Jeanine Cummins: Amerikan maa

Jeanine Cummins: Amerikan maa. Sitruuna. 2022. Englanninkielinen alkuteos American Dirt. Suomentanut Elina Salonen. 444 sivua.

Ennakkokappale kustantajalta

"Silloin Luca ymmärtää, mikä on kaikille siirtolaisille yhteistä ja mikä saa heidät tuntemaan toisiaan kohtaan solidaarisuutta, vaikka he ovat kaupunkilaisia, maalaisia, keskiluokkaisia, köyhiä, koulutettuja, lukutaidottomia, salvadorilaisia, hondurasilaisia, guatemalalaisia, meksikolaisia tai intiaaneja: jokaisella junassa matkaavalla siirtolaisella on taustallaan kärsimysten täyttämä tarina." (s. 201)

Lydia Quixano Perez asuu perheineen Meksikon Acapulcossa. Acapulco on ollut suosittu turistikohde, mutta nyt kaupungista on tullut äärimmäisen väkivaltainen huumekartellien otettua vallan kaupungissa. Lydian aviomies Sebastian on toimittaja, joka on ottanut tehtäväkseen raportoida huumekartelleista, vaikkakin tietää, että se on hyvin riskialtista. Avioparilla on yksi lapsi, kahdeksanvuotias Luca.

"La reina de mi alma. Sieluni kuningatar." (s. 47)

Lydia pitää kirjakauppaa. Eräs asiakkaista on Javier Crespo Fuentes, jonka kanssa Lydia löytää paljon yhteistä ja syvällistä keskusteltavaa, kirjoista ja kaikesta muustakin. Heistä tulee läheiset ystävät. Tässä vaiheessa Lydia ei vielä tiedä, että Javier on maan vaarallisimman huumekartellin johtaja. Kun totuus Javierin henkilöllisyydestä selviää, Lydia ei halua katkaista tätä ystävyys- tai peräti rakkaussuhdetta.

Sebastian jatkaa huumekarteilleista kirjoittamista ja kirjoittaa artikkelin nimenomaisesti Javierista, kartellin johtajasta. Artikkeli ei ole Javierin mieleen. Javier raivostuu ja kostaa raa'alla tavalla. Kostotoimien seurauksena Lydia ja pieni Luca joutuvat lähtemään pakoon Javieria. Lydia tietää, että hän itse on seuraavana Javierin koston kohteena. Lydia näkee, että hänellä ja Lucalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin lähteä USA:han, jos hän haluaa rakentaa uutta tulevaisuutta itselleen ja pojalleen. Mistä tahansa Meksikosta Javier varmasti löytäisi hänet, koska kartellin lonkerot yltävät kaikkialle Meksikoon.

"Kulje pohjoiseen. Hakeudu rajalle. Etsi kojootti. Ylitä raja. Matkusta bussilla Denveriin." (s. 162)

Lukija viedään pakomatkalle yhdessä Lydian, Lucan ja muiden siirtolaisten kanssa kohti Pohjois-Amerikkaa. Lydia päättää jo matkalle lähtiessä, että heidän määränpäänsä on Denver, jossa hänen enonsa asuu tai on ainakin joskus asunut. Matka on pitkä ja uuvuttava, ja se taittuu milloin kävellen, milloin junalla. Lydia ja Luca oppivat muilta siirtolaisilta vaarallisen tavan hypätä vauhdissa olevan junan katolle ja hypätä myös sieltä pois. Matkaaminen on hidasta, tuskallista ja vaarallista. Junissakin vaanivat huumekartellit, joita eivät lait rajoita ja joiden uhriksi monet siirtolaiset joutuvat. Kaiken tämän keskellä Lydia ja Luca surevat omia menetettyjä sukulaisiaan. Mutta eteenpäin on mentävä, päättää Lydia. Äiti ja poika ystävystyvät muutamien siirtolaisten kanssa. Jokaisella siirtolaisella on oma kamppailunsa ja oma surullinen taustatarinansa. Pakomatkalle ei ole lähdetty huvin vuoksi. 

