keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Rony Smolar: Elämäni kahdeksas päivä



Rony Smolar: Elämäni kahdeksas päivä - Mayer Franckin selviytymistarina. 2018. Aikamedia. Kansi: Aikamedia Oy / Antti Kemppinen. 187 s.

Arvostelukappale kustantajalta

Monet meistä muistavat Rony Smolarin tutun radioäänen, kun hän työskenteli v. 1980 - 2002 toimittajana Lähi-idän alueella Yleisradion kirjeenvaihtajana. Hän kirjoitti ajankohtaisia artikkeleita useisiin lehtiin, mm. Turun Sanomiin. Vuosina 2007-2010 Smolar toimi Helsingin juutalaisen seurakunnan ja Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtajana.

Smolar tunsi, että hänellä on vielä 77-vuotiaana jotakin annettavaa, jotakin sellaista, mikä muistuttaa meitä ihmiskunnan raakuuksista ja muistuttaa myös siitä, että tiettyä historian vaihetta emme saa unohtaa, koska emme halua, että nuo tapahtumat enää koskaan toistuvat. Kyseessä on toinen maailmansota, Adolf Hitler ja holokausti. Holokaustin kauheus tulee lähemmäksi lukijaa, kun kertojana on henkilö, joka on nähnyt ja kokenut omakohtaisesti holokaustisen hulluuden.

"Oli vain yritettävä elää ja nöyränä toivoa parempaa tulevaisuutta."

Smolar tuo eteemme Mayer Franckin (1928-2012), miehen joka jo Puolassa asuessaan joutui gettoon ja sieltä edelleen Auschwitziin. Mayer syntyi Lowiczin kaupungissa Puolassa. Perheeseen kuului vanhempien lisäksi kaksi siskoa. Mayer kuvaa puolalaisten juutalaisten arkipäivää ja heille niin tärkeitä uskonnollisia rituaaleja. "Puolan juutalaiset olivat yksinkertaisia ihmisiä, jotka tekivät kovasti työtä, eikä heille jäänyt aikaa miettiä panostaan yhteiskunnalle. Heidän panoksensa jäi juutalaisyhteisöjen henkiseen ja älylliseen rikastuttamiseen." (s. 15) Mayer toteaa edelleen, että vaikka juutalaisten määrä Puolassa oli suuri, juutalaiset olivat ulkopuolisia puolalaisessa yhteiskunnassa. Tämä sama näkyi myös muissa Itä-Euroopan maissa. 

"Juden raus"

Vuonna 1939, kun Mayer oli 11-vuotias, saksalaiset valtasivat  Lowiczin. Juutalaisia pidätettiin, pahoinpideltiin, nöyryytettiin ja juutalaisten passeihin leimattiin J-kirjain. Pahempaa oli tulossa: kaupungin asukkaat määrättiin Lodzin kaupunkiin, jonne saksalaiset rakensivat Puolan toiseksi suurimman geton. Olosuhteet getossa olivat ankarat, hygienia oli puutteellista, oli ainainen nälkä, piti tehdä pitkiä työpäiviä. Lodzin getto oli saksalaisille tärkeä, se oli Saksan sotataloutta hyödyntävä tuotantolaitos. 

Juutalaisen opin mukaan poikalapsi saavuttaa uskonnollisen täysi-ikäisyyden 13-vuotiaana. Kun Mayer täytti 13 vuotta, hänet voitiin kelpuuttaa työntekoon turkisverstaalle. Monesti hänelle, kuten niin monelle muullekin geton asukkaalle, tuli tunne, että enää ei vaan jaksa päivääkään. Mutta "vanhemmat asukkaat kannustivat meitä nuoria pysymään elossa, jotta sodan jälkeen silminnäkijöinä voisimme kertoa, mitä olimme kokeneet." (s. 119)

"Olette Auschwitz-Birkenaussa, ja kaikki pääsevät noiden savupiippujen kautta täältä taivaaseen."

Kuolema kintereillä alkoivat siirrot getosta keskitysleireille. Eräänä päivänä Mayer löysi nimensä poiskuljetettavien listalta. Kohteena oli Auschwitz. Mayer oli silloin 16-vuotias. Mayerin ohella Auschwitziin kuljetettiin yli 70 000 Lodzin geton asukasta. Mayer läpäisi keskitysleirin lääkärintarkastuksen ja edessä olivat päivät pakkotyössä. Sitä ennen vasempaan käsivarteen tatuoitiin numerosarja, Mayerilla se oli B-10197. Numerosarja korvasi nimen. Puolalaisista keskitysleireistä vain Auschwitzissä vankinumerot tatuoitiin käsivarteen, muualla ne ommeltiin vaatteisiin. 

Viimeinen Auschwitzin keskitysleiriltä selvinnyt suomalainen

Kun Saksan päivät olivat luetut, vangit lähetettiin marssille, yövyttiin missä sattuu, piileskeltiin ja paettiin sekä neuvostoliittolaisia että saksalaisia. Rauhan tultua Mayer ei löytänyt paikkaa, jonne olisi sijoittunut, kunnes hän tapasi tutun Lodzin geton ajoilta, joka järjesti hänelle pääsyn Ruotsiin. Sieltä Mayer siirtyi edelleen Suomeen. Suomeen asettuessaan hän oli 18-vuotias.

Kehyksenä Mayerin hurjalle selviytymistarinalle on juutalaisuus, natsismi ja toinen maailmansota. Nämä tapahtumat Smolar sitoo taitavasti Mayerin tarinaan ja näin kirjasta muodostuu arvokas lisä holokaustin raakuuksia kuvaavaan kirjallisuuteen. Kirjassa on mukana myös kuvaliite ja lähdeluettelo. 

Kirjan otsikko aukeaa lukijalle kirjan loppuvaiheissa. Juutalaisuutta tunteville varmasti jo aiemmin.


Auschwitz (Wikipedia)




5 kommenttia:

  1. Kiitos tämän kirjan tuomisesta tietoisuuteeni.
    Tämä on jätettävä tuota tuonnemmaksi. Sain juuri luettua Heather Morrissin Tatuoijan. Tuntuu, etten kestä kahta kirjaa peräkkäin tästä aiheesta.
    Kivaa keskiviikkoa!

    VastaaPoista
  2. Jätä mieluusti tämä kirja myöhempään ajankohtaan. Mutta ota ihmeessä luettavaksi jossakin vaiheessa. Mukavaa keskiviikkoiltaa!

    VastaaPoista
  3. Minulla on tämä kirja lainassa kirjastosta, mutta nyt en ole moneen päivään lukenut kirjoja, kun olen potenut silmääni... Mielenkiinnolla odotan kuitenkin tämän lukemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoida nyt silmäsi ensin kuntoon. Tämä on vaikuttava kirja.

      Poista
  4. Itse luin tämän kirjan vastikään. Sinä olet löytänyt enemmän sanottavaa kuin minä, mikä on hienoa. Minun oli hieman vaikea löytää näkökulmaa kuinka esittelisin tämän kirjan.
    Kysyisin tekstiisi viitaten, eikö "Viimeinen Auschwitzin keskitysleiriltä selvinnyt suomalainen" ole hieman harhaanjohtava otsikko? Mayerista tuli suomalainen vasta sen jälkeen, kun hän Aushwitchista pelastuttuaan muutti Ruotsin kautta Suomeen.

    VastaaPoista