Johanna Laitilan aistivoimainen Lilium Regale

Johanna Laitila: Lilium Regale. 2019. Gummerus. 350 s.

Palkinto Leena Lumen blogiarvonnassa.

"Häpeä läähätti huoneessa. Se näytti rypistäneen mummon kasaan ja kiilui pelkoon sotkeutuneena tämän silmissä. Puna levisi tämän kaulalle kireänä kelmuna. Valkoisen hiljaisuuden läpi Else kuuli mummon sanovan, että synnit jäisivät kasvoille, rypyiksi nenävarteen, laskoksiksi poskille ja sienten seiteiksi huulten ympärille." (s. 156)

Johanna Laitila paneutuu Lapin sotaan esikoiskirjassaan Lilium Regale. Sota-aika muodostaa kehyksen Elsen kehittymiselle nuoreksi naiseksi ja itsensä tuntemiselle. Else viettää turvallista lapsuutta Tornionjokilaaksossa. Mutta sota muuttaa kaiken. Isä kokee sodan ylivoimaiseksi ja päätyy äärimmäisessä epätoivossaan tekemään lopullisen ratkaisun. Elsen äidille tämä on liikaa, hänen mielensä järkkyy ja Else joutuu ottamaan yhä enemmän vastuuta perheestään. Sodan vuoksi joudutaan evakkomatkalle Stödeen, Ruotsiin. 

 

Stöden maalaiskunta kuuluu Sundvallin kuntaan.

Siellä Else löytää elämänsä ensimmäisen ystävän, samanikäisen Ingan. Aluksi ystävyyttä tunnustellaan, eihän heillä ole yhteistä kieltäkään. Yhdessä opetellaan kieltä, Else ruotsia ja Inga suomea, maistellaan sanojen sävyjä, opetellaan tuntemaan toisen sielua ja ruumista verivaloja tehden. "Glömma tuntui suussa raa'alta maksalta, pehmeältä ja märältä. Fan oli kuivaa, karkeaa vehnäjauhoa kitalaessa, fruktkött kylmää vettä kielen ja posken välissä ja ont tömähdys kurkussa." (s. 126) Sota loppuu ja on aika palata kotiin. Järkyttävät tapahtumat seuraavat toinen toistaan. Väliin mahtuu kiihkeä, intohimoinen suhde piikomispaikan Irina-rouvan kanssa. Mutta Irinan ja Elsen suhteen pitää päättyä, vaikka ikävä jää molemmille. Sodanjälkeinen aika ei anna mahdollisuutta lesbosuhteelle. Else tekee ratkaisunsa, hän lähtee Samulin vaimoksi Ruotsiin. Kirjassa palataan vielä Elsen viimeisiin vuosiin. Kirjan nimi kuningaslilja, Lilium regale, saa selityksensä viimeisellä sivulla.

Laitilan kaunis, runollinen kieli imaisee lukijan mukaansa. Hänen tekstinsä on suomen kieltä kauneimmillaan. Kaunis, hiottu kieli kannattelee Elsen matkaa pikkutytöstä vanhukseksi. Laitila kuvaa tapahtumia aistivoimaisesti ja runsain kielikuvin, välillä ehkä liiankin elävöittävästi. Lilium regale on Laitilan esikoisteos. Sitä on vaikea uskoa, niin kypsän vaikutelman kirjasta saa.

Lapista ja Lapin sodasta ovat ansiokkaasti kirjoittaneet mm. Katja Kettu, Minna Rytisalo ja Tommi Kinnunen. Laitilalla on paikkansa Lapin kuvaajana, niin elinvoimaista ja voimakasta tekstiä hän kirjoittaa. Laitilan kirja näyttää, kuten niin monet muutkin sotaa kuvaavat teokset, että sota on yksilöille vastenmielinen, kauhistava kokemus. Sota tuo tullessaan paljon ikävyyksiä, jotka on pakko ottaa vastaan ja kätkeä sydämiin. Käsittelemättömät tapahtumat merkitsevät koko loppuelämän kestävää taakkaa. Ehkä vielä niin, että surun taakka siirtyy seuraavallekin sukupolvelle. 

Mietin, millaista olisi kuunnella äänikirjana tätä aistivoimaista kirjaa.

Kiitos Leena Lumi arvontapalkinnosta. 💗

Kirjasta on postattu mm. seuraavissa blogeissa:
Kirjaluotsi
Kirja vieköön
Leena Lumi
Marjatan kirjat ja mietteet
Lumiomena