Emma Puikkonen: Lupaus. WSOY. 2019. Lukijana Hanna Saari. Vaara-kirjastot. 06:09:02
Rinna asuu valkoisessa lapsuudenkodissaan järven rannalla yhdessä tyttärensä Seelan kanssa. Avioliitto Seelan muusikkoisän kanssa on päättynyt eroon. Sukulaisista isä on vielä elossa. Hän asuu dementoituneena palvelukodissa. Veli Robert asuu Lontoossa miesystävänsä Neevin kanssa. Robert käy Grönlannissa tutkimusryhmän kanssa mittaamassa jäätiköiden sulamista. Sisarukset ovat aina olleet läheisiä ja he pitävätkin aktiivisesti yhteyttä.
Rinna kuvaa kauniisti Seelan vauva-aikaa ja lapsuutta. Kaikki oli niin uutta, odotusaika, lapsen syntyminen, ensimmäiset yhteydet lapseen, lapsen kasvaminen ja kehittyminen. Rinna rakastaa Seelaa yli kaiken ja haluaa suojella lastaan kaikin tavoin, kuten Rinnan isäkin oli luvannut suojella Rinnaa. Mutta lupaus alkaa tuntua vaikealta pitää. Jo pienenä Seela saa puutiaisaivokuumeen punkin puremasta. Seela selviää, mutta yksinhuoltajan arki minuuttiaikatauluineen ei ole helppoa. Joka paikassa pitäisi olla ajoissa, töissä, harrastuksissa ja koulussa, vaikka lapsi pyristelee vastaan kaikin tavoin. Mutta rakkaus lapseen kantaa, lapsi on Rinnalle kaikki kaikessa. Ehkä Rinnalla on myös aikuisia tuttavuussuhteita, mutta niitä ei kirjassa avata.
Rinna tarkkailee ympäristöään. Ilmastoon liittyviä muutoksia tapahtuu ihan liikaa, EU on hajoamassa, hallitukset vaihtuvat, ilmastopakolaisia tulee etelä-Euroopasta kohti pohjoista, monet eläinlajit kuolevat sukupuuttoon, anarkistiryhmät pyrkivät häiritsemään lentoliikennettä. Rinnaa nämä asiat huolestuttavat. Koska hän haluaa suojella lastaan lupauksensa mukaisesti, hänen tulee tehdä jotakin ilmastouhkan suhteen. Nettisurffailu tuottaa tuloksen. Hän rakennuttaa heidän kauniin valkoisen talonsa pihaan bunkkerin. Äidin kukkaistutukset puretaan, lapsuuden kiipeilypuu kaadetaan, maata kaivetaan. Ja siinä se bunkkeri sitten on. Se sisustetaan asianmukaisesti ja hankitaan riittävästi ruokatarvikkeita. Kaikki on valmista pahoja päiviä varten. Rinna tuntee, että näin hän suojelee tytärtään. Veli Robert suuttuu pihapiirin tuhoamisesta ja katkaisee suhteensa Rinnaan.
Puikkonen ottaa käsiteltäväkseen ajankohtaisia teemoja. Eurooppalaiset unet -kirjassa, joka oli Finlandia-ehdokkaana vuonna 2016, hän käsitteli Euroopan lähiajan kriisejä. Nyt Lupaus-kirjassa Puikkonen on tarttunut todella ajankohtaiseen ilmastokysymykseen. Kirja on toisaalta dystopiaa, toisaalta suoraan tätä päivää. On asioita, jotka tulee huomioida lähitulevaisuudessa, mutta on myös asioita, joiden kanssa on kiire jo tänä päivänä. Kirja antaa todella ajattelemisen aihetta. Nyt on jo kiire, mutta ei kuitenkaan liian myöhäistä.
Ihastuin Puikkosen kauniiseen kirjoitustyyliin. Äidin ja lapsen suhteen kuvaus on jotakin niin upeaa ja hienovireistä, jollaista harvoin saa kokea. Yhteisten satuhetkien tunnelman ja äidin syvän rakkauden voi tuntea ja aistia. Äänikirjaa kuunnellessa tuli useammankin kerran mieleen, että olisiko ollut parempi vaihtoehto lukea tämä kirja-kirjana, jotta olisi voinut palata kauneimpiin kohtiin. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla myös ympäristötietoisen Seelan ajatuksia kirjassa käsitellyistä asioista. Hanna Saari lukijana oli mielestäni hyvä. Tosin olen kuunnellut niin vähän äänikirjoja, että olen aika jäävi arvioimaan lukijoita.
E-kirjan etuna oli, että nyt on talomme sivupiha saatu siistiksi. 🌻
Pikkuinen suihkulähde toimii, polun reunat on kantattu, orapihlaja-aidan alusta on siistitty. Valmistautumista Avoimiin puutarhoihin 7.7.2019.
Tätä Emma Puikkosen kirjaa en olekaan lukenut. Hänen äitinsä Arja Puikkonen on kylällämme aktiivinen sanataidepajojen vetäjä ja monella tapaa toimelias hahmo kirjojen parissa.
VastaaPoistaKiva kuulla, että Emma Puikkosen äiti on aktiivinen kirjaihminen. Eipä sitten ole ihme, että tytärtäkin kirjat ja kirjoittaminen kiinnostavat.
VastaaPoista