kanto: Haihtuneet. Näkijä 1. Crime Time. 2023. 254 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Anneli Kanto kuuluu minun ja monen muun suomalaisen suosikkikirjailijoiden joukkoon. Hänen tuotantonsa, johon kuuluu historiallisten romaanien ohella lastenkirjoja, näytelmiä ja tv-sarjoja, on monipuolista ja kiinnostavaa. Hän on osannut tarttua aiheisiin, jotka kiinnostavat lukijoita. Historiallisiin romaaneihin lukeutuvat mm. sisällissotaa käsittelevät Veriruusut ja Lahtarit. Suurimman suosion on saanut Rottien pyhimys (Gummerus 2021), joka kertoo Hattulan Pyhän Ristin kirkon seinämaalausten synnystä. Nyt Kanto on tehnyt uuden aluevaltauksen. Haihtuneet, Näkijä-trilogian ensimmäinen osa, edustaa dekkarigenreä.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen Kirkkojärven kirkonkylään. Kirja alkaa kiinnostavasti. Onnibussilla Kirkkojärvelle saapuu "punatukkainen nainen. Hän laskeutui bussin portaita hitaasti kuin elokuvatähti punaisella matolla, katsahti vasempaan ja oikeaan ja otti tilanteen haltuunsa, sikäli kuin kirkonkylän marketin edessä kuulumisia vaihtavien rollaattorimummojen ja parin paikallisen juopon muodostamassa yleisössä jotain haltuunottamisen arvoista oli". Lukija kiinnostuu ja tulee uteliaaksi. Kuka tämä salaperäinen nainen on? 

"Punatukkaiset eivät pääse taivaaseen, niin oli kakarana rallatettu."

Punatukkainen nainen on Noora, näkijä ja meedio. Noora laittaa ilmoituksen palveluistaan kaupan asiakastaululle, mutta on selvää, että Nooraan suhtaudutaan uteliaan varovasti. Toki muutama asiakas uskaltautuu kuulemaan Nooran ennustuksia. Toisaalta Nooralla on nyt aikaa ottaa selvää kylän asukkaista ja tapahtumista. Käy ilmi, että ei Kirkkojärvi mikään tapahtumaköyhä paikkakunta ole. 

"Se oli kunnan ainoa menestystarina."

Kirkkojärvellä vaikuttaa omalaatuinen uskonlahko. Puhutaan veripuhtaista. Uskonlahkon on perustanut ja sitä johtaa Luukas Markusson. Lahko on kasvanut kasvamistaan, ollen nyt jopa suurempi kuin virallinen luterilainen seurakunta. Veripuhtaiden perusperiaatteena on, että ruumiiseen ei saa päästä myrkyllisiä, keinotekoisia aineita, ei alkoholia, ei tupakkaa, ei teollisesti valmistettua ruokaa, ei rokotteita. Lahkon ylistyskokouksissa iso rooli on kielilläpuhumisilla, tajunnanmenetyksillä ja ihmeparantumisilla. Saarnaaja Luukakselle tärkeintä on kolehdin keruu. Hän valvoo tarkkaan, kuinka paljon rahaa itse kukin kirstuun kilauttaa. Kiinnostuneena Noorakin menee veripuhtaiden ylistystilaisuuteen, mutta Markusson ajaa hänet pois huutaen: "Noitanaisen älä anna elää!" 

Pian Nooralle selviää, että paikkakuntalaisia puhututtaa yhä kuusi vuotta sitten tapahtuneet katoamiset. Ja mystisiä ne todellakin ovat. Yksi kadonneista on entisen maalitehtaan toimitusjohtaja Jouni Silvennoinen. Kaksi muuta kadonnutta ovat nuoria tyttöjä, molemmat veripuhtaiden lahkoon kuuluneita. Toinen oli 20-vuotias Silja ja toinen Luukas Markussonin 18-vuotias tytär Rebekka. Kadonneiden kohtalo mietityttää Nooraa. Hän on varma, että ratkaisu on jossakin lähellä, kunhan hän pystyisi sen näkemään. 

Paikkakuntalaisia puhututtaa myös jännitteitä nostattava Pyhälammen ruoppausprojekti, jota vastustetaan monella taholla. Kunnallispolitiikan kiemuroita joudutaan setvimään, jotta tiedetään, mennäänkö projektissa eteen- vai taaksepäin.

Kirja on mukavaa kevyttä cozy crime -tyyliä. Ruumiita ei tule eikä verta roisku. Sen verran leppoisaa lukemista tämä oli, että en olisi osannut luokitella kirjaa dekkariksi. Mutta olipa genre mikä tahansa, Kannon napakkaa ja nokkelaa tekstiä on aina mukava lukea. Kirjassa on paljon tapahtumia, jotka suorastaan vyöryvät päälle. Tulee vaikutelma, että kirja toimii henkilöiden ja paikkakunnan esittelyosana seuraaville osille. Odotankin mielenkiinnolla jatkoa Haihtuneille. Erityisen mielenkiinnon kohteena on Noora ja hänen näkijän lahjansa.