David Van Reybrouck: Revolusi. Indonesia ja modernin maailman synty

David Van Reybrouck: Revolusi. Indonesia ja modernin maailman synty. Siltala. 2023. Hollanninkielinen alkuteos Revolusi - Indonesie et het ontstaan van de moderne wereld. Suomentanut Sanna van Leeuwen. 548 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Belgialainen toimittaja Van Reybrouck käsittelee kirjassaan Revolusi Itä-Intian asemaa Alankomaiden siirtomaana sekä Indonesian itsenäisen valtion syntymistä. Van Reybrouckin teos on hyvin perusteellinen, näkökulmat ovat kriittisiä, mutta hyvin perusteltuja. Teos on järkäle, 548 sivua. Kirjan nimi viittaa Indonesian vallankumoukseen, mutta kirjan tapahtumat yltävät kauas siirtomaa-aikaan. Vasta viimeisissä luvuissa kirjailija palaa kirjan nimeen, eli kuinka Indonesia ja siellä syntynyt revolusi vaikuttivat modernin maailman syntyyn.

Alankomaat oli ollut Itä-Intian saaristossa jo vuodesta 1596 alkaen, mutta vasta 1800-luvun lopulla Itä-Intiasta tuli Alankomaiden todellinen siirtomaa. Kirjailijan tapa käsitellä siirtomaayhteiskuntaa on kiinnostava. Hän vertaa yhteiskuntaa matkustajalaiva Van Wijckiin, joka kaatui lähellä Surabayaa vuonna 1936. Eri roduilla ja luokilla oli omat kantensa. Ylellisellä yläkannella matkustivat ensimmäisen luokan matkustajat eli pieni joukko eurooppalaisia. Toisella kannella yöpyivät itämaiset ulkomaalaiset ja alin kansi oli varattu paikallisille. Luokkien ja kansien välinen liikkuvuus oli tiukasti rajoitettu.

Kirjan pääpaino on Indonesian itsenäisyystaistelussa, joka sai alkunsa toisen maailmansodan aikana. Japani valloitti Alankomaiden Itä-Intian alkuvuodesta 1942. Indonesialaisten odotukset japanilaisten suhteen olivat suuret, japanilaisten odotettiin vapauttavan Itä-Intia Alankomaiden hallinnasta. Mutta pian kävi ilmi, että japanilaisten miehitys merkitsi ihmisille kaikkea muuta kuin vapautusta. Erityisen vainon ja julmuuksien kohteiksi joutuivat maassa oleilevat alankomaalaiset. Alankomaiden juutalaiset saivat kokea erittäin raakaa väkivaltaa. Myös indonesialaisten elämä muuttui. Kaikki toiminnot ja nimet japanilaistettiin "Moni asia muuttui: kieli, käsitteet, aika. Älä sano Japani, vaan Nippon...Älä juhli kuningattaren vaan keisarin syntymäpäivää." Japanilaiset pakkorekrytoivat työvoimaa. Nälänhätä oli hirmuinen ja aiheutti kuolemia, koska japanilaiset olivat pakkolunastaneet riisisadot. Raiskaukset olivat jokapäiväisiä.

Väkivalta ja raaka kohtelu nostattivat vastarintaa. Vaikutusvaltaisen nationalistijohtaja Sukarnon nimi nousi esille yhä useammin. Ja niin kävi, että kaksi päivää Japanin antautumisen jälkeen aurinkoisena perjantaiaamuna 17.8.1945 kourallinen väsyneitä tasavaltalaisia Sukarnon johdolla nosti bambukeppiin kotitekoisen kangaslipun ja ilmoitti 68 miljoonan kansalaisen puolesta uuden valtion syntymisestä. "Me, Indonesian kansa, julistamme täten Indonesian itsenäiseksi. Vallanvaihtoon liittyvät ja muut asiat järjestetään asiaankuuluvalla tavalla mahdollisimman lyhyessä ajassa." Sukarno nimitettiin tasavallan presidentiksi. Tästä alkoi revolusi todellisen itsenäisyyden saavuttamiseksi.

Paljon jouduttiin vielä kokemaan ja paljon jouduttiin vielä taistelemaan ennen kuin Alankomaat tunnusti Indonesian itsenäiseksi. Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto antoi tammikuussa 1949 päätöksen, jonka mukaan Alankomaiden oli palautettava tasavaltalaishallinto Indonesiaan. Hollanti luopui Indonesiasta 27. joulukuuta 1949, mutta kuitenkin niin, että läntinen Uusi-Guinea jäi Alankomaille.

Mutta sitten se pääkysymys: Miten Indonesian vallankumous vaikutti modernin maailman syntymiseen? Indonesia näytti esimerkkiä olemalla maa, joka oli ensimmäisenä julistautunut itsenäiseksi valtioksi toisen maailmansodan jälkeen. Mutta tärkein tapahtuma oli Bandungin eli Aasian ja Afrikan maiden  konferenssi huhtikuussa 1955, joka "levitti Indonesian vallankumouksen ihanteet ulkomaailmalle". Konferenssissa vastustettiin kolonialismia ja kehotettiin siirtomaavallan alaisia maita taistelemaan itsenäisyyden puolesta.

Kirja on perusteellinen ja hyvin informatiivinen katsaus Indonesian historiaan. Kirjailija on tehnyt erinomaista taustatyötä, mikä näkyy mm. lähdeaineiston runsaudessa. Tapahtumien kulkua elävöittävät kirjailijan suulliset haastattelut historiallisten todistajien kanssa, jotka 90- ja 100-vuotiaina tai sitä vanhempinakin muistelevat kokemuksiaan. Heidän joukossaan on alankomaalaisia ja indonesialaisia sotilaita, poliittisia henkilöitä, leirien uhreja ja jopa entisiä Nepalin gurkhoja, jotka taistelivat Britannin armeijassa ja myös indonesialaisia kommunisteja, jotka toisen maailmansodan aikana olivat toimineet Alankomaiden vastarintaliikkeessä. 

Hienoa, kun kirjassa on karttoja. Valokuvat olisivat olleet tervetulleita.