Lukupiirikirjana Kristiina Vuoren Samettiin kätketty

                                                 

Kristiina Vuori: Samettiin kätketty. Tammi. 2021. Päällyksen suunnittelu: Eevaliina Rusanen. 394 sivua. 

Rauman Naisten Pankin Päi avara mailma -lukupiirimme kokoontui kuuden naisen voimin vaihtamaan ajatuksia Vuoren Samettiin kätketty -kirjasta. Totesimme, että tämä kirja, jossa naisen asema on keskiössä, sopi mainiosti naistenpäivän teemaan.

Kirja on Kristiina Vuoren kymmenes historiallinen romaani. Muutamat meistä olivat lukeneet aiemminkin Vuoren teoksia. Vuoren tuotanto mielestäni paranee kirja kirjalta, ote syvenee ja kiinnostavuus lisääntyy. Vuoren fiktiivisillä kirjoilla on historiallinen todellisuuspohjansa. Niin tässäkin kirjassa. Kätilöteema oli pitkään ollut Vuoren kiinnostuksen kohde ja Veli-Pekka Toropaisen kirjasta löytyi idea tähän kirjaan. Kätilöteeman hän yhdisti Turun  oikeuspöytäkirjoissa esille tulleeseen kuolleeseen vauvaan. 

Rikoksen tutkinta alkaa rintoja lypsämällä

Eletään 1640-luvun Turussa. Aura-joesta löytyy purppuranväriseen samettiin kiedottu vastasyntynyt vauva. Synti on suuri. "Murhata nyt vastasyntynyt ja ryöstää omalta lapselta kasteen sakramentti, portti ikuiseen elämään. Se on hirmuinen teko, rikos lapsen sielua kohtaan." Tapauksen tutkinta alkaa ja mukaan joutuu myös ammattinsa vuoksi Margareta Perintytär. Margareta on kätilö. Kätilöiden tehtäväksi annetaan piikojen, naimattomien äitien ja huonomaineisten leskinaisten rintojen lypsäminen. Kaikki ne, joiden rinnoissa on maitoa, on ilmoitettava pormestarille, ja he joutuvat oikeuskollegion eteen. Jäljitystoimenpide on epämiellyttävä sekä kätilöille että lypsettäville naisille. Mutta ei auta, se on viranomaisten käsky.

Alexander Gerrin punaiset korot ja klavikordi

Vaimo Margareta on kiinnostava nainen. Aikamoinen tarina hänen elämänsä on. Ikää hänellä on vasta "tuskin kolmeakymmentä ajastaikaa". Hän on leskinainen, joka on kokenut ankaran avioliiton Staffan Simoninpojan kanssa. Viisitoistavuotiaana Margareta ei voinut muuta kuin suostua väkivaltaisen isänsä pakottamana avioliittoon kaikin puolin epämiellyttävän Staffanin kanssa. Kun Staffan kuoli horkkatautiin, Margareta muutti Turkuun. Margareta viihtyy hyvin Turussa samoin kuin kätilön työssään, mutta hän kantaa mukanaan menneisyyteensä liittyvää salaisuutta. Sitten Margareta tapaa kauniin miehen, skotlantilaisen Alexander Gerrin. He rakastuvat tai ainakin Margareta rakastuu.

Pidimme kirjasta. Kirja oli viihdyttävä, jännittäväkin ja sitä oli kiva lukea. Varsinkin kun maailmantilanne on nyt niin ikävä, tuntui hyvältä uppoutua 1600-luvun arkipäivään ja Margaretan salaisuuksiin. Kirjan ehdottomia vahvuuksia mielestämme olivat vahva ajankuva ja naisen aseman kuvaaminen. Kristiina Vuori tunnetaan kirjailijana, joka tekee perusteellista taustatyötä kirjojaan varten. Sen huomaa tästäkin kirjasta. 1640-luvun Turku heräsi eloon. Rankkaa luettavaa oli vaikkapa kuvaukset vaikeista synnytyksistä ja hammashoidoista iilimatoineen. Hymy nousi huulille, kun annettiin neuvoja miehen hedelmällisyyden arvioimiseksi. "Jahka ukon huttu jää veden pinnalle kellumaan, on vaimolla edessä ankarat ajat, sillä silloin hänen siippansa onki on ottamaton." (s. 202-203)

Kirjan naishahmot olivat kiinnostavia ja hyvin rakennettuja. Heidän kauttaan välittyi kuva tuon aikakauden naisen asemasta. Olipa sitten kyse rahvaasta tai porvaristosta, naisen oikeudet omaan elämään ja omaan kehoon olivat 1640-luvulla vähäiset. Kaikkein heikoimmassa asemassa olivat piikatyttöset. Miehet - ensin isät ja sitten aviomiehet - ikäänkuin omistivat naisensa. Kun nainen rikkoi miesten luomia käyttäytymissääntöjä, tuomion antoivat sekä maalliset että kirkolliset tuomioistuimet.

Kirjan kielestä puhuttiin pitkään. Osa meistä oli sitä mieltä, että Vuoren kieli sopi hyvin kirjan ajankuvaan, kun taas useammankin mielestä kirjassa oli liiankin paljon vanhaa kieltä, ennen kaikkea vanhoja sanoja, joiden merkitys jäi epäselväksi. Samoin synonyymien runsas käyttö tuntui häiritsevältä.

Kaiken kaikkiaan olimme viihtyneet Margaretan seurassa. Tosin eräs lukijoistamme totesi, että kirjassa oli "liikaa hyvää", mm. kirjan loppu oli hieman yltiöromanttinen. Kirjan myötä pala historiaa oli tullut tutuksi, ja saimme nähdä, miten epätasa-arvoinen naisen asema oli tuolloin. Raumalaiset lukupiiriläiset tuntevat Turun hyvin ja heille kirjan tapahtumaympäristö oli tuttu. Minä, joka en tunne Turkua lainkaan, olisin kaivannut karttaa lukukokemuksen tueksi.

Annoimme kirjalle arvion 3,9 (asteikko 1-5).

Wivi Lönnin 150-juhlavuosi

Saamme Pirkko Soinisen kirjailijavieraaksi Raumalle toukokuussa. Tilaisuuden aiheena on Wivi Lönn. Siksi valitsimme Soinisen kirjan Valosta rakentuvat huoneet huhtikuun lukupiirikirjaksi.