Marie Benedict: Lady Churchill. Sitruuna. 2022. Englanninkielinen alkuteos Lady Clementine. Suomentanut Hanni Salovaara. 416 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
"Istun Winstonin viereen konferenssipöydän ääreen. Useat miehistä eivät vaivaudu peittämään ärtymystään minun läsnäolostani. Melkein kuulen heidän ajattelevan: Miksi ihmeessä tuo hemmetin Churchill on ottanut vaimonsa mukaan? Ikään kuin meillä ei olisi jo tarpeeksi esteitä rauhalle. Kukaan muu maailman johtajista ei takuulla ole tuonut vaimoaan mukanaan, mutta toisaalta olen tottunut olemaan ainoa nainen tärkeissä poliittisissa kokouksissa ja tilaisuuksissa." (s. 377)
Bestseller-kirjailija Marie Benedictin kirjojen aiheina ovat naiset, usein historian kirjoituksessa aviomiestensä varjoon jääneet naiset. Tällä kertaa Benedictin mielenkiinto on suuntautunut kiehtovaan Clementine Churchilliin (1885-1977), Winston Churchillin vaimoon.
Britannian 1900-luvun suurin valtiomies
Winston Churchill (1874-1965) on mies, joka ei juuri tarvinne esittelyjä, niin maineikas hänen poliittinen uransa on. Britannian pääministeri muistetaan yhä paksusta sikarista, Homburg-hatusta kuin myös hänen lanseeraamastaan voitonmerkistä. Churchillin poliittinen ura oli varsin tapahtumarikas. Oli maineikkaita vuosia, jolloin hän oli koko Britannian suosikki, mutta mukaan mahtui myös alamäkiä. Yksi rankimmista koettelemuksista oli ensimmäisen maailmansodan aikakausi, jolloin Churchill joutui eroamaan laivastoministerin tehtävästä Gallipolin maihinnousun epäonnistumisen seurauksena. Mutta vielä hän nousi ja korkealle nousikin. Tällaisen johtajan Yhdistynyt kuningaskunta tarvitsi toisen maailmansodan aikana.
Valmiita ottamaan vastaan elämän haasteet
Lady Churchill -kirjassa Mirrin ja Mopsin, kuten aviopari toisiaan hellästi kutsui, tarina alkaa 12. syyskuuta 1908, Clementine Hozierin ja Winston Churchillin hääpäivänä. Tuolloin Winston oli 34-vuotias ja Clementine 23-vuotias. Kirjan tapahtumat päättyvät toisen maailmansodan loppumiseen 12.5.1945. Päiväkirjaksi muotoiltu romaani kertoo Winstonin ja Clementinen tarinan pelkästään Clementinen näkökulmasta. Samalla kun Benedict herättää Clementinen äänen eloon ja tekee hänestä lukijalle läheisen, lukija pääsee mukaan kiinnostavalle historian oppitunnille, josta varmasti paljastuu paljon sellaista, mistä ei koulun historiankirjoissa ole mainintaa.
"Sinusta Mirri on paljon apua äänten turvaamisessa." (s. 61)
Jo avioliiton alkuajoista asti käy ilmi, että Clementine oli mennyt naimisiin kunnianhimoisen miehen kanssa. Tai oikeastaan hän ymmärsi tämän jo Winstonin kosiessa häntä. "Suostuessani Winstonin kosintaan tiesin lupautuvani kunnianhimoiselle miehelle, jonka ura oli nousussa, mutta en tajunnut, kuinka korkealle hän pyrkisi - ja pääsisi." (s. 66) Clementine oli valmis ottamaan paikkansa määrätietoisen aviomiehensä tukena ja turvana sekä työskentelemään tärkeänä taustahenkilönä. Lukija ei voi muuta kuin ihmetellä, miten vaivattomasti Clementine sujahti mukaan Winstonin poliittiseen elämään. Winston arvosti vaimonsa osallistumista ja antoi arvoa hänen mielipiteilleen. Erityisen tärkeiksi kysymyksiksi Clementine koki naisten äänioikeuden sekä monet sosiaaliset ja humanitaariset kysymykset. Kun toinen maailmansota alkoi, Clementine näki, kuinka Winstonin silmiin syttyi kauan kadoksissa ollut kipinä. "Tämä ei ole pelkästään uuden sodan vaan myös Winstonin uuden nousun alku, ajattelen, juuri kun hän oli alkanut uskoa, että hänen päivänsä johtajana olivat ohi. En voi myöskään olla pohtimatta, millainen tehtävä minua odottaa." (s. 255)
"Mopsisi tarvitsee sinua. Ja niin tarvitsee maasikin." (s. 270)
Viisaana naisena Clementine ei suostunut työskentelemään vain näkymättömänä taustahenkilönä. Hän meni mukaan päivällisille, vierailuille, illalliskutsuille esittämään omia mielipiteitään, jotka luonnollisesti tukivat aviomiehen näkökulmia. Poliitikkojen katseista Clementine kyllä huomasi, että heidän mielestään naisen paikka ei ollut neuvottelupöydässä. Clementine oli taitava ja suosittu juhlatilaisuuksien järjestäjä. Hyvän intuition ja ihmistuntemuksensa ansiosta Clementine ikäänkuin salaa pystyi muodostamaan ystävyys- ja parisuhteita ja sai näin monet asiat rullaamaan sujuvasti. Mutta oli kuitenkin poliittisia kysymyksiä, joista Clementinella ja Winstonilla oli erilaiset näkemykset. Yksi niistä oli Intia. Clementine ei yhtynyt miehensä näkemykseen siitä, että Intian tulisi pysyä Brittiläisen imperiumin osana. Edelleen Clementine ei ollut Winstonin kanssa samaa mieltä siitä, että kuningas Edward VIII:lla piti olla oikeus säilyttää kruununsa.
