Riitta S. Latvala: Sodan jälkeen sarastus

Riitta S. Latvala: Sodan jälkeen sarastus. Robustos. 2018. 404 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Kiinnostuin tästä kirjasta aiheen perusteella. Sisällissodan teemasta on hyvä edetä historiassa lähemmäksi tätä päivää. Talvisodan ja jatkosodan ajoista on kirjoitettu paljon sekä tieto- että kaunokirjallisuutta, mutta sotien jälkeinen aika on jäänyt vähemmälle huomiolle. Markku Pölösen Oma Maa -elokuvan myötä tuli tunne, että haluaisin kuulla enemmänkin 40-luvun lopusta eli Suomen jälleenrakennusvaiheesta, ajanjaksosta, joka loi pohjan nykyiselle hyvinvointivaltiollemme.

"Nyt on rauha, jos et sattumoisin ole huomannut, rauha!" (s. 19)

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Helsingin Perheasuntojen taloihin Käpylän uudella asuinalueella. Näihin neljään kerrostaloon asutettiin 109 perhettä. Lapsia oli luonnollisesti paljon, parhaimmillaan yli 500. Eletään elokuuta vuonna 1946. Sota on ohitse. 

Kerrostalojen asukkaat tuntevat toisensa - läheisemmin tai etäisemmin. Monenmoista kanssakäymistä mahtuu pihapiiriin, on juoruilua, pilkkapuheita, kyttäämistä ja tietysti myös ystävystymistä. Lapsia on paljon; naapurit katsovat tarvittaessa lasten perään. Keskiviikkoisin rentoudutaan Katrin saunan lauteilla.

Eräs asukkaista on Mandi, mielenkiintoinen nainen, joka hoitaa naapureita yrttiseoksillaan ja näkee etiäisiä. "Varis lehauttelee siipiänsä näkymättömissä. Mandi tuntee linnun läsnäolon mutta ei saa enteestä otetta." (s. 143) Mandi on eronnut, hänellä on neljä lasta, joista kaksi poikaa on Ruotsissa viettämässä kesää, mutta Mandi pelkää heidän jäävän Ruotsiin sodanaikaisten perheittensä luokse. Asuntopula on valtava sodan jälkeen. Mandi on ollut naapuriensa tavoin onnekas saadessaan mukavuuksin varustetun asunnon. Vaikka pulaa on vähän kaikesta, ruoasta, vaatteista, rahasta, niin asunto on nyt ihan luksusta.  Ja asunnossa on jopa kylpyamme!

"Mutta ehkä kaikkein hienointa on näiden pihapuoleisten keittiotilojen ja Mäkelänkadulle katsovan ison huoneen väliin jäävä kylpyhuone. Sen kalustukseen kuuluu paitsi vesiklosetti ja pesuallas, myös kylpyamme. Sellaisesta ihanuudesta eivät hellahuoneesta muuttaneet osanneet edes haaveilla." (s. 82-83) 
  

"Taas kulkee henki. Hän selviytyisi myös jatkossa. Tulee mitä on tullakseen." (s. 306)

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Mandin kesälomalle. Aloitettuaan työt siivoojana konepajalla Mandi on liittynyt SKDL:oon. Jäsenkirja on hänelle kuin palkinto menneistä vuosista. Jäsenkirjan myötä Mandi haluaa uskoa "ihmisyyden aatteeseen". (s. 84) Mandi tietää ja tuntee naapureiden asiat. Mutta hän ei ole juoruileva naapuri, vaan päinvastoin, hän on aina halukas auttamaan, jopa niin, että hän itse saattaa joutua vaikeuksiin. Eniten Mandi haluaa auttaa 15-vuotiasta Lailaa, joka huolehtii pienellä palkallaan nuoremmista sisaruksistaan äidin muutettua pois kotoa.  

"On rauhoituttava ja luotettava huomiseen. Kun muut keinot on käytetty, jäljelle jää enää toivo." (s. 375)

Latvala tutustutti minut Mandiin, tuohon voimakkaaseen tulevaisuuteen uskovaan tahtonaiseen. Tällaiset naiset ovat olleet tärkeitä Suomen jälleenrakentamisessa, aina valmiita auttamaan, aina valmiita antamaan omistaan, vaikka omassakin elämässä olisi toivomisen varaa. Elokuvamaisesti näin Helsingin Perheasuntojen asuinympäristön, lasten leikkimisen, kaupan käynnin, naapuruston tapaamiset, Aunen kaupan, lastensuojeluviranomaisten ja poliisien vierailut, miesten juopottelun ja sen, että kaikki eivät vain pärjää. Latvalan värikäs kieli sopii hyvin kuvaamaan tätä pihapiiriä, joka on täynnä elämää. Paikka paikoin kirjan juonen seuraamisessa piti olla tarkkana, Mandin ajatukset eivät tahtoneet pysyä tässä päivässä, vaan samassa kappaleessakin muisteltiin menneitä sota-aikoja ja avioliittoa. Ehkä kronologinen kerronta olisi helpottanut lukijaa. Suosittelen kirjaa lukupiirikirjaksi, niin monia keskusteltavia teemoja kirjasta löytyy.

Kirja koostuu kuudesta osiosta. Pidin erinomaisena ideana lukujen otsikointia. Otsikot ovat otteita Katri Valan runosta Pajupilli. Ne toimivat tässä tarkoituksessa erittäin hyvin.

I virran partaalla paju  II lävitse tuulet puhaltavat III myrskyä, tuskaa, rakkautta IV maailman kapinallinen henki V soittaaksensa sävelmän VI myrskyä, tuskaa...