Kaarina Griffiths: Trennan sokkelo. Murhamysteeri

Kaarina Griffiths: Trennan sokkelo. Murhamysteeri. Taika Tales - Taika Tarinat. 2020. Kansi: Vassil Lakov. 280 sivua. 

Arvostelukappale kirjailijalta

"Englantilaiset maakartanot on rakennettu tekemään vaikutus tulijaan. Minä käyttäydyin varmasti juuri Trenna Manorin rakennuttajan toivomalla tavalla saapuessani kartanoon johtavalle tielle: pysäytin auton, tuijotin ja huokasin syvään "Vautsi!" Edessäni, häikäisevän vihreän nurmikentän takana, kohosi keskiaikainen graniittikartano. Sen joka nurkassa seisoi pieni, pykäläreunainen torni, muratti kipusi pitkin seiniä tuuheana mattona ja korkeat, moniruutuiset ikkunat peilailivat iltaruskoa ja korkeana kaartuvaa taivasta." (s. 9)

Antti Honkanen haluaa pitää välivuoden psykoterapian opinnoistaan ja matkustaa Skotlantiin. Työpaikka puhelinmyyjänä ei miellytä Anttia ja niinpä hän etsii uuden työpaikan Cornwallista. Trennan bed and breakfast -maalaiskartanossa tarvitaan hotellityöntekijää, eli siinäpä on oiva työpaikka Antille. Antti ihastuu heti kauniiseen, vanhaan maalaiskartanoon. Hyvin hoidettu puutarha viimeistelee näkymän. Antti on valmis työhön kuin työhön, mutta pian hän joutuu ihmettelemään hotellin toimintatapoja. Talon emäntä lady Elisabeth on kova ja säälimätön johtaja, jonka käskyjä on paras totella. Eräs sukulaisista kuvaa Elisabethia näin: "Hän ei ole kovin helppo ihminen ja luulee ihan liikoja itsestään. On niin ollakseen että. Muka aatelinen, kissan viikset! Avioliiton kautta saatu arvonimi ei tee kenestäkään todellista aatelista." (s. 52) Elisabethin lapset kaksoissisarukset Helen ja Henry työskentelevät hotellissa ja tottelevat sokeasti äitiään. He eivät ole kovinkaan sosiaalisia, Henry ei juuri puhu mitään ja raskaana oleva, hieman epäsiisti Helen on myös hyvin arka. Antin tehtävänä on valmistaa Helenin kanssa aamiaista hotellivieraille ja siinä työn ohella Antti ennättää kertoa Helenelle kaikenlaista omasta elämästään.  

Antti ei ole vielä tavannut Sir Anthonya, lady Elisabethin miestä. Eikä Antti tule koskaan häntä tapaamaankaan, koska sir Anthony löytyy työmatkalta palattuaan murhattuna kirjaston lattialta. Kartanon kummitustarinat heräävät eloon. Kuten brittiläiseen kartanoperinteeseen kuuluu, kartanoiden historiasta löytyy salattua tietoa. Tarina kertoo, että Trennan kartanon ullakolla on pidetty muinoin koirapäistä lasta, joka näyttäytyy aina ennen kuin joku suvun jäsenistä kuolee. Antti pohtii tilannetta, tekee suunnitelman, jonka hän esittelee Helenille ja Henrylle. "Kuunnelkaa tarkkaan. Meidän pitää nyt puhaltaa yhteen hiileen, niin että tämä päättyy onnellisesti. Teidän täytyy tehdä täsmälleen, niin kuin minä sanon, ja kaikki menee hyvin." (s. 77)

Sitten hypätään ajassa pari vuotta eteenpäin. Antti ja Helen ovat nyt naimisissa, Helenin synnyttämä Simo on parivuotias, hotelli kukoistaa ja turisteja olisi tulossa enemmän kuin hotelli pystyy ottamaan vastaan. Helen on kokenut täydellisen muodonmuutoksen. Nyt hän on ihana, kaunis, viehättävä ja himoittava nainen, jota Antti rakastaa joka solullaan. Kaikki on paremmin kuin hyvin, miettii Antti. Työtä tehdään paljon, vain perjantai-iltaisin on lupa rentoutua vaikkapa paikallisessa pubissa.

"Miksi en lähde?" (s. 233)

Mutta pala palalta Antin ja Helenen avio-onni alkaa rakoilla ja sitä myötä kartanon salattu historia alkaa avautua. Tilanne vaikuttaa Antin mielestä epätoivoiselta. "Trenna oli ennen mulle tärkein paikka maailmassa, ja nyt täällä on kolkkoa ja pahaenteistä. Mietin vain, mitä seuraavaksi tapahtuu." (s. 216) Mutta monen monta kuviota ennättää tapahtua ennen loppuratkaisua. 

Olen lukenut Kaarina Griffiths esikoisdekkarin Punainen piru ja musta enkeli (Taika Tales 2018) (linkki). Kirjan tapahtumat sijoittuvat vanhusten hoitokotiin. Kirja oli mielestäni lupaava esikoisdekkari, siinä oli hyvää huumoria jännityksen ohella. Myös Trennan sokkelossa on kiinnostavalla tavalla kehitelty juoni, joka pitää otteessaan ihan loppumetreille saakka. Monessa vaiheessa omasta mielestäni tiesin, mitä oli tapahtunut ja kuka oli syyllinen. Mutta eihän se niin mennytkään. Kirjan päähenkilö ja minä-kertoja Antti tulee lukijalle tutuksi; mukava, komea ja sosiaalinen suomalaismies on mieluinen tuttava kyläläisille. Muitakin henkilöitä Heleniä, Henryä, Elisabethia ja Peteriä kirjailija kuvaa niin, että heistä tulee eläviä ja kiinnostavia henkilöhahmoja, joskin Helenen henkilöhahmo kaikkine ihmeellisine käänteineen on hieman yliampuva. 

Ihastuin heti tapahtumaympäristöön. Mikä sen viehättävämpää kuin vanha kartano Cornwallin komeissa maisemissa. Cornwallin maisemat ovat tulleet monille tutuiksi Poldark-sarjoista. Iso plussa kirjalle on se, että kirjailija on tuttu kirjan maisemien sekä englantilaisen elämäntavan kanssa. Kirjassa tulee esille pieniä, viehättäviä Cornwallille ominaisia tapoja. "Miten olet sopeutunut sinne Trennan kartanoon, handsome?" hän kysyi. Cornwallissa kaikki kutsuivat kaikkia sukupuoleen ja ikään katsomatta sanoilla darling, handsome ja dear." (s. 34) Kaiken kaikkiaan Trennan sokkelo on otteessaan pitävä tarina, jota voin suositella erityisesti englantilaisesta elämäntavasta kiinnostuneille. Huumoria, jota oli runsaasti Punainen piru ja musta enkeli -kirjassa, olisin kaivannut enemmänkin tähän kirjaan.  

Kirja on luettu myös Kirjan jos toisenkin -blogissa.