Sara Al Husaini valittiin vuoden pakolaisnaiseksi vuonna 2021. Al Husaini on esimerkillään osoittanut, että hän pystyy elämään itsenäistä elämää tehtyään ratkaisunsa ja käytyään epäinhimillisen taistelun irroittaakseen siteet islamilaisuuteen. Nyt hän kertoo tarinansa kirjassa Huono tyttö. Toimikoon kirjan tapahtumat esimerkkinä ja kannustuksena niille tytöille, jotka eivät tunne omakseen islamilaisuuden asettamia rajoituksia.
Al Husainin perhe tuli Irakista Suomeen kiintiöpakolaisena vuonna 1992. Sara oli silloin alle kuukauden vanha. Perhe asui Kuopiossa Itkonniemellä. Itsekin Itkonniemellä asuneena tunnistin kirjasta monet paikat, joissa Sara liikkui. Saran perhe edusti tyypillistä irakilaista perhettä. Valta oli miehillä. Ja se haluttiin näyttää ja myös näytettiin. Perheen pojalla oli oma huone ja Playstation, kun taas siskot asuivat samassa huoneessa. Mutta ei sitä kukaan ihmetellyt, näin sen kuuluikin olla. Sara sai kuitenkin melko vapaasti tavata kavereitaan ja liikkua kaupungilla, kun taas hyvin monissa arabiperheissä isän ja perheen poikien harjoittama tyttöjen valvontakulttuuri oli ja on edelleen jokapäiväistä.
Saran ollessa 14-vuotias perhe muutti takaisin Irakiin. Kirjassa todetaan, että keskeinen syy muuttoon oli lastensuojelun pelko. Mitä se tarkoittaa, sitä ei kirjassa avata. Irakissa oltiin viisi vuotta. Palattuaan Suomeen Sara aloitti lukion ja muutti omaan asuntoon.Huivista se alkoi. Irtautuminen islamilaisuudesta. Sara halusi olla ilman huivia, mutta sitä ei perhe hyväksynyt. Ei, koska Allahin lain mukaan naisen pitää käyttää huntua. Nyt kun Sara asui omassa asunnossa, hän päätti tehdä ratkaisunsa ja irtautua islamilaisuudesta. Mutta teolla oli vakavat seuraukset. Sara jäi yksin ja hänet suljettiin kaiken ulkopuolelle. Se tuntui niin rankalta, että Sara päätti palata uskoon. Näin hän sai jälleen perheen hyväksynnän. Se merkitsi myös huivin käyttöönottoa.
Vuonna 2015, kun Sara oli 23-vuotias, perhe lähti jälleen Irakiin. Kävi ilmi, että Saraa odotti pakkoavioliitto serkkunsa Rasheedin kanssa. Saran oli taivuttava, ei ollut muuta vaihtoehtoa. Avioliitto muutti Saran elämän täysin, Saran vapaus oli mennyt, kaiken piti tapahtua aviomiehen tahdon ja käskyjen mukaisesti. Sara halusi purkaa avioliiton, mutta totesi pian, että Irakin oikeuskäytänteet olivat selvästi patriarkaalisia ja naisia syrjiviä. Kesti yli viisi vuotta, kunnes Sara pystyi elämään itsenäistä elämää ilman pelkoa.
Kirja on tärkea ja ajankohtainen teos niistä seurauksista, joita nuori kohtaa, jos haluaa irtautua perheen uskosta. On ilahduttavaa lukea, että Sara on onnistunut siteitten irroittamisessa ja pakkoavioliiton purkamisessa. Vastaavia teoksia on kirjoitettu mm. lestadiolaisuudesta irtautumisesta.
Kiinnostavaa olisi ollut tietää enemmän Saran perheestä, antoihin se kehyksen Saran nuoruudelle. Miten vanhemmat olivat kotoutuneet suomalaiseen kulttuuriin? Olivatko he oppineet suomen kielen? Olivatko vanhemmat töissä? Perhe oli tullut Suomeen pakolaisstatuksella. Siitä huolimatta he matkustivat useammankin kerran Irakiin. Miten sinne voi mennä lomailemaan, jos siellä on niin vaarallista, ettei siellä ole voinut asua?