Lady Churchill ei ole tietokirja, vaan se on tosiasioihin nojaavaa fiktiota. On helppo huomata, että Benedict on tutustunut tarkkaan taustatietoihin. Benedict kuvaa kunnioittavasti Clementinea sekä vaimona, äitinä että taattuna poliittisena tukihenkilönä. Benedict nostaa esiin älykkään, rohkean ja tarvittaessa myös ovelan Clementinen. Benedictin sujuva kieli kantaa, ja kirjasta muodostuu eheä kokonaisuus. Tarina etenee selkeän kronologisesti, ja lukemista helpottavat päivämäärät lukujen alussa. Ison plussan annan kirjan selkeälle, paljon puhuvalle kansikuvalle. Valokuvaliite olisi ollut kiva lisä.
Joe Wrightin ohjaama elokuva Darkest Hour (v. 2017) kuvaa kiinnostavalla tavalla Winston Churchillin pääministerikauden alkuvaiheita toisen maailmansodan aikana. Pidin paljon tästä elokuvasta. Ja kyllä elokuvassa on mukana myös Clementine.
Marie Benedictiltä on aiemmin ilmestynyt suomeksi Rouva Einstein (Sitruuna 2020). Rouva Einstein oli meillä Naisten Pankin lukupiirikirjana, ja se oli meille kaikille mieluista luettavaa. (linkki) Siksi olikin itsestään selvää, että valitsimme Lady Churchillin yhdeksi ensi syksyn lukupiirikirjoista.
Bestseller-kirjailija Marie Benedictin kirjojen aiheina ovat naiset, usein historian kirjoituksessa aviomiestensä varjoon jääneet naiset. Tällä kertaa Benedictin mielenkiinto on suuntautunut kiehtovaan Clementine Churchilliin (1885-1977), Winston Churchillin vaimoon.
Britannian 1900-luvun suurin valtiomies
Winston Churchill (1874-1965) on mies, joka ei juuri tarvinne esittelyjä, niin maineikas hänen poliittinen uransa on. Britannian pääministeri muistetaan yhä paksusta sikarista, Homburg-hatusta kuin myös hänen lanseeraamastaan voitonmerkistä. Churchillin poliittinen ura oli varsin tapahtumarikas. Oli maineikkaita vuosia, jolloin hän oli koko Britannian suosikki, mutta mukaan mahtui myös alamäkiä. Yksi rankimmista koettelemuksista oli ensimmäisen maailmansodan aikakausi, jolloin Churchill joutui eroamaan laivastoministerin tehtävästä Gallipolin maihinnousun epäonnistumisen seurauksena. Mutta vielä hän nousi ja korkealle nousikin. Tällaisen johtajan Yhdistynyt kuningaskunta tarvitsi toisen maailmansodan aikana.
Valmiita ottamaan vastaan elämän haasteet
Lady Churchill -kirjassa Mirrin ja Mopsin, kuten aviopari toisiaan hellästi kutsui, tarina alkaa 12. syyskuuta 1908, Clementine Hozierin ja Winston Churchillin hääpäivänä. Tuolloin Winston oli 34-vuotias ja Clementine 23-vuotias. Kirjan tapahtumat päättyvät toisen maailmansodan loppumiseen 12.5.1945. Päiväkirjaksi muotoiltu romaani kertoo Winstonin ja Clementinen tarinan pelkästään Clementinen näkökulmasta. Samalla kun Benedict herättää Clementinen äänen eloon ja tekee hänestä lukijalle läheisen, lukija pääsee mukaan kiinnostavalle historian oppitunnille, josta varmasti paljastuu paljon sellaista, mistä ei koulun historiankirjoissa ole mainintaa.