Rajan läheisyyttä hallitsevat valtavia rahasummia rahastavat kojootit, jotka johdattavat siirtolaiset autiomaiden halki kohti uutta maata. 

Lydia on voimakas tahtonainen, jolle oma poika Luca on tällä hetkellä tärkeintä maailmassa. Lydialla on halu auttaa kanssapakolaisia, mutta hän on äärimmäisen varovainen, koska Javierin palkkaamat vakoojat saattavat varjostaa häntä. Lucasta ei kukaan voi olla pitämättä. Luca on kypsä ikäisekseen. Hänellä on ilmiömainen karttamuisti, hän muistaa kaupunkien nimet, nähtävyydet ja etäisyydet. Pakomatkan edetessä nämä tiedot ovat monesti tärkeitä, jotta osataan matkata oikeaan suuntaan ja hypätä oikean junan kyytiin. Luca kuuntelee, kun jotkut siirtolaisista kertovat omista synkistä taustoistaan ja syistä, mitkä ovat ajaneet heidät pakomatkalle. Luca ei pysty avautumaan. "Tuska pysyy kuitenkin toistaiseksi piilossa hänen sisimmässään, sokka tiukasti kiinni." (s. 201)

Amerikan maan aloitusluku on varmaankin voimakkain ja dramaattisin, jonka olen koskaan lukenut. Se vie lukijan heti Meksikon vaaralliseen todellisuuteen, jossa valtaa käyttää huumemaailma ja jossa väkivaltaisuudet ja joukkomurhat ovat arkipäivää. Lydian ja Lucan tarina pitää otteessaan läpi kirjan, aivan viimeisille sivuille saakka. Lydian elämää avataan pala palalta ja ei voi muuta kuin ihailla, kuinka saumattomasti nykyisyys ja menneisyys sulautuvat yhteen. Pakomatkan edetessä lukija tuntee jännitystä, huolestumista, järkytystä ja myös nöyryytystä. Mukaan mahtuu tapahtumia, joiden ei soisi oikeasti tapahtuvan. Mutta lukija tietää, että tapahtumat ovat tämän päivän todellisuutta. Vaikka pakomatka, joka on pituudeltaan tuhat kuusisataa mailia ja kestää kahdeksantoista päivää, on vaarallinen ja täynnä epävarmuutta, kirjailija on taitavasti tasapainottanut pahuutta ja hyvyyttä. Vastapainon pahuudelle muodostavat ystävälliset kanssasiirtolaiset ja myös mahtavat maisemat, joiden läpi pakomatka etenee.

Amerikan maa on varmuudella yksi syksyn luetuimmista kirjoista Suomessakin. Se on suuri romaani maahanmuutosta, väkivallasta ja menetyksistä, mutta myös rakkaudesta ja empatiasta.

Kirjailija Jeanine Cummins on puertoricolaista syntyperää oleva valkoinen amerikkalainen. Kirja on herättänyt keskustelua USA:ssa erityisesti sen jälkeen, kun Oprah valitsi Amerikan maan kirjakerhonsa kirjaksi. Twitter kuohui ja Oprahille raivottiin, koska hän oli valinnut kirjakerhonsa kirjaksi kirjan, joka edustaa "kulttuurista omimista". Miten valkoinen nainen kehtaa kertoa ruskeiden siirtolaisten tarinan, raivottiin Twitterissä. Oprah ei antanut periksi, hänestä kirja oli hieno lukukokemus riippumatta siitä, minkä värinen kirjoittaja on. "Amerikan maa meni suoraan luihin ja ytimiin", totesi Oprah. Minä olen Oprahin kanssa täysin samaa mieltä.

Kartta olisi ollut kiva lisä. Olisi ollut kiinnostavaa seurata pakomatkan kulkua.