Trevor Noah: Laiton lapsi. Värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa

Trevor Noah: Laiton lapsi. Värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa. Atena. 2020. Englanninkielinen alkuteos Born A Crime. Stories from a South African Childhood. Suomentanut Jaana Iso-Markku. 357 sivua.

Naisten Pankin Päin avara mailma -lukupiiri kokoontui maaliskuun tapaamiseen vaihtamaan ajatuksia Trevor Noahin kirjasta Laiton lapsi. Paikalla oli yhdeksän aktiivista lukijaa. Kirjan kautta eteemme avautui Etelä-Afrikka, maan historia ja apartheid. Näihin kehyksiin sijoittuivat Trevorin lapsuus ja nuoruus. 

Trevor Noah syntyi vuonna 1984, apartheidin aikaan. Se oli aikaa, jolloin mustalla ja valkoisella rodulla ei ollut lupa sekoittua. Trevor syntyi mustan eteläafrikkalaisen naisen ja valkoisen sveitsiläisen miehen rikoksen seurauksena. Aikuisena Trevor ymmärtää, että äidin teko oli "mielipuolinen ja huimapäinen". Mutta sellainen oli äiti, "epätavallisen peloton nainen, ja peloton ihmisen pitää ollakin, jotta hän voi tehdä niin kuin äiti teki." Äiti kyllä ymmärsi riskin. Hän tiesi, että hänet voitaisiin laittaa tekonsa seurauksena viideksi vuodeksi vankilaan.

Etelä-Afrikan apartheid alkoi vuonna 1948, kun valkoisen vähemmistön laatimat lait mahdollistivat rotuerottelun. Rotuerottelulakeihin nojautuen maan väestö jaettiin valkoisiin, mustiin, värillisiin ja intialaisiin. Eri roturyhmille määriteltiin omat asuinalueensa. Apartheidin katsotaan päättyneen vuonna 1994, kun Nelson Mandelasta tuli maan ensimmäinen musta presidentti. Trevor ei kokenut pahimpia apartheidin vuosia, mutta koska apartheidpolitiikka oli niin kokonaisvaltainen yhteiskuntaa läpileikkaava ilmiö usean vuosikymmenen ajan, sen ilmiöt näkyivät selvästi Trevorin lapsuudessa - ja näkyvät osittain yhä edelleen. 

Äiti ja Trevor asuivat Johannesburgin Sowetossa. Sowetossa asui lähes miljoona ihmistä. Asukkaille ei ollut kauppoja, ei baareja eikä ravintoloita, oli vain päällystämättömiä teitä, hyvin vähän sähköä ja puutteellinen viemäröinti. Asukkaista 99,9 prosenttia oli mustia. Trevorin mahdollisuudet tavata valkoista isäänsä olivat hyvin rajoitetut. Mutta eivät muutkaan lapset juuri tavanneet isiään. Onnekkaimmat isät olivat töissä jossakin kaivoksella kaukana Sowetosta, mutta suurin osa oli vankiloissa taisteltuaan apartheidia vastaan. 

Soweton slummeja. Kuva Anneli Airola.

Miesten jättämän tyhjiön täytti uskonto. Trevorin äiti oli erityisen uskovainen. Trevorin piti käydä äitinsä kanssa viikottain neljässä jumalanpalveluksessa. Äiti ja lapsi elivät hyvin vaatimatonta elämää. Äiti piti järjestystä yllä, poika oli vilkas ja lähes aina pahanteossa, mutta yhtä kaikki äiti ja poika rakastivat toisiaan. Sitten Trevorin ollessa 7-vuotias äiti tapasi Abelin, mustan autonkorjaajan. Voi äiti, joka oli niin päättäväinen ja viisas nainen, miten lankesit tällaiseen mieheen, mietti Trevor. Abelin naista alentavalla käytöksellä oli kytköksensä heimoperinteisiin. Kun siihen vielä yhdistyivät alkoli, huumeet ja väkivalta, lopputulos olikin täydellisen epätoivoinen.

Ei kaikki ole slummialuetta Sowetossa. Tässä mustien parempaa asuinseutua. Sunnuntaipäivä ja rouva on palaamassa kirkosta. Kuva Anneli Airola.

Pidimme kirjasta. Monien mielestä kirja oli kerrassaan loistava, se vaikutti tunteisiin ja kirjassa oli vahva positiivinen ote. Vaikeitakin asioita oli kuvattu huumorin voimalla periaatteena, että aina mennään eteenpäin vaikeuksista ja vastoinkäymisistä huolimatta. Teksti on helppolukuista, vaikka tapahtumien takaumat haastoivat lukijan. Kirjailijan stand up -koomikkotaustalla lienee vaikutuksensa kirjan rakenteeseen ja kirjoitustyyliin. Eräs lukijoistamme totesikin, että  lukiessa tuli tunne, että tässä Trevor Noah stand up -koomikon roolissa kertoo tajunnanvirtaomaisesti tarinoita ja hauskoja anekdootteja omasta nuoruudestaan. Mutta yhtä kaikki, paljon opimme Noahin kokemusten pohjalta Etelä-Afrikan historiasta ja apartheidista.  

Harvinainen katu maailmassa. Vilakazi Streetilla Sowetossa on asunut kaksi nobelistia: Nelson Mandela ja Desmond Tutu.

Kirja sai meiltä erinomaisen arvion: 4,6 (asteikko 1-5). Taitaa olla paras antamamme arvio. Eikä syyttä!

Seuraavan kerran kokoonnumme keskustelemaan Arttu Tuomisen dekkarista Vapahtaja. Arttu Tuominen tulee Raumalle kirjailijavieraaksi 17.4. Tilaisuuden järjestävät Naisten Pankki ja kirjasto.