Katja Kallion Tämä läpinäkyvä sydän äänikirjana

 

Katja Kallio: Tämä läpinäkyvä sydän. Otava. 2021. Lukija Alina Tomnikov. 7 h 21 min. Nextory.

Vuonna 1940 Hanko luovutettiin Neuvostoliitolle Moskovan rauhansopimuksen mukaisesti. Hankolaisten piti poistua kaupungista kymmenen päivän kuluessa. Evakkoon joutui muiden hankolaisten lailla Beatan perhe, johon kuuluivat tytär Agnes, siskot Sylva ja Harriet sekä äiti ja isä. Veli Cyrus sekä Harrietin mies Johan olivat täyttämässä velvollisuuttaan eli he olivat rintamalla. Joulukuussa 1941 Neuvostoliitto vei joukkonsa pois Hangosta, ja niin pääsivät evakot palaamaan takaisin koteihinsa. Myös Beatan perhe palasi vanhaan kotiin. Vaikka kotona oltiin, kaikki ei ollut kuten ennen. Koti tuntui vieraalta, ja varovainen piti olla. Ulkona liikkuessa varovaisuutta tarvittiin piikkilankojen ja miinojen varalta. Puhuessa piti varoa sanojaan jopa omassa perheessä. 

Sota ei kirjassa näyttäydy taisteluina eikä rintamalinjoina, mutta sota on kuitenkin läsnä. Kaupungin leirit - venäläisten vankileiri ja saksalaisten Lager - muistuttavat jatkuvasti sodan läsnäolosta. Monet hankolaisista olivat tavalla tai toisella tekemisissä leiriläisten kanssa. Venäläisten vankien työpanoksesta hyötyivät monet. Heitä käytettiin monenlaisiin raskaisiin töihin, koska omat miehet olivat sotimassa. Tulliniemessä sijaitsi myös saksalaisten suuri kauttakulkuleiri Lager. Saksalaiset olivat yhteistyökumppaneita, ja heidän kanssaan oli helppo tehdä kauppaa. Heiltä ostettiin kahvia ja tupakkaa. Samoja tarvikkeita lisättynä silkkisukilla ja hajuvesillä saivat paikalliset naiset, jotka hyvin helpostikin lankesivat komeiden ja hyvin käyttäytyvien saksalaisten seuralaisiksi. 

Beata tuntee itsensä yksinäiseksi ja katkeraksikin. Hän kokee, että häntä syrjitään ja karsastetaan aviottoman lapsen, 5-vuotiaan Agnesin, vuoksi. Suuressa ihmisen ja rakkauden kaipuussaan Beata ihastuu ja rakastuu. Ihastumisen kohde on komea tummasilmäinen neuvostovanki Ivan Ivanovits Grinin, ehkä venäläinen tai ehkä ukrainalainen. Nälkäinen Ivan tulee pyytämään Beatalta leipää, Ljebää. Jotakin niin kohtalokasta miehen kauniissa silmissä on, että Beata ihastuu mieheen välittömästi. Beatalla ja Ivanilla ei ole mahdollisuutta jatkuviin tapaamisiin, koska leiristä ei niin vaan pysty poistumaan. Kyllä Beata tietää, että suhde on luvaton, jopa maanpetokseksi luokiteltava. Heillä ei ole yhteistä kieltä, mutta rakkauden nälkä on riittävä. Beatan hitaissa päivissä ei juuri ole tapahtumia. Päivät täyttyvät Ivanin kaipuusta. Beata käy ilta illan jälkeen kurkistelemassa leirin ulkopuolella, näkyykö Ivania. Joskus onnistaa, ja silloin tapaamisen muisto säilyy kirkkaana ja säihkyvänä viikkoja Beatan mielessä. Niiden muistojen avulla hän jaksaa elää jälleen seuraavaan päivään. Lukija tietää alusta pitäen, että suhteella ei voi olla onnellista loppua.

Sisarukset Beata, Sylva ja Harriet ovat varovaisia sanoissaan jopa kotona, mutta sodan edetessä sisarukset pystyvät avautumaan toisilleen ja paljastamaan vaikeitakin asioita. Rakkaus elää myös keskellä sotaa. Poikkeuksellisissa oloissa halutaan takertua elämään, etsitään läheisyyttä ja toista ihmistä. Kaikki kolme sisarusta kohtaavat rakkauden. Sisarusten ihastumisen kohteet ovat varsin erilaisia. Beata rakastuu venäläiseen sotavankiin, Sylva saksalaiseen sotilaaseen ja Harriet toiseen naiseen. 

Taitavasti Kallio kutoo rakkauden teeman mukaan tapahtumien kulkuun. Yhdessä nämä kaksi teemaa - sota ja rakkaus - muodostavat romaanin juonen. Kuvaukset sisarusten välisistä suhteista sekä Beatan ja Agnes-tyttären suhteesta kytkeytyvät luontevasti kirjan pääjuoneen. Kirjailijan herkkä, runollinen ja rikas kieli on omiaan kuvaamaan Beatan ja Ivanin intiimiä suhdetta. Henkilöt ovat fiktiivisiä, mutta kirjan loputtua lukija voi vain todeta, että tällaista olisi todella saattanut tapahtua. Ja ehkä on tapahtunutkin. Jos ei Hangossa, niin jollakin toisella paikkakunnalla. Historialliset kirjat edellyttävät tarkkaa taustatyötä, jotta kirjan tapahtumat saadaan eläviksi. Arvostan Kallion perusteellista taustatyötä, jota hän on tehnyt selvittäessään Hangon alueen sodanaikaisia tapahtumia. 

Olen lukenut aiemmin Kallion Yön kantajan (Otava 2017) (linkki), josta pidin todella paljon. Sen sijaan Säkenöivät hetket -kirjaa (Otava 2013) en ole lukenut. Kirja edeltää Tämä läpinäkyvä sydän -kirjan tapahtumia ja siinä kerrotaan sisarusten äidin tarina.

Upealla kirjalla on upea lukija. Kiitos Alina Tomnikov. 

Kirja on luettu mm. seuraavissa blogeissa:

Kirjaluotsi, Kulttuuri kukoistaa ja Kirjasähkökäyrä.