Karen Swan: Varastetut hetket

 

Karen Swan: Varastetut  hetket. Kesytön saari -sarja, osa 2. Otava. 2024. Englanninkielinen alkuteos The Stolen Hours. Suomentanut Ilkka Rekiaro. Kannen suunnittelu Mirella Mäkilä. 424 sivua. 

Arvostelukappale kustantajalta

"Mhairi käveli mökkien ikkunoiden ohi ja näki vilauksia kullankeltaisista tuokiokuvista: Effien isä kutoi kangaspuillaan tweediä takan valossa, Vanha-Fin tuprutteli piippua keinutuolissa ja luki sanomalehteä, jonka sir Thomas oli tuonut Shamrockilla purjehtiessaan muutamaa viikkoa aiemmin - lehteä, joka kiersi vähitellen mökistä toiseen. Iso-Mary parsi paitaa. Mhairin äti seisoi lieden luona pikku Alasdairin pidellessä hänen hameestaan kiinni ja Mhairin isä teki töitä pöydän ääressä pää kumarassa ja lyijykynä kädessä...Mhaire seisahtui hetkeksi katselemaan perheensä iltaista hiljaiseloa."

Varastetut hetket on toinen osa Karen Swanin Kesytön saari -sarjassa. On mahdollista lukea kirja itsenäisenä teoksena, koska se ei ole jatkoteos ensimmäiselle osalle, vaan pikemminkin rinnakkaistarina. Mutta luonnollisesti osien järjestyksessä lukeminen taustoittaa hyvin tapahtumien kulkua ja tutustuttaa lukijan kirjan henkilöihin.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat pienelle St. Kildan saarelle kaukana Skotlannin rannikosta. On vuosi 1929. Asukkaat elävät eristäytyneinä muusta maailmasta. Elämä on yksinkertaista, mutta tällaista se on aina ollut eikä muusta tiedetä. Saarella on paljon kallioita, joita hyödynnetään, kun laskeudutaan köysien varassa pyydystämään munia linnunpesistä. Vuokran saarelaiset maksavat lampaanvillalla, myrskylinnunöljyllä ja tweedpakoilla. Kesäisin turisteilla on mahdollisuus tulla karulle saarelle ihastelemaan kalliomaisemia ja ihmettelemään saaren asukkaiden alkukantaista elämää.

Yksi saaren 36 asukkaasta on Mhairi MacKinnon, kolmanneksi vanhin yhdeksänlapsisessa perheessä. Mhairiin oli mukava tutustua, jo heti alusta pitäen hän herättää sympatiaa. Tämä punatukkainen 18-vuotias nuori nainen on ystävällinen, eloisa, päättäväinen ja ahkera. Hän rakastaa yli kaiken perhettään ja muita saaren asukkaita. Mhairi ymmärtää, että kotona on ruoka vähissä ja on hänen aikansa siirtyä pois kotoa ja mennä naimisiin. Isällä on katsottuna Mhairille mies, McLennanin Alexander läheiseltä Harrisinsaarelta. Isä päättää, että lähdetään laivalla tutustumaan tulevaan sulhaseen. Mhairi vastustelee, koska totta kai hän haluaisi ensin tutustua mieheen. Mutta Mhairin sana ei paljoa paina.

Käy ilmi, että Alexander on komea mies. Harrisinsaarella riittää Mhairilla ihmeteltävää. Hän näkee ensimmäisen kerran puita. Talossa on sähkövalo, Modern Mistress -rautaliesi ja linoleumiset lattiat. Ja kaiken kukkuraksi pihalla on polkupyörä. Mutta Alexanderin iljettävä käytös saa Mhairin päättämään: ei ikinä tätä naimakauppaa. Sen sijaan jo paluumatkalla Mhairi ihastuu toiseen mieheen - oman saaren mieheen. Mutta suhde täytyy pitää salassa, koska mies on naimisissa.

Saaren väestön vanhetessa saarelaisten selviytyminen päivästä toiseen on yhä haasteellisempaa. Niinpä he ovat lähettäneet viranomaisille kirjelmän, jossa he anovat saaren asukkaiden siirtämistä mantereen puolelle. Anomus hyväksytään. Vuosi on 1930. Evakuointia odotellessa Mhairille ja hänen rakastetulleen tarjoutuu mahdollisuus nauttia kesästä ja salaisista rakkauden hetkistä. Evakuoinnin jälkeen Mhairi ja hänen vanha ystävänsä Effie tapaavat, kun selvitetään salaperäistä kuolemaa saarella.

Oli ilo palata Mhairin seurassa St. Kildan karulle saarelle. Karen Swan taitaa kuvailevan kerronnan, joka herättää henkiin sekä ihmiset että luonnon. Pidin paljon kirjan tunnelmallisista luontokuvauksista.

"Mökkien valot loistivat pisteinä Kadun varrella, mutta ne eivät juuri näkyneet ohi purjehtiviin laivoihin, kun yö laskeutui kuin musta käärinliina heidän yksinäisen saarensa ylle. Kuu nousi jo, aallot kohahtelivat verkkaan heidän takanaan, ja jossain silkkisissä syvyyksissä kauan sitten kuollut valas vajosi viimein hitaasti hautaansa."

Tarinaan oli helppo uppoutua. Pystyin helposti kuvittelemaan itseni saarelaisten seuraksi kaitsemaan lampaita ja keritsemään villaa. Kirjailijan laaja taustatyö ansaitsee kiitoksen. Kirjan kartoista oli kiinnostavaa seurata tapahtumia.

St. Kildan kartta (kirjan kuvitusta)

Kirja on kaikkea sitä, mitä historialliselta viihderomaanilta voi odottaa. Siinä on romantiikkaa, sydänsurua, ystävyyttä, juonittelua, draamaa, seikkailua ja myös jännitystä. Kirja on fiktiivinen tarina, joka nojaa faktoihin. St. Kildan historia on ollut juuri sellainen kuin kirjassa kuvataan. Vuoden 1930 jälkeen saarella ei ole asunut ketään, mutta nykyisin saarella on sotilastukikohdan henkilöstöä ja luonnontutkijoita. St. Kilda on Unescon maailmanperintökohde.

Odotan innolla kirjan jatko-osaa.