Jari Olavi Hiltunen: Ahmatova

 

Jari Olavi Hiltunen: Ahmatova. Maagisrealistinen kertomus venäjänukrainalaisesta runoilijasta Neuvostoliitossa. Warelia. 2023. Kansi: Markku Yli-Erkkilä. 471 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Kutsumattomat vieraat astuivat sisään sanomatta sanaakaan. Se jos mikä paljasti heidät salaisen poliisin asiamiehiksi. Miehille kasvoi saman tien ketunkorvat. Tsekistit raivasivat tiensä olohuoneeseen hämmästyttävän näppärästi ammattitaidolla, joka oli kehittynyt lukuisilla kotikäynneillä. Anna Andrejevna siirrettiin syrjään (ei missään nimessä tyrkätty), samoin eteiseen vastaan ehtinyt Nadezda Jakovlevna. Asunto täyttyi oitis siviilipukeisista. Miehet komennettiin olohuoneessa jalkeille."

Jari Olavi Hiltunen kertoi Turun kirjamessuilla, että hän halusi viisikymppisenä kokeilla fiktion kirjoittamista. Hiltunen haastoi itsensä ja päätti kirjoittaa maagisrealistisen romaanin Anna Ahmatovasta (1889-1966), runoilijasta, jonka tie kulki Neuvostoliitossa vaikeiden aikakausien läpi. Kirjan henkilöt ovat autenttisia ja taustalla on Stalinin aikakauden Neuvostoliitto. 

Anna Ahmatovan elämä avautuu lukijalle pikku hiljaa. Ahmatova kertoo elämänvaiheistaan Lidija Tsukovskajalle junamatkalla Moskovasta kohti uzbekkien maita vuonna 1941 sekä Italian matkalla hänen matkatessaan yhdessä Irina Nikolajevna Puninin kanssa vuonna 1964. Molemmille kuulijoille Ahmatova avautuu urastaan runoilijana, suhteistaan muihin runoilijoihin ja kirjailijoihin, avioliitoistaan sekä ennen kaikkea jatkuvista pelkotiloista Stalinin vainovuosina.

Ahmatova syntyi Ukrainassa ja muutti sitten Pietariin. Jo kouluaikana Ahmatovan rakkain harrastus oli kirjallisuus, häntä kiinnostivat erityisesti Hamsunin, Ibsenin, Nekrasovin ja Derzhavinin teokset. Pietari-Leningradista tuli Ahmatovan kaupunki. Hän rakasti tätä lumottua kaupunkia, hän rakasti Fontanaa, Tornia sekä kellarikapakka Kulkukoiraa. Mutta ennen kaikkea hän rakasti runojen kirjoittamista, omaa poikaansa Lev Nikolajevitsia ja Neuvostoliiton kulttuurihenkilöitä, joista monet Ahmatovin lailla olivat Stalinin vainon kohteina.

Neuvostoliiton kulttuurihenkilöistä kirjassa seurataan Ahmatovin elämän ohella Boris Pasternakia, Mihail Bulgakovia ja Osip Manderstamia. He pitivät yhtä, he tapasivat salaa, he olivat tärkeitä toisilleen. Se, miksi jotkut kulttuurihenkilöistä saivat jäädä eloon tai heitä ei lähetetty Siperiaan Stalinin vainon vuosina, on edelleen arvoitus.

Vaino kulttuurihenkilöitä kohtaan alkoi jo varhain. Ahmatovan nimi katosi julkisuudesta, kun hänet laitettiin salaiseen julkaisukieltoon vuonna 1924. Kiellosta huolimatta Ahmatova kirjoitti runoja, runoja jotka koskettivat kaikkia niitä, joille hän niitä lausui. Ahmatova laittoi runonsa omaan ja myös läheistensä muistiin, koska mitään ei voinut kirjoittaa paperille. Tunnettu Requiem-runoelma, joka oli kirjoittu vuosina 1935-1940, julkaistiin vasta vuonna 1987. Ahmatova laitettiin uudelleen julkaisukieltoon julkisella päätöksellä vuonna 1946. 

Ahmatova kuoli vuonna 1966.

"Tänään palaan sinne missä olin keväällä. Astun sisälle samettisen syvään pimeyteen. Siellä tuuli ujeltaa yksikseen jään pintaa pitkin."

Pidin kirjan henkilökuvauksista. Henkilöt ovat uskottavia hahmoja ja erityisesti Ahmatovasta kasvaa lukijalle läheinen henkilö. Paksun kirjan (471 sivua) sivut kääntyvät huomaamatta, teksti on sujuvaa ja helppolukuista. Lukemisen sujuvuutta tukee sekin, että kirja on kirjoitettu romaaninomaisesti, ja tietokirjamaiset tilastotiedot on varmasti tarkoituksellisesti jätetty pois. Kaikesta huomaa, että Hiltunen hallitsee hyvin venäjän kielen ja kielen kulttuuriset ominaispiirteet. Hiltunen on tehnyt myös käännöksiä joistakin Ahmatovan runoista.

Hiltusen päätös kirjoittaa Anna Ahmatovasta oli viisas päätös. Lopputuloksena on upea ja vaikuttava teos. Ennen Ahmatovaa Hiltunen on kirjoittanut trilogian ns. galaktista runousoppia: Romuluksen sielu (2020), Theseuksen henki (2021) ja Abrahamin korpus (2022). Kirjamessuilla Hiltunen paljasti, että seuraava kirja, jonka nimi on Teho-osasto, ilmestyy ensi kesänä. Kirja kertoo oman tyttären sairastumisesta.

Erityiskiitos Warelia-kustantamolle kirjan kauniista ulkoasusta ja Markku Yli-Erkkilälle upeasta kannesta. Ulkoasun kruunaa vielä kansipaperin alta löytyvä Ahmatovan kuva.