Huono tyttö on tärkeä kirja monikulttuurisuudesta, vallankäytöstä, alistamisesta, pakkoavioliitosta, ihmisoikeuksista, maahanmuuttajista ja heidän kotoutumisestaan. Kirja osoittaa, millaisia vaikutuksia on jäykällä perinteiden ja uskonnon noudattamisella on valtakulttuurin keskellä. Kirjan tapahtumat ovat uskottavia, ovathan se Al Husainin itsensä kokemia. Hänellä ei ole ollut tarvetta kärjistää asioita tai lisätä tehokeinoja. Näin asiat ovat tapahtuneet.
Avauksesi luettuani tuntui oudolta, että näin on, vaikka tosiaan elämme vuotta 2024, sillä sangen sitkeässä ovat nuo kulttuurit ja vaikeaa niistä irtautuminen, joten on hyvä, että asioita nostetaan esille.
VastaaPoistaKokonaan on myös unhettunut vanha sananlaskuviisaus, että maassa maan tavalla tai maasta pois... Tämänkaltaiset teokset antavat kuitenkin toivoa heille, jotka tilanteessa parhaillaan elävät, sillä tuollaisten pakkojen kokemiset ovat ahdistavia ja vaikeita murtaa, joten Al Husainilta tärkeä ulostulo:)
Olen samaa mieltä Takkutukka. On todella tärkeää, että Al Husaini avaa kokemuksiaan. Ovat opiksi meille kaikille.
PoistaTärkeä kirja. Meillä Suomessa, tai Ruotsissa, on ollut tähän mennessä vaikeaa löytää oikeaa linjaa suhteessa muslimien pääasiallisesti epätasa-arvoiseen kulttuuriin. Kun ei asiaa osata/uskalleta huomioida, kertoa maahanmuuttajille, että meillä naiset saavat päättää asioistaan eikä uskonnon harjoituksella ole arjessa samaa merkitystä täällä kuin heidän kotimaassaan, lopputuloksena kaikki sataa persujen laariin. Heidän näkemyksensä taas pohjaavat vieraan näkemiseen vihollisena, kestämätöntä sekin.
VastaaPoistaOlet oikeassa Leena. Eli kotoutuminen on ensiarvoisen tärkeää. Suomen kieli haltuun ja tietoa siitä, miten suomalainen yhteiskunta toimii. Toivottavasti myös työpaikka järjestyy.
PoistaSaran vanhemmat sisaret olivat jo maallistuneet ja paenneet turvakotiin poliisin saattamana. Siksi perhe oli niin tarkka nuoremmista tyttäristä.
VastaaPoistaMinulle tämä kirja antoi toivoa ja esimerkin siitä, että kyllä islamistakin pääsee eroon.
Kauhealta tuntui se, että perheen poikien suomalaiset tyttöystävätkin vahtivat näitä tyttöjä ja ilmiantoivat heidän "rikkomuksiaan".
Peheiden on vaikea löytää ystäviä suomalaisista, mikä lisää heidän pitäytymistään omissa perinteissään. Sara oli ollut Suomessa luennolla, jossa puhuttiin aivan virheellisesti asioista, joista hän tiesi ja häneltä ei kysytty. Silloin hän oli päättänyt ryhtyä ajamaan aktiivisesti itsensäkaltaisten tyttöjen asiaa.
Perheen isä on sivistynyt mies, runoilija.
Kiitos kommenteista Marjatta. Toivottavasti kirja antaa esimerkkiä ja toivoa niille tytöille ja naisille, jotka haluavat irtautua islamilaisuudesta. Ei se helppoa ole, mutta ei se mahdotonta ole.
PoistaTärkeä aihe. Hyvä, että kirjailija on uskaltanut kirjoittaa tämän kirjan. Ikäviä traumoja, joita ei saisi tehdä yhdellekään tytölle.
VastaaPoistaMai, olen samaa mieltä. On vaatinut Saralta varmasti paljon rohkeutta avautua näistä kipeistä aiheista.
PoistaKirja on lukulistalla. Islamissa on aivan järkyttäviä ihmisoikeusloukkauksia.
VastaaPoistaSuosittelen Anki.
PoistaTämä oli todella hyvä, riipivä teos. Luin tämän heti kun ilmestyi, ja mietin eilen Prisman alessa, että pitäisikö ostaa omaksi. Kirjailijalle tietysti väärin sanoa, ettei ehkä halua palata toista kertaa tämän ääreen. Mutta se johtuu aiheesta. Jokaisen kannattaa tämä vähintään sen kerran lukea. Nyt minulla on lainassa Matkalla islamilaisessa Suomessa.
VastaaPoista