Stefania Aucin Sisilian leijonat aloittaa sisilialaisen sukusaagan

 

Stefania Auci: Sisilian leijonat. Tarina Florion perheen vaiheista - I. Sitruuna. 2021. Italiankielinen alkuteos I leoni di Sicilia. Suomentanut Taru Nyström. 496 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"He pitivät meitä onnekkaina, he eivät ymmärtäneet, että raadoimme otsa hiessä. Luuletko sinä, etten minä tiedä, ettemme ole heidän silmissään juuri mutaa arvokkaampia? Mutta minä en ole samanlainen kuin he, etkä sinäkään ole. He ovat alkaneet panetella meitä selkämme takana, koska... kuuntele tarkasti, Vincenzo, koska he ovat meille kateellisia. He vihaavat ja pelkäävät meitä, ja viha kirveltää." (s. 208)

Sisilian leijonat aloittaa historiallisen sukusaagan mahtavasta sisilialaisesta Florion suvusta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat vajaalle sadalle vuodelle (v. 1799 - 1869), ajalle jolloin Florion suku rakensi imperiuminsa, jonka vaikutukset näkyvät osittain vielä tänäkin päivänä. Florion suku on lähtöisin Bagnara Calabrasta Etelä-Italiasta, mutta syksyn 1799 maanjäristys on niin tuhoisa, että perhe päättää muuttaa Palermoon Sisiliaan. Florion veljekset Paolo ja Ignazio käyvät kauppaa vaatimattomassa maustekaupassaan. Unelmat ovat suuret, mutta hyvin pian he huomaavat, että sisilialaisten naapureiden hyväksymistä on vaikea saavuttaa.

"Minulle Palermo on rangaistus." (s. 174)

Paolon avioliitossa on vaikeuksia. Vaikeudet tuntuvat vain kasvavan Palermoon muuton jälkeen. Ajan tavan mukaan Paolo ja Giuseppina oli naitettu heidän mielipiteitään kysymättä. Giuseppina on onneton, hän ei ole sopeutunut avioliittoon ja kaipaa takaisin entiselle kotiseudulleen Italiaan. Paololla ja Giuseppinalla on yksi lapsi, Vincenzo-poika. Paolon veli Ignazio työskentelee mukana yrityksessä ja asuu samassa taloudessa veljensä perheen kanssa. Hän on rakastunut veljensä vaimoon, mutta ei luonnollisesti voi sitä näyttää. Hän kokee, että sekä Giuseppina että hän "tuntevat sisällään samaa yksinäisyyttä". (s. 17)

Vuodet kuluvat ja Paolo kuolee. Ignazio jatkaa maustekaupan pyörittämistä ja ottaa Paolon Vincenzo-pojan oppiin yritykseen. Kuinka ylpeäksi Ingazio tunteekaan itsensä, kun hän katselee liikkeensä uutta nimikilpeä. IGNAZIO JA VINCENZO FLORION APTEEKKILIIKE. Vajaa parikymppinen Vincenzo laitetaan oppiin Englantiin ja sieltä palatessaan hän on täynnä uusia kauppaideoita. Ensin tulee silkki, sitten kaarna ja pitsi. Tonnikalaan Vincenzo todella panostaa ja kehittää uuden tonnikalan säilöntätavan. Siihen asti tonnikala oli säilötty suolaan, mutta uuden tuotantomenetelmän mukaan tonnikala ensin perataan ja keitetään ja sen jälkeen se säilötään oliiviöljyyn ja purkitetaan. Sitten tulee vielä maineikas Marsala-viini. Kaiken ohella tehdään vakuutus- ja pankkibisnestä.

