Hanna-Riikka Kuisma: #Syyllinen

Hanna-Riikka Kuisma: #Syyllinen. Like. 2021. Kansi: Tommi Tukiainen. 288 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Sitä paitsi en minä tätä ensisijaisesti itseni vuoksi tee. Haluan meidän saavan kaiken sen, mistä maidon- ja vaipantuoksuiset äitibloggarit vain unelmoivat. Lisää sponsorireissuja, hotelliviikonloppuja, viininmaistajaisia, kylpylälomia, kaukomatkoja, usean ruokalajin ravintolaillallisia ja biletystä aamuun asti jossakin eurooppalaisessa suurkaupungissa ex tempore, jos siltä tuntuu. Tahdon elämäni näyttävän siltä, mitä kaikki vapaaehtoisesti lapsettomat ihannoivat. Sillä sitähän minäkin somessa olen. #vela #spontaanielämä #vapaus " (s. 27) 

#Syyllinen on Hanna-Riikka Kuisman kuudes kirja. Pidin paljon Kuisman edellisestä teoksesta Kerrostalo (Like 2019), joka oli myös Finlandia-ehdokkaana. (linkki) Kerrostalo on vahva kantaaottava yhteiskunnallinen romaani. Molempien teosten - sekä Kerrostalon että #Syyllisen - aihepiiri on monella tapaa kiinni ajassa. #Syyllisen kehyksenä on sosiaalinen media, sen kiihkeä tempo ja somevaikuttajien tarve olla jatkuvasti esillä. Vaikka kuinka panostaa esilläoloon, se ei kuitenkaan takaa kaikille aktiivisimmillekään somevaikuttajille lehtijutuissa kuvattuja mojovia kuukausituloja. Päinvastoin, lopputuloksena monen kohdalla saattaa olla vaikeakin ahdistus, masennus tai loppuunpalaminen. Sitä ahdistusta kuvaa #Syyllinen.

Kirja alkaa pidätyssellikuvauksella. Sellissä istuu nelikymppinen nainen, jota epäillään henkirikoksesta. Henkirikoksen tekijä siis tiedetään, mutta mitä on tapahtunut? Kuka on uhri? Mikä on motiivi? Eletään syksyä 2020. Vielä vuotta aiemmin sellissä istuvan naisen elämä oli kunnossa, eikä pelkästään kunnossa vaan pikemminkin täydellistä. Oli ihana mies ja oli ihana työ. Työ sosiaalisessa mediassa oli kiehtovaa ja monipuolista. Luovuutta toivottiin ja sitä naisella totisesti oli. Naisen työ somevaikuttajana oli Felodese-ravintolisien kauppaaminen. 

#täydellinenaamu #kahviasänkyyn #lakatutvarpaankynnet (s. 165)

Nyt aviopari on muuttanut pienemmälle paikkakunnalle. "On ollut haastavaa aloittaa alusta toisella paikkakunnalla, kun kontaktit muihin jälleenmyyjiin ja livetapaamiset asiakkaisiin puuttuvat." (s. 18) Mutta eihän tällaista voi sanoa ääneen. Nainen lähettää whatsapp-viestin tiimilleen: "Tää hyppy tuntemattomaan todella kannatti! Pikkukaupungeissa on oma suloinen puolensa, oli päässyt jo unohtumaan! (sydänemoji, aurinkoemoji)." (s. 19)

#olenkuollutsisältä (s. 165)

Mutta niin vaan käy, että seuraajamäärät pienenevät, vaikka kuinka yrittää. Yritystä naisella todellakin on. Kuitenkaan mikään ei tunnu auttavan, eivät säännölliset osallistumiset elämäntaito-ohjelman tehokkaisiin koulutuksiin eikä virkistävien power nappien ottaminen keskellä päivää eikä myöskään onnistuneen My day -videon toteuttaminen. Mutta pois negatiiviset ajatukset. "Pitää muistaa, että vaikeudet on tehty voitettaviksi ja timantit hioutuvat kovimmassa paineessa." (s. 18) 

"Jokaisella meillä taitaa olla omat salaisuutemme." (s. 51)

Salaisuudet kasautuvat, purkkien määrä komerossa kasvaa, kukaan ei auta, miehelle ei voi kertoa. Äiti asuu lähellä, ei hänellekään voi kertoa. Kaikilla on omat salaisuutensa, mies varmasti tupakoi salaa, liekö hänellä jokin toinen suhdekin. Ja äiti, ihana äiti joka haluaa vain auttaa. Äidin auttamisen kohteena ovat vankilassa olevat miehet. 

"He's so dreamy, because he's just a dream." (s. 130)

Sivu sivulta, lause lauseelta salaisuudet avautuvat. Teinivuodet olivat rankkoja. "En pelkästään harrastanut itsetuhoisia hätähuutoja, vaan olin pitkään viiltoineni ja syömishäiriöineni kävelevä hätähuuto." (s. 101) Nuoruusvuodet eivät olleet helppoja nekään. Luku luvulta lukija ymmärtää naista ja naisen valintoja yhä paremmin.

Valitettavan monen somevaikuttajan kulissit murtuvat. Niin kävi myös tämän kirjan somevaikuttajan kanssa. Tulee esille rankan luokan manipulointia ja jopa pyramidihuijausta. Kuisma on mestarillinen kirjoittaja. Taitavasti hän kuvaa someyhteisön armottomuutta ja sen varjopuolia, säälimätöntä kilpailua ja jopa kiusaamista. Kiusaajat nostavat esiin eri alustoilta naisen vanhoja postauksia, jotka eivät missään tapauksessa ole enää soveliaita. Huumoria kirjassa ei juuri ole. Nainen tulee eläväksi, myös minulle, vaikka en olekaan riittävän selvillä näistä somemaailman väännöistä ja säännöistä, ja en edes tiedä, olenko niistä edes kovin kiinnostunutkaan. Mutta minunkin on helppo kuvitella, että tällaista sitoutuneen somevaikuttajan elämä saattaa pahimmillaan olla.

Kirjassa pääroolin saa somevaikuttajanainen. Muita rooleja on vain muutama, mies ja lähellä asuva naisen äiti. Äiti on kiinnostava, joskin hieman erikoinen hahmo, entinen psykologi, joka aikoinaan oli auttanut erästä vankia pakenemaan ja joka nyt tarjoaa vapautuville vangeille asuntoaan väliaikaiseksi turvaksi. "Minähän nyt vain olen tällainen yhden naisen avustusjärjestö, hän naurahtaa." (s. 100) Sen sijaan naisen mies jää tapahtumien kulussa enemmän taustahenkilöksi.

#Syyllinen on ajankohtainen kannanotto sosiaalisen median mukanaan tuomista eettisistä kysymyksistä.