Pascal Engman: Patriootit

Pascal Engman: Patriootit. WSOY. 2019. Ruotsinkielinen alkuteos Patrioterna. Suomentanut Pekka Marjamäki. 494 sivua.

Omasta hyllystä

"Haluan, että rupeamme laajentamaan toimintaamme. Minä näen joka päivä sellaisia ruotsalaisia, jotka yrittävät vakuuttaa maanmiehilleen, että muslimit ovat herttaisia ja rauhanomaisia ihmisiä. He eivät ole yhtään parempia kuin ne norjalaiset ja tanskalaiset, jotka auttoivat natseja toisen maailmansodan aikana. Kuten tiedämme, nämä mielisairaat ihmiset haluavat ottaa käyttöön sarilain ja kieltää meiltä kaikki vapaudet, joiden puolesta isi-isämme ovat kamppailleet." (s. 342) 

Patriootit on Pascal Engmanin esikoisteos, joka sai erittäin hyvän vastaanoton sekä Ruotsissa että ulkomailla. En aloittanut Engmaniin tutustumista tästä esikoisesta, vaan luin ensin Polttavan maan (linkki), joka aloitti Vanessa Frank -jännityssarjan. Koska kirja oli niin kiinnostava ja hyvällä tavalla jännittävä, halusin lukea myös Engmanin esikoisteoksen. Tarkoituksena oli, että saisin tämän kirjan dekkariviikon luettuihin. Tai siis luinkin kirjan kyllä dekkariviikolla, mutta tämä postaus tulee nyt sitten jälkikäteen.

Kirjassa on useita juonilinjoja. Osa tapahtumista sijoittuu Tukholmaan. Lehtitaloissa eletään karmaisevia aikoja, merkittävimpien lehtitalojen vaikutusvaltaisimpia toimittajia murhataan. Murha ei jää yhteen eikä kahteenkaan. Käy ilmi, että vaarassa ovat erityisesti ne toimittajat, jotka puolustavat ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa sekä suhtautuvat myönteisesti maahanmuuttajiin.  Kuka on seuraava, joutuvat kaikki toimittajat miettimään. Lehtitalojen toiminnan pitäisi kuitenkin jatkua tavanomaisesti, jotta pelkoa ei päästettäisi valloilleen, mutta vaikeaa ja peräti mahdotontakin se on. Toimittajan työtä kuvataan iltapäivälehden kunnianhimoisen Madeleine Wintherin kautta. Madeleine on vielä nuori, mutta hyvin nälkäinen ja valmis ottamaan suuriakin riskejä menestyäkseen kokeneempien toimittajien kilpakentillä. 

"Historiankirjoissa meidän tekomme tullaan vielä tunnustamaan." (s. 403) 

Lukija tietää kaiken aikaa, mistä on kysymys ja ketkä ovat murhaajia. Ja lukija tietää myös syyt, miksi toimittajia - noita maanpettureita - surmataan. Äärioikeistolainen terroristikolmikko Carl, Lars ja Fredrik on omien näkemystensä mukaan suuria isänmaan ystäviä. Joukon johtaja Carl on "sotilas, joka taisteli isänmaansa puolesta." (s. 431) Ruotsi kuuluu ruotsalaisille ja sen vuoksi heidän vihansa kohteena ovat maahanmuuttajat sekä heihin myönteisesti suhtautuvat toimittajat. "Toimittajien aika on ohi", hän (Carl) sanoi. "Ihmisten katseet ovat kohdistuneet heihin, ja he ovat suunniltaan pelosta. Heidän tätä maata vastaan  tekemiään rikoksia ei ole jätetty rankaisematta." (s. 342) Kolmikon vihan välikappaleeksi joutuu maahanmuuttajataustainen taksinkuljettaja Ibrahim Chamsai. Ibrahim asuu vaimonsa Fatiman kanssa Tenstassa. He ovat hyvin ylpeitä Mitra-tyttärestään, joka opiskelee oikeustiedettä yliopistossa. Ibrahim ei anna uskonnon ohjata täysin elämäänsä, vaan toteaa: "Itse hän ei ollut mikään mallimuslimi, vaan jopa söi silloin tällöin makkaraa, mikäli sattui sille päälle tulemaan." (s. 217) 

Toista juonilinjaa Engman kuljettaa Chilessä. Ruotsalaisella Augustilla on värikäs tausta, hän on ollut mukana mm. muukalaislegioonassa. Chilessä hän toimii rikollisliigan venäläisen johtajan henkivartijana. August rakastuu kauniiseen Valeriaan, mutta hänen tiensä vie takaisin Ruotsiin.   

Kuten Polttava maakin, tämä kirja oli kiinnostavaa ja koukuttavaa luettavaa. Engman kirjoittaa hyvin, ja Pekka Marjamäki on tehnyt hyvää työtä suomennoksen kanssa. Jos dekkarissa käsitellään ajankohtaisia teemoja, se lisää aina kirjan kiinnostavuutta. Patriootit pureutuu luku luvulta yhä tiukemmin tämän päivän ruotsalaisyhteiskunnan kipupisteisiin. Engman kuljettaa sujuvasti eri juoniketjuja läpi kirjan ja sitoo ne taitavasti yhteen. Näyttää siltä, että Engman panostaa kirjoissaan nimenomaisesti juonen rakentamiseen ja sen kuljettamiseen. Henkilöhahmot jäävät valitettavan ohuiksi, jopa mielenkiinnottomiksi ja epäuskottaviksi. 

Muutama juttu jäi mietityttämään. Polttavassa maassa osa tapahtumista sijoittui Ruotsin lisäksi Chileen. Tapahtumilla oli siinä kirjassa syynsä tapahtua nimenomaisesti Chilessä. Tässä kirjassa Chilen osuus jää lähinnä ihmettelyn aiheeksi ja aika merkityksettömäksi. Kirjan juoni ei varmasti olisi kärsinyt, jos vaikka koko Chilen osuus olisi jäänyt pois.

Olen vakuuttunut, että Ruotsista löytyy Carlin, Larsin ja Fredrikin kaltaisia isänmaan puolesta taistelevia äärioikeistolaisia, mutta hieman epäuskottavalta tämän pienen ryhmän toiminta tuntui. Olisin odottanut, että kolmikon ideologista vihaa tai aatteellista toimintapohjaa olisi avattu enemmän. Vai oliko niin, että ettei tällä populistisella terroristikolmikolla sellaista aatepohjaa ollutkaan?

Kirja on luettu mm. seuraavissa blogeissa:
Kirsin book club, Kirsin kirjanurkka ja Mummo matkalla..