keskiviikko 6. syyskuuta 2023

John Boyne: Kaikki särkyneet paikat

John Boyne: Kaikki särkyneet paikat. Bazar. 2023. Englanninkielinen alkuteos All the Broken Places. Suomentanut Kari-Pekka Toivonen. 368 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Mutta nyt, joka ilta ennen kuin nukahdan, viimeinen sana mitä huuliltani päästän, on hänen nimensä. Minä rukoilen, että ennen aamua minut lopultakin otetaan pois tästä maailmasta, ja saan taas juosta hänen luokseen, ja me olemme jälleen yhdessä. Ja saan sanoa hänelle, miten pahoillani olen."

John Boynen teos Poika raidallisessa pyjamassa (Bazar 2009) kertoi Brunosta, Auschwitzin komentajan yhdeksänvuotiaasta pojasta, joka ystävystyi juutalaisen Shmuelin kanssa. Shmuel oli päivälleen samanikäinen kuin Bruno. He tapasivat piikkilanka-aidan luona lähes päivittäin. Kirjan koskettava loppu on varmasti jättänyt jälkensä jokaiseen, joka on kirjan lukenut.

Brunon kolme vuotta vanhempi sisar Gretel on jatko-osan Kaikki särkyneet paikat päähenkilö ja kertoja. Gretelillä on ikää jo yli 90 vuotta. Hän on asunut jo vuosikymmeniä mukavassa talossa Lontoon Mayfairessa. Gretel on leski, ja hänellä on poika, joka vierailee äitinsä luona silloin tällöin. Dementiaa sairastava ystävä Heidi asuu naapurissa. Gretelin elämä on varsin rauhallista, arkipäivään kuuluvat lyhyet päiväkävelyt Hyde Parkissa.

Mutta Gretelin mieli ei ole niin tyyni kuin ulkopuolinen voisi ajatella. Vanhus ei halua puhua kenellekään itsestään, lapsuuden perheestään tai yleensä menneisyydestään. Raskaat muistot kuuluvat vain hänelle, eikä hän itsekään haluaisi niitä ajatella. Vuodet toisensa jälkeen ovat olleet Gretelille pakoa ja piilossa pysymistä. Etu- ja sukunimet ovat vaihtuneet useita kertoja.

Gretel on paennut menneisyyttään vuodesta 1946 lähtien. Silloin Gretel oli 12 vuotta. Sota oli ohitse ja natseille langetettiin tuomioita. Hänen isänsä, Auschwitzin tuhoamisleirin komentaja, sai kuolemantuomion. Gretelin äiti näki ainoaksi mahdollisuudeksi paeta. Niinpä äiti ja tytär pakenivat Puolasta Pariisiin. Siellä heitä ei tuntisi kukaan, siellä he olisivat turvassa. Mutta he eivät olleet.

Gretelin pakomatka jatkuu. Australia tuntuu turvalliselta ja riittävän kaukaiselta vaihtoehdolta. Mutta sielläkin oleskelu jää lyhyeksi. Gretelille tulee tunne, että pakenipa hän minne tahansa, kulman takana piilee aina joku hänet tunnistava ja sitä myötä raaka kosto. Muutto Lontooseen avaa uuden mahdollisuuden. Kivutta sinnekään asettauminen ei tapahdu. Kuvaus Gretelin ja juutalaisen Davidin seurustelusta on sydäntäsärkevää luettavaa.

Gretel on salannut menneisyyttään lähes kahdeksankymmentä vuotta. Mutta nyt elämän ehtoopuolella asiat saavat uuden käänteen ja Gretelin perhetausta on vaarassa paljastua. Siihen myötävaikuttaa pikku Henryn ja hänen vanhempiensa muutto alakerran asuntoon. Gretel joutuu tilanteeseen, jolloin hänen on päätettävä, kuinka paljon hän on valmis tekemään pelastaakseen jonkun hengen, mutta kuitenkaan vaarantamatta omaa turvallisuuttaan.

Olen lukenut melko laajasti kirjallisuutta liittyen natsismiin ja keskitysleireihin. Kaikki tieto liittyen natsien hirmutekoihin ja tähän historian synkkään aikakauteen on tärkeää ja arvokasta.

Kaikki särkyneet paikat on erilainen keskitysleirikirja ja koen, että se on äärimmäisen tärkeä kirja. Kirja ei käsittele hirmutekoja Auschwitzissa, vaan fokuksessa on selviytyminen sodan jälkeen. Kirja on kuvaus surusta ja syyllisyydestä, traumasta ja yrityksistä paeta menneisyyttä, pakoon juoksemisesta. Mutta voiko menneisyyttä paeta? Jos kostajat eivät löydä syyllistä, voiko oma mieli unohtaa tapahtumat? Voiko lasta rangaista isänsä raakuuksien perusteella?
Kirja on aiheeltaan tärkeä ja lukukokemuksena se on koskettava ja täysillä otteessaan pitävä. Boyne kuvaa Gretelin elämää taidolla, tunteella ja voimalla. Olen varma, että tämä kirja jää elämään lukijan mieleen pitkäksi aikaa, niin monia ajatuksia syyllisyydestä, osallisuudesta ja inhimillisyydesta kirja herättää.

6 kommenttia:

  1. Yhdellä sanalla laatuteos kuten edeltäjänsäkin Poika raidallisessa pyjamassa ja tärkeä sellainen aiheensa ja herättämiensä moninaisten kysymystensä johdosta, jotka jättävät pohdiskelemaan.

    Boynen selkeä, syvällinen ja sympaattinen  ote ja tapa kirjoittaa ynnä kuljettaa tarinaa sekä
    Kari-Pekka Toivosen mainio käännös takasivat yhden vuoden antoisimmista ja kiinnostavimmista lukukokemuksista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin samaa mieltä kanssasi Takkutukka. Kyllä mieli herkistyi useammankin kerran tätä lukiessa.

      Poista
  2. Tässä kirjassa on virkistävästi aika sivuun jäänyt näkökulma holokaustiin ja saksalaisten rikoksiin toisessa maailmansodassa. Täytyy tarttua jossain vaiheessa, nyt lienee aika paljon jo varausjonoa kirjastossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tämä on odotettu jatko-osa. Näkyy varmasti kirjastojen varausjonoissa.

      Poista
  3. Jäin miettimään sitä jälkeenpäin sitä, oliko kirjan kokonaisuutta ajatellen välttämätöntä sijoittaa "välinäytökset" osaksi sisaren tarinaan? Mielestäni teos olisi ollut parempi ilman noita näytöksiä.
    Vaikka sisaren tarina on kertomuksen arvoinen, ei se mielestäni yllä pyjamapojan ja Brunon kohtalokkaan ystävyyden veroiseksi, jos niitä voi keskenään verrata. Mutta lukemisen arvoinen se kuitenkin ilmamuuta on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin näitä on vähän verrata, kun puhutaan niin eri asioista. Molemmat mielestäni ovat tärkeitä kirjoja ja pidän Boynen kirjoitustavasta. PS. Kyllä minäkin mietin noidan välinäytösten merkitystä.

      Poista