Arvostelukappale kustantajalta
"Päivät ennen lähtöä Jamaikalle kuluivat kuin siivillä. Noran aika kului jäähyväisvierailuilla ja ostoksilla; Elias kehotti häntä ottamaan mukaan mahdollisimman paljon jokapäiväisiä tarve-esineitä ja etenkin ylellisyystavaroita. Mies itse osteli maalauksia ja veistoksia taloonsa, muttei kysynyt niiden valinnassa Noran mielipidettä vaan tämän isän. Elias ei piitannut kauneudesta sellaisenaan, omasta maustaan tai vaimonsa mausta, vaan sijoituksista ja edustavuudesta."
Muistamme Sarah Larkin neliosaisesta Uusi-Seelanti -sarjasta. Olisin mielelläni viivähtänyt yhä edelleen Uudessa-Seelannissa, niin kiinnostava tämä kirjasarja oli. Mutta nyt kohde on muuttunut. Nyt matkaamme 1700-luvun Lontooseen ja sieltä Jamaikalle.
Lontoo 1729. Varakkaan kauppiaan tytär Nora ihastuu Simoniin, alempiarvoiseen köyhään lordiin, jonka perhe on menettänyt aatelisarvonsa. Simonin alempiarvoisuus ei Noraa haittaa, mutta hänen isänsä ei voi hyväksyä suhdetta. Simonin ja Noran suhde on herkkä ja kaunis. He suunnittelevat matkustavansa eksoottisille Karibianmeren siirtomaihin. Mutta kohtalo puuttuu peliin. Simon kuolee keuhkokuumeeseen.
Nora pääsee toivomalleen matkalle Jamaikalle, mutta ei haluamallaan tavalla. Epäröiden hän vastaa kyllä Elias Fortnamin kosinnalle. Paljon Noraa vanhempi Elias on leskimies, joka omistaa Jamaikalla Cascarilla Gardensin, suuren sokeriplantaasin. Tympeästä aviomiehestä huolimatta Nora nauttii Jamaikan kauneudesta ja palaa ajatuksissaan Simonin kanssa vietettyihin yhteisiin hetkiin. Onneksi aviomies menettää kiinnostuksensa Noraa kohtaan.
Pian Noran huomiota kiinnittävät siirtomaa- ja plantaasielämään oleellisesti kuuluvat mustat orjat, joiden elin- ja työskentelyolosuhteet ovat alkeellisia ja surkeita. Orjien kohtelu on raakaa. Erityisesti pelto-orjat joutuvat tekemään töitä epäinhimillisissä olosuhteissa sokeriruokopelloilla. Fortnamin Cascarilla Gardensin plantaasi ei ole poikkeus orjien kohtelussa, samalla raa'alla tavalla orjia kohdellaan muillakin plantaaseilla. Valkoisten ja mustien yhteiselo perustuu valkoisten isäntien valtaan. Noran mielestä valkoisten tapa alistaa mustia on kaukana oikeudenmukaisuudesta, ja hän haluaisikin muuttaa mustien kohtelua inhimillisemmaksi. Oman panoksensa hän antaa huolehtimalla mustien terveydestä.
Noran elämään tulee yllättävä muutos, kun Eliaksen poika Doug saapuu kotitilalleen. Vain neljä vuotta Noraa vanhempi Doug on opiskellut Euroopassa ja palaa nyt halusta tulla takaisin Jamaikalle. Nora saa Dougista kaipaamansa keskustelukumppanin. Pian Nora huomaa odottavansa päivittäisiä tapaamisia Dougin kanssa, eikä tunne ole yksipuolinen.
Kaikki muuttuu, kun maroonit, vuorilla asuvat karanneet ja vapaat orjat, hyökkäävät plantaasille. Moni saa surmansa. Nora jää henkiin, mutta hänen elämänsä muuttuu täysin.
Tuhansien lähteiden saari on klassinen romanttinen romaani, jolla on vahva historiallinen tausta. Jo heti kirjan alkuosassa kirjailija kuvaa autenttisesti köyhien olosuhteita Lontoon East Endissä 1700-luvun alussa. Tarinan edetessä lukija saa paljon kiinnostavaa tietoa Jamaikan historiasta ja kulttuurista. Kuvaukset orjuudesta ja mustien hyväksikäytöstä ovat tärkeitä palasia Jamaikan historiassa. Kiinnostavaksi orjuuden kuvauksen tekee se, että orjuutta käsitellään myös mustien näkökulmasta. Obeah-kultti, jossa yhdistyy henkimaailma ja afrikkalaiset kultit, on ollut hyvin suosittu mustien keskuudessa 1700-luvulla. Obeah-kultti on läheistä sukua Karibian alueiden woodoolle.
Vaikka historialla on iso rooli kirjan tapahtumissa, kirjassa on paljon muutakin. Tapahtumiin liittyy paljon draamaa ja myös romantiikkaa, kuten sukusaagoissa kuuluukin olla. Kirjan kiistaton sankaritar on Nora, älykäs, kaunis ja peloton nuori nainen. Nora sopii täydellisesti tähän romanttiseen historialliseen romaaniin. Orjien, erityisesti Noran kamaripalvelijan Máanun ja kapinallisen Akwasin, henkilökuvat ovat eläviä ja riipaisevan todentuntuisia.
Luin kirjan sujuvasti suuresta sivumäärästä huolimatta (736 sivua). Kirja on todella mukaansatempaava, helppolukuinen ja myös jännittävä. Lopputapahtumat ovat melko ennustettavia, mutta sujuva ja elävä kirjoitustyyli pitää lukijan otteessaan loppuun asti. Pidin paljon Jamaikan luonnon ja elinolojen taitavista kuvauksista. Jamaikan kartta olisi ollut tervetullut lisä.
Uskon, että Tuhansien lähteiden saari löytää lukijansa, kuten teki myös Uusi-Seelanti -sarja.
Kuulostaa kiinnostavalta! Luin viime vuonna Sarah Shoemakerin kirjan Mr Rochester, joka oli kiinnostava yhdistelmä historiaa ja Brontëa, sillä se kertoi herra Rochesterin elämästä "ennen Jane Eyreä" ja tietysti vähän sen aikanakin, eihän herran "elämäkerta" muuten olisi ollut kovinkaan täydellinen. Siinä oli laajat osuudet Jamaikalta, sillä sieltähän herra R:n ensimmäinen, onneton vaimo oli. Pääsi vähän sisään tuohon samaan aikakauteen Jamaikalla. Kiinnostaisi kovasti lukea aiheesta lisää, eikä romantiikka ole ollenkaan pahitteeksi :-)
VastaaPoistaVarmasti kiinnostava kirja. Luin sarjan ensimmäisen kirjan ja tykkäsin kovasti.
VastaaPoista