Marie Ndiaye: Kolme vahvaa naista - ranskalaista nykykirjallisuutta

Marie Ndiaye: Kolme vahvaa naista. 2013. Gummerus. Trois femmes puissantes. Suomentanut Anne-Maija Viitanen. 279 sivua.

Lainattu kirjastosta

Kolme vahvaa naista oli Joensuun Naisten Pankin Lukevien Leidien huhtikuun kirjana. Meitä oli paikalla seitsemän naistenpankkilaista keskustelemassa tästä kirjasta. Vetovastuussa oli Ulla T. 
Kolme vahvaa naista edustaa ranskalaista nykykirjallisuutta ja se on Marie Ndiayen läpimurtoromaani. Marie Ndiaye syntyi Ranskassa v. 1967 ja kasvoi pariisilaisessa lähiössä. Hänen ensimmäinen romaaninsa Quant au riche avenir julkaistiin hänen ollessaan vasta 17-vuotias. Kolme vahvaa naista on saanut useita palkintoja, mm Goncourt-palkinnon vuonna 2009. Ndiayen isä on senegalilainen, mutta koska Marie ei ole koskaan asunut Afrikassa, hän pitää itseään ranskalaisena kirjailijana. 

Kolme vahvaa naista on psykologinen tripyykkiromaani, joka koostuu kolmesta tarinasta. Kaikissa tarinoissa naiset joutuvat haastavalle matkalle Ranskasta Afrikkaan tai Afrikasta Ranskaan. Jokaisen naisen taustalla - sekä myös miesten - on rankkoja perhesuhteita, dominoivia isiä, heikkoja rakastajia, laitonta siirtolaisuutta. Tai jos ei näitä, niin sitten on jotakin muuta, vaikkapa pahoinpitelyjä ja murhia. Siis aika murheelliset ovat lähtökohdat kaikissa tarinoissa.

Ensimmäisessä tarinassa 30-vuotias pariisilainen lakinainen Norah matkaa Senegaliin tapaamaan vanhaa isäänsä. Suhde isään on ollut rikkonainen jo lapsuudesta alkaen. Norah kokee avioliittonsa Jakobin kanssa ahdistavana, sellaiseksi se muuttui heti ihanan alkututustumisen jälkeen. Tarina kulminoituu Norahin Sony-veljeen, jonka isä otti mukaansa Senegaliin pojan ollessa 5-vuotias.

Keskustelussamme aviomies Jakob herätti keskustelua, toisten mielestä Jakob oli ilkeä ja inhottava, kun taas toiset pitivät häntä enemmänkin elämäntaiteilijana. Sen sijaan Norahia pidimme sympaattisena naisena. Tarinaan jäi mielestämme kummallisia aukkoja. Ihmettelimme, kuinka Jakob oli yht'äkkiä Senegalissa istumassa hotellin parvekkeella tyttöjen kanssa juuri sen jälkeen kun Norah  meni isänsä luo. Meille ei myöskään selvinnyt, oliko Norah asunut Senegalissa, kuten isä väitti, mutta jonka Norah kiisti. Askarruttamaan jäi myös liekkipuun rooli.

Sellainen mies isä oli, armoton ja julma. (s. 41)

Toisen tarinan päähenkilöitä ovat Rudy Descas sekä hänen vaimonsa Fanta. Tapahtumapaikkana on Ranska, jonne Rudy on paennut Senegalista. Hän oli houkutellut mukaansa Fantan vakuuttamalla hänelle, että töitä kirjallisuuden opettajalle kyllä löytyy. Tarina kuvaa tapahtumia ainoastaan Rudyn näkökulmasta: hän on onneton ja epätoivoinen keittiökalustekauppias, joka ei näe valoa missään, kaikki ovat häntä vastaan. Rudyn epätoivo kasvaa tarinan myötä todella tilaa ottavaksi.

