Kale Puonti: Saarni

 

Kale Puonti: Saarni. Bazar. 2021. 286 s.

Arvostelukappale kustantajalta

"Saarni valitsi armeijan jälkeen poliisikoulun, eikä hän kuullut Virkistä vuosiin. Päästyään rikospoliisiin Saarni seurasi aika ajoin tutkintapöytäkirjoista Virkin ja muiden maunulalaispoikien rikollista polkua, mutta muuten miehet eivät pitäneet toisiinsa mitään yhteyttä. Moni Maunulan pihan kavereista kuoli ennenaikaisesti joko huumeidenkäytön tai väkivallan seurauksena. Saarni luki surullisena monen tutun kuolinilmoituksen ja mietti, että isä, joka kuljetti häntä harrastuksiin, oli todennäköisesti pelastanut hänet samalta kohtalolta." (s. 38)

Kale Puonnin Pasilan Myrkky -sarjan kolmas teos Saarni sijoittuu edeltäjiensä lailla Helsingin huumemaailmaan. Tällä kertaa rikosylikonstaapeli Kaartamon ryhmän tarkkailussa on autokauppaa Tattarisuolla harjoittava Veijo Virkki, jolle autokauppa tarjoaa kulissin hämäräbisneksille, lähinnä huumekaupalle. Huumebisnekseen on lähtenyt myös Veijon poika, joka käy huumekauppaa tämän päivän keinoin eli bitcoineilla ja Tor-verkkoa hyödyntäen, kun taas isä-Virkki vanhan kansan rosvona uskoo seteleiden voimaan. "Pitäisi varmaan opetella noi bitcoinit ja muut härpäkkeet, mutta ainakin vielä toimitaan perinteisellä tyylillä. Setelit ne on oikeaa rahaa." (s. 23) 

Ylitarkastajana poliisihallituksessa toimiva Paavo Saarni on edennyt hyvin urallaan. Hän teki rikostutkijan töitä varkauspuolella ja siirtyi sitten huumepuolelle, koska "huume- ja järjestäytyneen rikollisuuden kuviot kiinnostavat minua ammatillisesti enemmän." (s. 27-28) Saarni onkin onnistunut hankkimaan kollegoilleen hyviä tietolähteitä, joiden avulla on saatu tehdyksi useampikin iso takavarikko. Ansiokkaasta työstään huumepuolella Saarni on palkittu poliisin ansioristillä. 

"Saarnin korttia kelpasi kyllä vinguttaa." (s. 28)

Työrintamalla Saarnia arvostetaan, mutta toisin on kotona. Vaimon kanssa yhteisymmärrystä ei tunnu löytyvän mistään asiasta ja  keskustelut käydään lähinnä huutaen. Kotiin pitäisi vaan kantaa säkkikaupalla rahaa, jotta välttyisi ainaiselta vaimon nalkutukselta. Viimeinen villitys on hevonen, koska tytär tarvitsee hienon harrastuksen. Hevonen tuo mukanaan kaikkia mahdollisia kuluja, kuten eläinlääkärin ja kengittäjän maksuja sekä vaatelaskuja. "Perkele, hevosen takkilaskuja, saatana." (s. 28) Mutta on Saarnilla jotakin, on kunnollinen auto, Lexus IS, josta hän on hyvin ylpeä, vaikka se vaimon mielestä olikin ollut liian kallis.

"Jäin palveluksen velkaa." (s. 39) 

Nuorena poikana Maunulassa Saarni oli pelannut pallopelejä naapurin poikien kanssa. Yksi naapurin pojista oli Veijo Virkki. Yllättäen vuosien jälkeen Virkki otti Saarniin yhteyttä ja kertoi olevansa vaikeassa tilanteessa. Hän oli saanut vankeustuomion Riihimäen vankilaan, mutta perhesyistä hän halusi paikkaan, jossa voisi hoitaa helpommin siviiliasioita. Saarni auttoi vanhaa ystäväänsä ja niin Virkki suoritti tuomionsa Suomenlinnassa. Sen jälkeen miehet tapailivat satunnaisesti, ja Saarni huomasi viihtyvänsä Virkin seurassa. Silloin tällöin Saarni sai Virkiltä arvokkaita vinkkejä, jotka usein johtivat onnistuneisiin kiinniottoihin.

"Minä. Tänään kello 19, sama paikka." (s. 98)

Mutta eihän se niin voi mennä, että Virkki antaa Saarnille vinkkejä, joihin perustuen takavarikkoja tehdään ja Saarnin ammatillinen arvostus nousee entisestään. Kyllä Virkkikin vaatii vastapalveluja.  Palkkioksi Virkki antaa Saarnille suuria rahasummia, jotka kyllä kelpaavat vaimolle ja tyttären hevosharrastukseen. Mutta pian Saarni huomaa, että tilanteista tulee liian vaarallisia ja hän haluaisi lopettaa yhteistyön. Mutta lopettaminen ei olekaan niin yksinkertaista. Niinpä saatuaan Virkiltä viestin puhelimeen Saarnin iltalenkki Kossu-koiran kanssa käy kohti Keskuspuistoa.   

Kaartamon tiimin tehtäväksi tulee Virkin kiinniottaminen. Toimeksianto ei olekaan aivan yksinkertainen. Seuraa monia tapahtumarikkaita ja jännittäviä vaiheita, jotka koukuttavat minut niin, että kirja on siltä istuimelta luettava loppuun asti. Sen jälkeen voin vain todeta, että Puonnin kirjat paranevat kirja kirjalta. Pidin paljon Mannista (Bazar 2020) (linkki), vielä enemmän Milosta (Bazar 2021) (linkki) ja nyt vielä enemmän Saarnista. 

Pidän Puonnin kirjoitustyylistä. Kieli on vähäeleistä ja kaikki turha on riisuttu pois. Lisäksi Puonnin kehittämä hyvä ja koukuttava juoni sekä todentuntuiset ja uskottavat huumemaailmaan sijoittuvat tapahtumat takaavat taatusti hyvän lukukokemuksen. Virkin ja Saarnin ohella tapahtumien kulussa tilaa saavat Kaartamon tiimin poliisit. Erityisen mieluinen tuttavuus on Pesonen, joka on uuden naisystävänsä Irma Roivaksen myötävaikutuksella aloittanut tanssiharrastuksen. Rikospuolen henkilöistä  Jean "Näätä" Martinson on kiinnostava tuttavuus. Martinsonin myötä päästään tutustumaan Riihimäen vankilan armottomiin käytänteihin. 

Kale Puonti on työskennellyt Helsingin huumepoliisissa yli 30 vuotta. Paavo Saarniin Puonti lienee saanut vaikutteita entisestä esimiehestään Jari Aarniosta, Helsingin huumepoliisin entisestä päälliköstä. 

Kirja on mitä ajankohtaisin tämän päivän huumekeskusteluun.