Astrid Swanin Viimeinen kirjani e-kirjana

Astrid Swan: Viimeinen kirjani. Kirjoituksia elämästä. Otava. 2019. E-kirja. Lukija Astrid Swan. Lainaus: Vaara-kirjastot.

Astrid Swan sai vuonna 2017 tiedon, että hän sairastaa parantumatonta rintasyöpää. Hän oli tuolloin 34-vuotias. Tällaisen tiedon vastaanottaminen on rankkaa ja tiedon hyväksyminen vieläkin rankempaa. Astrid Swan, pienen lapsen äiti, aviovaimo, muusikko, päätti kirjoittaa kirjan, viimeisen kirjan kuten nimikin sanoo, muistoksi lapselleen ja jälkipolville. 

Astrid Swan, oikealta nimeltään Eevi Joutseno, kertoo kirjassaan elämäntarinansa. Hän kertoo lapsuudestaan, nuoruudestaan, muusikon urastaan, avioliitostaan, suvustaan, lapsestaan ja syövästään. Lapsuuden kodin tunnelmaa oli ahdistanut alkoholisoitunut isä. Äiti ei uskaltanut lähteä perheestä. Astrid toivoi kasvavansa pian aikuiseksi, jotta pääsisi pois kodista. Sitä aikaa odotellessa Astrid kävi jättämässä taloyhtiön ilmoitustaululle lapun löytääkseen itselleen adoptioperheen.

Musiikki ja kirjallisuus

Swan aloitti musiikin harrastamisen jo kouluaikana. 19-vuotiaana hän pääsi irrottautumaan perheestään perustamalla oman perheen musiikkomiehen kanssa, joka oli häntä 16 vuotta vanhempi. Swan opiskeli Helsingin yliopistossa ja harrasti intohimoisesti musiikkia. Tie vei USA:han. Siellä Swan pyrki luomaan suhteita, jotta muusikon ura edistyisi, vaikka monesti tuntuikin, että hänen kauneutensa, vaaleat hiuksensa ja isot rintansa saivat enemmän huomiota kuin hänen musiikkinsa. Vaikka musiikki on Swanille hyvin rakasta, ovat kirjat olleet aina merkityksellisiä hänen elämässään. Hän mainitsee esikuvikseen mm Sylvia Plathin, Nora Ephronin ja Märta Tikkasen. Omaa taiteilijaidentiteettiään Swan pohtii peilaamalla uraansa suvussa vuosikymmeniä sitten eläneisiin taiteilijoihin, mutta joutuu pettymään, kun identiteettiyhteyttä ei löydykään.    

Ei se ainakaan syöpää ole, totesi lääkäri.

Suomeen palattuaan Swan ja miehensä N elivät hyvää elämää kaikkine arkipäiväisyyksineen ja juhlahetkineen. Sitten perheeseen tuli vauva. Vauva merkitsi suurta muutosta perhe-elämässä, vauva sekoitti Swanin elämän ja hän eli totaalisesti seuraavat kaksi vuotta vauvalle ja imetykselle. Mutta sitten tuli syöpä. Vuosi oli 2014, lapsi oli kaksivuotias. Todettiin aggressiivinen rintasyöpä, toinen rinta poistettiin, kainalon imusolmukkeet poistettiin, aloitettiin sytostaattihoidot. Swanin olo oli heikko ja väsynyt, mielialat vaihtelivat, ruoka ei maistunut.  Mutta elämä voitti. Tehtiin jopa rintakonstruktio, jolla luotiin uskoa tulevaisuuteen. Mutta taas uusi mutta, syöpä uusi, oli levinnyt maksaan, hoidot jatkuivat, olo oli yhä heikompi. 34-vuotiaana Swan saa tiedon, että hän sairastaa parantumatonta syöpää. Parannuskeinoja ei ole.  

Teosto-palkinto

Swan on julkaissut viisi studioalbumia ja yhden cover-levyn. Laulukielenä on englanti. Swan sai vuoden 2018 Teosto-palkinnon From the Bed and Beyond -levyn sävellyksistä, sanoituksista ja sovituksista. 

Oma syöpä avoimesti ja peittelemättä

Swanin kirja on enemmän kuin elämäntarina tai sairauskertomus. Kirja koostuu kirjoituksista, runoista, päiväkirjamerkinnöistä ja laulunsanoista. Ei tosin missään järjestyksessä, mutta kyllä se koko elämänkaari sieltä kuroutuu, vaikkakin luulen, että tarkempi rakenne olisi edesauttanut kirjan luettavuutta. Swanin kirjan arvosteluissa on nostettu esiin nimenomaisesti turvaton ja rankka lapsuus. Itse kuuntelin lapsuusosuutta ehkä hieman turtuneena, tuntui, että Swan sysäsi liikaa asioita rankan  lapsuuden kontolle. 

Sen sijaan kirjan vahvuus mielestäni on sairauden kuvaus. Se on paljon enemmän kuin normaalit syöpäkuvaukset. Swan menee todella syvälle sairauden syövereihin, kuvaa avoimesti kaikkia toimenpiteitä, niiden vaikutuksia, omia tunteitaan. Kuvaus on koskettavaa, vahvaa ja kaunistelematonta. Minulla itselläni on ollut rintasyöpä ja pystyn niin hyvin jakamaan samoja tunteita Swanin kanssa. Itse arvostan suuresti suomalaista terveydenhoitoa ja luotan hoitohenkilöstöön ja -menetelmiin. Niin tekee myös Swan ja heittää romukoppaan monet hänelle tarjotut poppakonstit. Uskon, että Swanin sairauden kuvaus toimii mitä parhaimpana vertaistukimateriaalina. Mielestäni Swan tekee suuren kasvuhypyn sairauden kanssa. Tuntuu, että hän kasvaa sairausvuosinaan enemmän kuin koskaan siihen astisen elämänsä varrella. Näin Swan kirjoittaa blogissaan suhtautumisestaan kuolemaan: 

"So here's what I think: The secret to living as a chronically (and at some point terminally) ill mother, is just to live like any other mother would."

Tällä hetkellä tilanne syövän kanssa on hyvä, ylläpitolääkitys riittää. Swan pysyy tiukasti mukana arkipäivässä, keikkailun ohella hän tekee väitöskirjaa Helsingin yliopistolla.

Tämä on toinen äänikirja, jonka olen kuunnellut. Teen paljon töitä puutarhassa. Siksipä ostin hyvät kuulokkeet ja mikäs nyt on työskennellessä, kun voi samalla kuunnella kirjoja. Parasta tämän kirjan kuuntelemisessa oli se, että Swan itse luki kirjan - tunteella ja taidolla.