Lue Naiselle Ammatti -tilaisuus Porissa 10.11.2021

 

Minna Lindgren ja haastattelija Taru Saine

Naisten Pankin viime vuoden lokakuussa alkanut kirjallisuuskiertue Lue Naiselle Ammatti -kampanja jatkuu vielä marraskuun loppuun asti. Mukana varainhankintakampanjassa ovat kirjailija-toimittaja Minna Lindgren kirjallaan Aina on Toivoa (Teos 2020) sekä kustannusosakeyhtiö Teos. Kampanja kiertää kaikkiaan 18 paikkakunnalla, joista yksi oli Dubrovnik Kroatiassa. Minna Lindgrenin kera toteutettu Lue Naiselle Ammatti -kiertue on järjestyksessä neljäs. Aiemmat mukana olleet kirjailijat ovat Sofi Oksanen, Sirpa Kähkönen ja Rosa Liksom. Tällä kertaa kampanjan avustuskohde on Keski-Afrikan tasavalta, jossa vain neljännes naisista osaa lukea.  

Porin Lue Naiselle Ammatti -tapahtuma pidettiin Porin pääkirjastossa. Tilaisuuden avasi Miia Virtanen. Minna Lindgreniä haastatteli Taru Saine Porin radiosta. Minna Lindgren on kirjoittanut seitsemän romaania ja on tullut tunnetuksi erityisesti Ehtoolehto-trilogiasta, jota on käännetty jo viidelletoista kielelle. Kirjailija totesikin, että häntä pidetään "vanhuuskirjallisuuden" asiantuntijana. Lue Naiselle Ammatti -kiertuekirja Aina on Toivoa sijoittuu tulevaisuuden koulumaailmaan. Silloin peruskoulu on yksityistetty ja opiskelu tapahtuu asiakkaiden (=oppilaiden) ehdoilla. Opettajat kokevat koulumaailman kuluttavana ja  hermoja raastavana työympäristönä. Ennen sentään oli opetussuunnitelmat, joista sai jotakin vinkkiä, mitä tulisi opettaa. Nykyisessä opsissa painotetaan vain talk-menetelmien yhdistämistä digitaalisuuteen ja luovuuteen. 

Lindgren kertoi valinneensa koulumaailman kirjan aiheeksi siksi, että koulu kiinnostaa kaikkia niin hyvässä kuin pahassakin. Kirjassa valottuu koulumaailman historia. Koulu ei ole irrallinen saarekkeensa, vaan se heijastaa aina ympäröivää yhteiskuntaa - sekin niin hyvässä kuin pahassa. Kirjailija toi esille muutamia kouluun liittyviä seikkoja, joitten soisi saavan enemmän huomiota, mm.  luokattoman lukion mukanaan tuoma turvattomuus, taideaineiden jatkuva vähentäminen sekä liian varhainen vastuu valita "oikeita" kursseja, koska harva oppilas vielä kouluvaiheessa tietää, miksikä hän haluaa isona. Toisaalta Suomen koululaitos on ulkomailla hyvin tunnettu ja arvostettu. Sen Lindgren on saanut kokea matkustaessaan kirjojensa markkinointimatkoilla Euroopassa jaAasiassa.

Lämmin huumori, kepeys ja hauskuus ovat vahvoina mukana kaikissa Lindgrenin kirjoissa. Lukija viihtyy kirjojen värikkäiden henkilöhahmojen seurassa. Kirjailija totesi, että jos kirjoittaa kepeästi, pitää kirjassa olla jokin vakavampi viesti, jolla herätellä keskustelua. Esimerkiksi Armon Annelissa otetaan kantaa moneen ajankohtaiseen asiaan. Kirjan ydin on eutanasia, ja sen lisäksi esille nousevat maaseudun autioituminen ja palvelujen loppuminen syrjäkyliltä. 

Kysymykseen, millaista luettavaa kirjailijalta on tulossa suraavaksi, Lindgren vastasi, että romaani on kyllä tulossa, mutta sitä ennen ilmestyy oopperaa käsittelevä tietokirja. 

Minna Lindgrenin tuotantoa

Haastattelun jälkeen oli yleisön vuoro kysyä. Kävi ilmi, että Lindgren lukee paljon sekä kaunokirjallisuutta että tietokirjallisuutta, mutta hänellä ei ole yhtä kirjailijaa yli kaiken. Muutaman arvostamansa kirjan ja kirjailijan hän mainitsee: Günter Grassin Peltirummun, pakinoitsija Ollin teokset sekä Elizabeth Stroutin teokset. Lindgren on jo pienestä pitäen tykännyt kirjoittamisesta. Isä osti hänelle kirjoituskoneen, kun hän oli vasta 10-vuotias.  

Kahvittelin ennen tilaisuutta Minnan kanssa. Juttelimme mm. huomisesta (11.11.2021) kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaiden julkistamisesta. Minnan toiveena on, että ehdokkaissa ei olisi aiemmin Finlandia-palkinnon saaneita, vaan että raadilla olisi riittävästi rohkeutta tehdä tuoreita valintoja, jolloin uudet ja taitavat kirjailijat saisivat julkisuutta. - Nyt kun ehdokkuudet on julkistettu, huomaan, että Minnan toive ei toteutunut. Kuudesta ehdokkaasta peräti kolme on jo aiemmin palkittu Finlandialla. 

Puhuimme myös kustantamotoiminnasta, siitä miten paljon se on muuttunut 80-luvulta. Muistimme molemmat tuon ajan kirjakerhot, joihin oli suorastaan velvollisuus kuulua. Kirjakerhojen puitteissa kustantamot tekivät yhteistyötä, mm. Suuren Suomalaisen Kirjakerhon olivat perustaneet Otava, Tammi ja WSOY. Tänä päivänä kustantamotoiminnassa on tapahtunut suurta keskittymistä. Toisaalta kuitenkin viime vuosina syntyneet pienet kustantamot ovat positiivinen ilmiö. Pienkustantamot ovat monelle kirjailijalle ja runoilijalle ainoa vaihtoehto saada kirjansa julkaistuksi. 

Kirjabloggarina halusin kuulla Minnan mielipiteen kirjablogeista. Oli kiva kuulla, että Minna kertoi arvostavansa kirjabloggareiden työtä. Valtamedian kirja-arvosteluilla on hyvin suuri merkitys kirjojen myynnissä, ja monesti bloggarit ovat hyvä vastavoima valtamedian arvosteluille.

Suuri kiitos Minna Lindgrenille sekä Porin Naisten Pankille tämän mukavan ja lämminhenkisen tilaisuuden järjestämisestä. 

Villasukkien myyntiä