Totesimme, että tarina on suorastaan ahdistava. Rudyn epätoivo ja masennus oli niin raskasta luettavaa, että minä mietin, että olisin lopettanut kirjan lukemisen siihen paikkaan, ellei kysymyksessä olisi ollut lukupiirikirja. Tämän tarinan mielenkiintoinen näkökulma on se, että afrikkalaisessa lähtömaassa asiat olivat paremmin kuin Ranskassa. Näin ei yleensä afrikkalaisessa kirjallisuudessa ole.  Keittiön kohtalo jäi kaivertamaan...

Onko minulle jäänyt vain tämä viha, olenko menettänyt kaiken muun paitsi sen? (s. 101)

Kolmannessa tarinassa tapaamme Khadyn. Khadyn taustalla on rankka lapsuus, kunnes hän löysi kuin löysikin hyvän, kiltin ja vaatimattoman aviomiehen. Avioliitto kesti 3 vuotta, mutta toivomaansa lasta he eivät saaneet. Sitten aviomies kuolee, Khady joutuu appivanhempien taloon, josta hänet passitetaan pieni rahasumma mukanaan kohti Ranskaa, jossa asuu Fanta. Käy ilmi, että Eurooppaan menijöitä on paljon, eikä Eurooppaan pääsy ole helppoa. Rahan puutteessa Khadylle osoitetaan vaahtomuovin palasta kahvion takaosassa.  

Khadyn tarina on tarinoista konkreettisin. Totesimme, että se on tarina, jossa joka sana on totta myös tänä päivänä. 

Joskus tämä loppuu, miehen hien valuessa hänen kaulallaan, hänen rinnalleen, jonka alushameen  pitsireunus puoliksi peitti, ja ajatteli vielä: Joskus tämä loppuu, kunnes mies sai uurastuksensa loppuun ja kivusta ja pettymyksestä huudahtaen vetäytyi hänestä vikkelästi. (s. 267)

Keskustelimme kirjan nimestä. Mistä tulee kirjan persoonaton nimi Kolme vahvaa naista? Pidimme Norahia ensimmäisen tarinan vahvana naisena ja Khadya vahvana selviytyjänä kolmannessa tarinassa. Toinen tarina jäi arvoitukseksi, koska siinä nainen ei edes päässyt ääneen. Itse mietin, että kirjan nimenä olisi voinut luontevammin olla vaikkapa Ahdistuksen ylistys. Pohdimme myös, millaisia yhtymäkohtia löysimme tarinoiden välillä. Totesimme, että eri tarinoissa esiintyi samoja henkilöitä (ainakin Fanta ja Khady), ja taidettiinpa vierailla samassa lomakeskuksessakin. Erään lukijamme mielestä kirja oli silkkaa kauhua, jota saivat aikaiseksi ennen kaikkea linnut sekä myös kaikissa tarinoissa kuvatut epämiellyttävät fyysiset eritteet. Kirjan kansi on mitäänsanomaton.Tällainen kansi on ranskalaisessa painoksessa:

Isona plussana on kirjan kaunis, sujuva ja tarinaa eteenpäin vievä kieli. Pitkät virkkeet soljuvat ja suorastaan hyptonisoivat lukijan. Anne-Maija Viitasen taitava suomennos saa kiitoksemme.

Ja ehkä ensimmäistä kertaa sitten miehensä kuoleman, kun hän eteni siinä bulevardia pitkin puolijuoksua, puuskuttaen, varpaat sandaalien reunaan tarraten, jotta kengät eivät olisi pudonneet jalasta, otsalla sinitaivaan vielä lempeä lämpö, korvissa naakkojen ikinälkäinen, kiukkuinen raakunta, kun ne mustina pisteinä kieppuivat ylös alas näkökentän rajalla, ehkä ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun hänen miehensä oli kuollut, hänen oli ikävä, ikävä sitä ihmistä joka hänen miehensä oli ollut. (s. 233)

Annamme lukemillemme kirjoille arvion asteikolla 1-5. Kolme vahvaa naista sai meiltä arvioksi 2,6.