Vincenzon naiskuviot ovat vaikeita. Varakkaana miehenä hän haluaisi itselleen arvoisensa naisen. Sellaista hän ei löydä, mutta löytää ihastuttavan Giulia Portalupin, mutta naimisiin he eivät voi mennä, koska Vincenzon äiti ei hyväksy Giuliaa. Vincenzo pitää Giulian omanaan ja menee hänen kanssaan naimisiin neljän vuoden jälkeen eli vasta sitten, kun Giulia on synnyttänyt hänelle pojan. Entuudestaan heillä on kaksi tyttöä.

Vincenzo Florio (1799-1868)

"Anna aikaa, sanoi hiiri pähkinälle, niin minä sinut aukaisen." (s. 356)

Sisilialaisten sananparsien kera kirjailija avaa sukusaagaa sekä Sisilian historiaa. Lukujen välilehdillä kuvatut historiaosuudet sijoittavat tapahtumat oikeaan ajalliseen kontekstiin. Historiakuvaukset olivat kiinnostavaa luettavaa, koska ainakin minulle selvisi monta uutta asiaa Sisilian historiasta. Kirjan luettavuutta lisäsi tapahtumien kronologinen eteneminen. Jo heti sisällysluettelosta on helppo nähdä, mistä vuosista ja mistä elinkeinosta on kyse kussakin luvussa. Harmikseni kirjan kielessä oli jotakin, mikä häiritsi muuten hyvää lukukokemustani. Kieli on paikoin töksähtelevää ja kirjailija kirjoittaa erikoisia yhden sanan lauseita, vaikkapa näin: "Ne eivät riitä ilman titteliä. Palatsia. Verta." (s. 348) tai "Viereisessä huoneessa oveksi ripustetun verhon toisella puolella Ignazio on herännyt kylmään. Hän tuijottaa pimeyteen. Kuulee." (s. 64)

"Ceyloninkanelia, pippuria, roomankuminaa, anista, korianteria, maustesahramia. sumakkia, kassiakanelia..." (s. 33)

Oli mielenkiintoista lukea kaikista niistä kaupan aloista, joissa Florion perhe oli mukana. Florion suvun vaurastuminen ja yrityksen laajentuminen ei aina sujunut niin kuin suku halusi, mutta Vincenzo oli peräänantamaton, lujatahtoinen ja karskikin. Suvun kaupankäynti alkoi maustekaupasta. Mausteita ei tarvittu pelkästään ruoanlaittoon, vaan ne olivat myös lääkkeitä ja kauneudenhoitoaineita. Jos oli riittävän rikas, pystyi ostamaan mausteita. Mutta maailma muuttui, mausteiden hinnat laskivat roimasti, kun englantilaiset ja ranskalaiset toivat mausteita merentakaisista siirtomaistaan. Pitsikauden koin erityisen kiinnostavana, koska täällä Raumalla olen kuullut paljon pitsien historiasta ja siitä, miten pitsimallit rantautuivat Raumalle merimiesten matkassa. Pitsinnypläys oli todellakin taidetta 1800-luvun puolivälissä, kunnes Englannin teollisen vallankumouksen myötä pitsiä alettiin valmistaa koneellisesti.

Kaikesta näkyy, että kirjailija on tehnyt hyvää taustatyötä. Sukutapahtumien myötä kirjassa välittyy vahva ajankuva. Kiitososiossa kirjailija toteaa: "Florion perheen vaiheita koskevat historialliset seikat on helposti tunnistettavissa, niitä on käsitelty kymmenissä kirjoissa, ja niiden varaan olen rakentanut juoneni. Sinne, minne tieto ei yllä, yltää mielikuvitus ja käytännön luovuus, sanalla sanoen sinne yltää romaani." (s. 496) Mielenkiinnolla odotan jatko-osaa Leijonien talvi, joka ilmestyy syksyllä 2023.

Sisilian leijonat on ollut kansainvälinen menestys. Se on käännetty lähes 40 kielelle ja siitä ollaan tekemässä kansainvälistä TV-sarjaa. Stefania Auci kuuluukin Elena Ferranten ohella Italian tämän päivän suosituimpiin kirjailijoihin.