Johanna Venhon Ensimmäinen nainen on kaunis kunnianosoitus Sylvi Kekkoselle

 Johanna Venho: Ensimmäinen nainen. WSOY. 2019. Kannen suunnittelu: Satu Kontinen. Sisäkannessa Essi Renvallin piirros Sylvi Kekkosesta. 262 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Johanna Venho kuvaa fiktiivisessä romaanissaan Ensimmäinen nainen (WSOY, 2019) Sylvi Salome Kekkosen o.s. Uino (1900-1974) elämää naisena, puolisona, äitinä, kirjailijana ja tasavallan ensimmäisenä naisena.

Vuosi on 1966. Sylvi on 66-vuotias. Hänen hyvä ystävänsä kirjailija Marja-Liisa Vartio (1924-1966) on kuollut. Hautajaiset pidettiin Savonlinnassa, Sylvi oli siellä mukana. Hautajaisista lähtien Sylvi on kokenut tarvetta lähteä Katermaan. Katerman mökki, Sylvin kalastajamökiksi kutsuma, on hänelle tärkeä lepo- ja latautumispaikka. Nyt ystävän kuoleman jälkeen hän haluaa olla yksin, haluaa summata elettyä elämää. Sylvi ottaa mukaansa päiväkirjat sekä Isa-koiran ja ajaa hurauttaa Tamminiemestä Suomusjärvelle kuningatar Elisabethilta saadulla Morris Minillä. Varmaankaan Elisabeth ei tiennyt lahjaa antaessaan, että ei niin Urholla kuin Sylvilläkään ollut ajokorttia. Mutta Sylvipä ei jäänyt neuvottomaksi, vaan ajoi kortin 61-vuotiaana.

Katermassa Sylvi rauhoittuu. Hän lukee päiväkirjojaan, kulkee luonnossa yhdessä koiransa kanssa, siivoilee mökkiympäristöä ja tapaa kyläläisiäkin. Sylvi purkaa tuntojaan Marja-Liisalle, kuolleelle ystävälleen. Eletty elämä herää eloon, siitä ei pääse eroon. Nyt Sylvi voi puhua Marja-Liisalle vapaasti, tämä ei ole vastaanväittämässä eikä utelemassa lisätietoja. Sylvi tuntee vapautuvansa ja muutaman elokuisen päivän aikana Marja-Liisa saa kuulla Sylvin elämästä paljon, myös paljon sellaista, mistä Sylvi paljolti on vaiennut. Oman ulottuvuutensa kirjalle antavat Essi Renvallin osuudet. Essin, hänkin Sylvin ystävä, tavoitteena on tehdä Sylvistä veistos, veistos, joka olisi juuri Sylvin näköinen.

”Urho oli onneni, ja onnettomuuteni.”

Nuoruudessaan Sylvi toivoi, että löytyisi joku, joka ymmärtäisi häntä. Ja löytyihän se joku. 18-vuotiaana tuo ilosilmäinen nainen matkasi Helsinkiin työnhakuun. Mutkien kautta hän päätyi kortistonhoitajaksi Etsivään Keskuspoliisiin, jossa hänen esimiehenään työskenteli Urho Kekkonen. Urhon käskystä Sylvi Uinon työhuone siirrettiin Urhon työhuoneen viereen. Siitä rakkaus alkoi.

Sylvin onnella ei ollut rajaa, kun hän rakastui Urhoon. Urho oli jo täysiverisesti kiinni politiikassa, hänen piti tavata merkkihenkilöitä, hänen piti seurata uutisia, hänen piti opiskella. Ja sitten oli vielä kaiken päälle Sylvi. Sylvin kanssa vietetty aika oli tarkkaan määritelty: kaksi tuntia päivässä Sylville.

”Kun en rakastaisi, kaikki olisi julman paljon helpompaa.”

Sylvi ja Urho avioituivat vuonna 1926. He saivat kaksi lasta, kaksoset Matin ja Tanelin. Sylvi rakasti ja palvoi lapsiaan. Hän olisi halunnut enemmän lapsia, mutta lapsiunelmista jouduttiin lopullisesti luopumaan vaikean kohdunulkoisen raskauden vuoksi. Lisäksi Sylvi sairastui vaikeaan reumaan. Nämä merkitsivät taitekohtaa avioliitossa. Tehtiin sopimus. Avioliitto muuttui toveruudeksi. Mutta riittikö se Sylville? Ei Sylvi silloin voinut aavistaa, miten yksinäiseksi hän tuntisi itsensä vuosien mittaan.

Kauniit, pitkät naiset viehättivät Kekkosta ja he veivät Kekkosen pois Sylvin luota. Mitä teki Sylvi? Hän kirjoitti ja ikävöi lapsiaan. Nirppanokkaminiät eivät olleet hänelle mieleisiä.

”Kirjoitin päiväkirjaa, sen avulla jaksoin.”

Kirjoittamisen Sylvi tunsi tärkeäksi, koska kirjoittaminen auttoi jaksamaan. Siten hän pystyi purkamaan tuntojaan. Päiväkirjoja Sylvi piti koko elämänsä ajan. Hänen ensimmäinen aforismikirjansa ilmestyi, kun hän oli 49-vuotias. Pääteos Amalia vuonna 1958 sai hyvän vastaanoton myös ulkomailla.

Ensimmäinen nainen ei ole tietokirja, vaan se on tosiasioihin nojaavaa fiktiota. On helppo huomata, että Venho on tutustunut tarkkaan taustatietoihin. Venho kuvaa kauniisti ja kunnioittavasti tätä hiljaisena, vaatimattomana ja pidättyväisenä pidettyä naista. Hän nostaa esiin älykkään, kirjallisen, rohkean, lempeän ja tarvittaessa myös pisteliään Sylvin. Venhon kaunis kieli kantaa, ja kirjasta muodostuu eheä kokonaisuus, jossa pääsosassa ovat Sylvi ja Venhon upea runollinen kieli.

Essi Renvall: Sylvi Kekkonen