"Sinusta Mirri on paljon apua äänten turvaamisessa." (s. 61)
Jo avioliiton alkuajoista asti käy ilmi, että Clementine oli mennyt naimisiin kunnianhimoisen miehen kanssa. Tai oikeastaan hän ymmärsi tämän jo Winstonin kosiessa häntä. "Suostuessani Winstonin kosintaan tiesin lupautuvani kunnianhimoiselle miehelle, jonka ura oli nousussa, mutta en tajunnut, kuinka korkealle hän pyrkisi - ja pääsisi." (s. 66) Clementine oli valmis ottamaan paikkansa määrätietoisen aviomiehensä tukena ja turvana sekä työskentelemään tärkeänä taustahenkilönä. Lukija ei voi muuta kuin ihmetellä, miten vaivattomasti Clementine sujahti mukaan Winstonin poliittiseen elämään. Winston arvosti vaimonsa osallistumista ja antoi arvoa hänen mielipiteilleen. Erityisen tärkeiksi kysymyksiksi Clementine koki naisten äänioikeuden sekä monet sosiaaliset ja humanitaariset kysymykset. Kun toinen maailmansota alkoi, Clementine näki, kuinka Winstonin silmiin syttyi kauan kadoksissa ollut kipinä. "Tämä ei ole pelkästään uuden sodan vaan myös Winstonin uuden nousun alku, ajattelen, juuri kun hän oli alkanut uskoa, että hänen päivänsä johtajana olivat ohi. En voi myöskään olla pohtimatta, millainen tehtävä minua odottaa." (s. 255)
"Mopsisi tarvitsee sinua. Ja niin tarvitsee maasikin." (s. 270)
Viisaana naisena Clementine ei suostunut työskentelemään vain näkymättömänä taustahenkilönä. Hän meni mukaan päivällisille, vierailuille, illalliskutsuille esittämään omia mielipiteitään, jotka luonnollisesti tukivat aviomiehen näkökulmia. Poliitikkojen katseista Clementine kyllä huomasi, että heidän mielestään naisen paikka ei ollut neuvottelupöydässä. Clementine oli taitava ja suosittu juhlatilaisuuksien järjestäjä. Hyvän intuition ja ihmistuntemuksensa ansiosta Clementine ikäänkuin salaa pystyi muodostamaan ystävyys- ja parisuhteita ja sai näin monet asiat rullaamaan sujuvasti. Mutta oli kuitenkin poliittisia kysymyksiä, joista Clementinella ja Winstonilla oli erilaiset näkemykset. Yksi niistä oli Intia. Clementine ei yhtynyt miehensä näkemykseen siitä, että Intian tulisi pysyä Brittiläisen imperiumin osana. Edelleen Clementine ei ollut Winstonin kanssa samaa mieltä siitä, että kuningas Edward VIII:lla piti olla oikeus säilyttää kruununsa.
Lady Churchill kuvaa kiinnostavalla tavalla Clementinen elämää, ei pelkästään Winstonin neuvonantajana, vaan myös aviovaimona, ihmisenä, äitinä sekä ystävänä. Clementine ei ole vain poliittinen voimatekijä, hän on myös äiti, joka on jatkuvasti huolissaan siitä, ettei hänellä ole riittävästi aikaa lapsilleen. Kompromissejä on tehtävä. Aivan kuten meillä kaikilla, Clementinilläkin on omat epävarmuuden, surun ja toivottomuuden hetkensä. Clementinen ja Winstonin elämän myötä avautuu lukijan eteen tärkeä pala maailman historiaa.
Lady Churchill ei ole tietokirja, vaan se on tosiasioihin nojaavaa fiktiota. On helppo huomata, että Benedict on tutustunut tarkkaan taustatietoihin. Benedict kuvaa kunnioittavasti Clementinea sekä vaimona, äitinä että taattuna poliittisena tukihenkilönä. Benedict nostaa esiin älykkään, rohkean ja tarvittaessa myös ovelan Clementinen. Benedictin sujuva kieli kantaa, ja kirjasta muodostuu eheä kokonaisuus. Tarina etenee selkeän kronologisesti, ja lukemista helpottavat päivämäärät lukujen alussa. Ison plussan annan kirjan selkeälle, paljon puhuvalle kansikuvalle. Valokuvaliite olisi ollut kiva lisä.
Joe Wrightin ohjaama elokuva Darkest Hour (v. 2017) kuvaa kiinnostavalla tavalla Winston Churchillin pääministerikauden alkuvaiheita toisen maailmansodan aikana. Pidin paljon tästä elokuvasta. Ja kyllä elokuvassa on mukana myös Clementine.
Marie Benedictiltä on aiemmin ilmestynyt suomeksi Rouva Einstein (Sitruuna 2020). Rouva Einstein oli meillä Naisten Pankin lukupiirikirjana, ja se oli meille kaikille mieluista luettavaa. (linkki) Siksi olikin itsestään selvää, että valitsimme Lady Churchillin yhdeksi ensi syksyn lukupiirikirjoista.
Kiitos esittelystä, tuo kirja kiinnostaa historian takia valtavasti.
VastaaPoistaKiva Saila, kun kiinnostuit. Minä pidin tästä todella paljon.
PoistaHyvin mielenkiintoista historiaa! Mukavaa, että nykyään useampikin kirjailija kirjoittaa historian naisista. :)
VastaaPoistaKyllä, todella kiinnostava kirja. Clementine Churchill oli varsin merkittävä nainen.
PoistaKiinnostava historiallinen teos. Pidin kovasti kirjailijan teoksesta nimeltään Rouva Einstein.
VastaaPoistaMinäkin pidin rouva Einsteinista ja siksi tartuin tähänkin.
Poista