Pertti Laine: Pisto sydämeen - Uuden dekkarisarjan aloitus

Pertti Laine: Pisto sydämeen. 2018. Myllylahti. 308 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Pertti Laine on taloustieteen maisteri, joka on tehnyt pitkän uran liike-elämässä. Kirjoittaminen on ollut hänelle rakas harrastus läpi työuran. Hänen esikoisromaaninsa Perheenisä ilmestyi v. 2016 (Warelia).

Pisto sydämeen -dekkarilla Laine aloittaa uuden dekkarisarjan. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Lempäälän Ideaparkkiin. Pysäköintialueelta löytyy nuoren naisen ruumis. Ja sitten löytyy toinen ruumis. Yhteistä näille surmatuille naisille on nuoruus, kauneus ja perhostatuointi. Tatuoitu perhonen on molemmilla sama: kalliosinisiipi. Tatuointi oli taitavaa työtä, se miehen oli tunnustettava. Sinisiipi oli juuri lähdössä lentoon, sen siivet eivät olleet ihan levällään. (s. 5) Mitä tekemistä perhosella on kuolemien kanssa? Löytyykö vielä kolmas uhri?

Ideaparkin parkkipaikka (Wikipedia)

Tapausta ryhtyy selvittämään poliisien työryhmä, jota vetää rikoskomisario Simba, tuttavallisemmin Simppa. Simppa on toisen polven suomalainen, jolla on nigerialainen äiti. Kiinniotetut rikolliset purkivat usein kiukkuaan poliiseille ja Simppaa he nimittivät milloin milläkin halventavalla nimityksellä. Monien mielestä hän saisi palata sinne mistä on tullutkin eli Afrikkaan. (s. 52) Simpan isä oli tullut vaimonsa kanssa Suomeen USA:sta koripallon pelaajaksi. Simppa syntyi Suomessa ja sai nimen Simba, leijona, koska äiti halusi kunnioittaa afrikkalaisia perinteitä. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla enemmänkin Simpan nuoruudesta ja opiskeluajoista. Ehkäpä kuulemme niistä seuraavissa osissa? Tämä täysin nuhteeton poliisi juo vihreää teetä, vapaa-aikanaan ihailee ruusuja ja liikkuu luonnossa. 

Simppa nousi ylös ja asteli rauhallisesti ruusupenkkejä kiertävää käytävää pitkin. Välillä hän pysähtyi joidenkin erityisen kauniiden  ja väriltään oudompien ruusujen luokse ja tankkasi niiden nimiä. (s. 25)

Simpan alaisuudessa toimii iso joukko poliiseja, siellä on ainakin Kruuti, Riihimäki, Peltonen, Rantanen, Laakso, Tryykäri ja Määttä.  Poliisien myötä kirjaan on pyritty tuomaan inhimillisiä piirteitä.  Kun murhia selvitetään, kiire on hirmuinen, mutta kiireestä huolimatta Simppa vapauttaa Kruutin työtehtävistä, kun hänen dementikkoisänsä katoaa. Samoin kaiken kiireen keskellä Määtän edellytetään jäävän sairauslomalle, kun hän on nyrjäyttää jalkansa. 

Tässä Laineen esikoisdekkarissa on mielenkiintoinen juoni, joka pitää otteessaan kirjan loppuun saakka.  Perhosista muodostuu hieno juonenkulku. Kirja etenee paljolti dialogien pohjalta, mikä on hyvä ratkaisu. Mielenkiinnolla odotan jatko-osia tälle kirjalle. Poliisien joukko jää tässä kirjassa hieman etäiseksi ja vaisuksi. Ehkä se johtuu siitä,  että poliisien joukko on niin suuri. Henkilöistä minua kiinnosti eniten Simppa, vaikka vaikea on uskoa, että näin nuhteetonta poliisia löytyy keskuudestamme. Kirjan osuva nimi sekä kansikuva saavat erityiskiitoksen.

Kalliosinisiipi