Emma Hamberg: Je m'appelle Agneta. WSOY. 2022. Käännös Saara Kurkela. Äänikirja. Storytel.
Naisten Pankin lukupiirimme Päi avara mailma kokoontui seitsemän naisen voimin vaihtamaan ajatuksia Emma Hambergin teoksesta Je m'appelle Agneta. Ensin kuitenkin hehkuttelimme menneen viikon Iida Rauma -tapahtumalla, joka oli kaikin puolin onnistunut tilaisuus. Yleisöä oli paljon - 90 - eli niin paljon kuin kirjaston kokoustilaan mahtui. Arpa- ja kahvituotoilla saimme reilut 25 ammattia tukemaan kehittyvien maiden naisten työtä ja yrittäjyyttä.
Je m'appelle Agneta tarjoaa mukavan viihdyttävän lukukokemuksen, joka sopii mainiosti pimeneviin syysiltoihin. Kirjan päähenkilö 49-vuotias Agneta asuu Sollentunassa Ruotsissa aviomiehensä Magnuksen kanssa. Avioparin kaksi lasta ovat jo muuttaneet omilleen.
Kirja alkaa uteliaisuutta herättävällä lauseella, jonka Magnus esittää Agnetalle: "Söitkö sinä muuten sen broilerin nahan?" Magnus ei koskaan söisi broilerin nahkaa. Hän elää hyvin terveellisesti, syö raakapuuroa, ei käytä alkoholia, pyöräilee, ui ja kuntoilee, eli hän on nk. mamil-mies, kuten eräs lukijoistamme hyvin oivalsi, siis Middle Aged Man in Lycra. Samaa elämäntapaa Magnus toivoi myös Agnetan noudattavan. Agneta nyökkää, mukana ollaan, mutta kun hän pääsee makuuhuoneeseensa, hän kaivaa sängyn alta esille viinipullon ja juustokimpaleen.
Agnetasta tuntuu, että hänen elämänsä soljuu tasapaksuna päivästä päivään, ja arki tuntuu jämähtäneen paikoilleen. "Poikani julkaisee Instagramissa itsestään tuhat tunturiaiheista kuvaa muttei jaksa vastata viesteihin. Tyttäreni huijaa minulta rahaa. Työpaikkani on pian mennyttä. Ja mieheni on omituisen hyvällä tuulella."
Sitten sattuma puuttuu peliin ja yllyttää Agnetaa lähtemään au pairiksi Provenceen Ranskaan. Agnete toteuttaa hetken mielitekonsa, lähtee matkaan, mutta perillä Provencessa hän on hyvin hämmentynyt. Hänen au pairinsa ei olekaan pieni poika, vaan yli kahdeksankymppinen muistisairas Einar, jonka kanssa Agneta ei aluksi osaa lainkaan kommunikoida. Kieli on Agnetalle ongelma, koska hän ei osaa ranskaa. Luostari, jossa hän asuu, on niin sokkeloinen ettei tiedä, minne milloinkin mennä. Mutta onneksi on herkullisia patonkeja, leivonnaisia ja viiniä.
Kirjasta virisi vilkas keskustelu. Kirjasta löytyi samaistumiskohteita monen lukijan omaan elämään ja Provencessa käyneille kirja tarjosi mukavia muistoja kauniista maisemista ja tietysti maailman parhaimmista patongeista. Kirjan alkuosa jakoi mielipiteitä. Joittenkin mielestä alkuosa oli onnistunut johdanto Agnetan itsensä etsimiselle, kun taas joittenkin mielestä ero oli liian suuri eikä lainkaan uskottava Ruotsin Agnetan ja Ranskan Agnetan välillä.
Ranskalaisuus, Provence, poskisuudelmat, leivät, leivonnaiset ja viini loivat tunnelmaa niin, että ranskalaisuuden pystyi aistimaan kirjan sivuilta. Tunsimme, että tutustuimme Agnetaan hyvin, arvostimme hänen kykyään toimia muistisairaan, mutta hyväntahtoisen ja sympaattisen Einarin kanssa. Miten lukija saikaan nauttia, kun Agneta ja Einari tanssivat mm. Julio Iglesian kappaleen "La Mer" tahdissa ilta illan ja yö yön perään. Sen sijaan muut henkilöt Agnetaan verrattuna jäivät melko pinnallisiksi.
Kirja on hyvin käännetty, kiitos siitä Saara Kurkelalle. Kääntäjä on tehnyt ratkaisun jättää tekstiin runsaasti englannin- ja ranskankielisiä dialogeja, jotka antavat lisätehostetta ranskalaiselle tunnelmalle.
Feel good -kirjojen tarjonta on laajaa. Joukosta erottuminen on haastavaa. Mielestämme Hamberg on onnistunut erottautumaan tämän genren kirjoista lämminhenkisyydellä, värikkyydellä, oivalla huumorilla ja ranskalaisella idyllisellä tunnelmalla.
Lopuksi kiinnitimme huomiota kirjan kanteen. Värit ovat ihastuttavat, mutta kannen nainen ei vastaa mielikuvaamme Agnetasta.
Annoimme kirjalle arvion 3,8 (asteikko 1-5). Seuraavalla kerralla tutustumme Vaula Norrenan kirjaan Littana. Norrena on vieraanamme Littana-kirjallaan Lue Naiselle Ammatti -tapahtumassa 22.11.2023.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti